Ero sivun ”Mewa Ramgobin” versioiden välillä
Ak: Uusi sivu: '''Mewa Ramgobin''' (10. marraskuuta 1932 – 17. lokakuuta 2016<ref name="Firstpost">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.firstpost.com/india/mewa-ramgobin-south-a... |
(ei mitään eroa)
|
Nykyinen versio 15. tammikuuta 2021 kello 22.11
Mewa Ramgobin (10. marraskuuta 1932 – 17. lokakuuta 2016[1]) oli eteläafrikkalainen poliitikko, joka toimi kansanedustajana maansa parlamentissa vuosina 1994–2009. Hänestä tuli apartheidia vastustava kansalaisaktivisti opiskeluaikoinaan Natalin yliopistossa. Hän oli Natalin intialaisen kongressin johtaja. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Mahatma Gandhin pojantytär Ela Gandhi.[2] Hän perusti Mahatma Gandhille omistetun museon ja kirjaston, järjesti vuosittaisia Gandhi-luentoja ja opetti gandhilaista filosofiaa. Hän kirjoitti myös kaksi kirjaa Waiting To Live ja Prisms Of Light.[1]
Toimiessaan Natalin intialaisen kongressin johtajana Ramgobin oli yksi kuudesta United Democratic Front -järjestön jäsenestä, jotka hakivat suojaa brittiläisestä suurlähetystöstä.[3] Britannia ei luovuttanut heitä apartheid-kauden turvallisuuspoliisille, mutta teki heidän oleskelustaan epämukavaa sallimalla heille yhden pienen huoneen. Huoneessa oli kemiallinen käymälä ja heidän tuli nukkua paljaalla lattialla. Ramgobin vietti lähetystössä kuukauden, jonka jälkeen hän poistui sieltä joutuen eteläafrikkalaiseen maanpetosoikeudenkäyntiin. Heidät vapautettiin syytteistä vuonna 1986.[4] Apartheid-hallinto jatkoi heidän vainoamistaan asettamalla Ramgobinin ja hänen vaimonsa useita kertoja kotiarestiin. He vastustivat Afrikan kansalliskongressin turvautumista aseisiin ja luopumista gandhilaisesta väkivallattomasta vastarinnasta.[5]
Ramgobin oli naimisissa Ela Gandhin kanssa vuoteen 1991, jolloin he erosivat. Hän meni uudestaan naimisiin Miriamin kanssa. Hänellä oli viisi lasta, joista yksi murhattiin vuonna 1993.[2] Kansanedustajana vuonna 2003 hän vastusti Intian Etelä-Afrikan intialaistaustaiselle väestölle tarjoamia kaksoiskansalaisuuksia, koska ne voisivat hänen mukaansa haitata Etelä-Afrikan rauhaa luomalla jännitteitä intialaisten ja mustien välille.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Mewa Ramgobin, South African struggle stalwart and Gandhian activist passes away Firstpost. 19.10.2016. Viitattu 15.1.2021.
- ↑ a b Barron, Chris: Obituary: Mewa Ramgobin, UDF veteran who endured 17 years under banning order Sunday Times. 23.10.2016. Viitattu 15.1.2021.
- ↑ Cowell, Alan: 6 South African fugitives enter British consulate New York Times. 14.9.1984. Viitattu 15.1.2021.
- ↑ Struggle veteran Mewa Ramgobin passes on Mid South Coast Rising Sun. 28.10.2016. Viitattu 15.1.2021.
- ↑ Singh, Ramindar & Patel, Quraish: Ela and Mewa Ramgobin intent on resurrecting the Gandhian spirit India Today. 15.5.1989. Viitattu 15.1.2021.
- ↑ Jha, Nilanjana Bhaduri: South Africa's Indians reject dual citizenship Times of India. 10.1.2003. Viitattu 15.1.2021.