Ero sivun ”Eerikinkronikka” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p nimi
laajennust
Rivi 1:
{{Kirja
'''Eerikinkronikka''' ({{k-sv|Erikskrönikan}}) on 1320-luvulla kirjoitettu [[Keskiaika|keskiaikainen]] runoteos ja riimikronikka. Se on vanhin tunnettu ruotsinkielinen kirjallinen teos.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman|Nimeke=Muinaisuutemme jäljet|Vuosi=2015|Sivu=369|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref>
| nimi-suomi = Eerikinkronikka
| nimi-alkuperäinen =
| kuva =
| kuvateksti =
| kirjailija = tuntematon
| kuvittaja-alkuperäinen =
| kansitaiteilija-alkuperäinen =
| kieli = [[muinaisruotsi]]
| genre = [[riimikronikka]]
| kustantaja-alkuperäinen =
| julkaistu-alkuperäinen = 1320- tai 1330-luku
| ulkoasu-alkuperäinen =
| sivumäärä-alkuperäinen =
| isbn-alkuperäinen =
| suomentaja = [[Harry Lönnroth]]<br>[[Martti Linna (tietokirjailija)|Martti Linna]]
| kuvittaja-suomi =
| kansitaiteilija-suomi =
| kustantaja-suomi = [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]
| julkaistu-suomi = 2013
| ulkoasu-suomi =
| sivumäärä-suomi =
| isbn-suomi = 978-952-222-619-8
| sarja =
| edeltävä =
| seuraava =
}}
'''Eerikinkronikka''' ({{k-sv|Erikskrönikan}}) on [[Ruotsi|ruotsalainen]] [[muinaisruotsi]]ksi kirjoitettu [[keskiaika|keskiaikainen]] riimi[[kronikka]], joka keskittyy Ruotsin historian [[folkunga]]-ajan tapahtumiin 1200-luvun alkupuolelta 1300-luvun alkupuliskolle. Teoksen kirjoittajaa ei tunneta varmasti ja eri arvioiden mukaan se on valmistunut joskus vuosien 1320 ja 1332 välillä. Eerikinkronikka on vanhin säilynyt ruotsalaisperäinen kirjallinen teos ja varhaisin Ruotsin historiateos. [[Suomi|Suomen]] historian kannalta siinä esiintyvät esimerkiksi [[Hämeen linna]]n perustaminen ja [[ristiretket Suomeen]].
 
==Sisältö ja rakenne==
''Eerikinkronikka'' kuvaa [[Ruotsi|Ruotsin]] tapahtumia [[Birger-jaarli|Birger Jaarlin]] ajoista (n. 1210–1266) vuoteen 1319 asti. Tosin sanaa ”ruotsalainen” ei kronikasta löydä, sen sijaan puhutaan esimerkiksi [[Svealaiset|svealaisista]], [[Göötit|gööteistä]] ja [[Uplanti|uplantilaisista]]. ''Eerikinkronikka'' on Ruotsin vanhin historiateos ja varhaisin säilynyt ruotsalaisperäinen kirjallinen teos. ''Eerikinkronikan'' on tuoreimman tutkimuksen mukaan mahdollisesti kirjoittanut [[Torkkeli Kristiinanpoika]] (''Tyrgils Kristineson'').<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä = Suomentaneet Harry Lönnroth ja Martti Linna|Nimeke = Eerikinkronikka|Julkaisija = Suomalaisen kirjallisuuden seura|Vuosi = 2013|Sivu =}}</ref>
''Eerikinkronikka'' kuvaa [[Ruotsi]]n historian tapahtumia kuningas [[Eerik Eerikinpoika|Eerik Eerikinpojan]] (n. 1216–1250) kaudesta lähtien vuoteen 1319 saakka, jolloin [[Maunu Eerikinpoka]] (n. 1316–1374) valitaan Ruotsin ja [[Norja]]n kuninkaaksi. Kattavampi kuvaus tapahtumista alkaa 1200-luvun puoliväliltä ja suurin osa tapahtumista sijoittuu valtionhoitaja [[Birger Maununpoika|Birger Maununpojan]] (n. 1210–1266) eli Birger-jaarlin kaudelle. Kirjoittajan tarkoituksena on esittää vuonna 1319 pidetyt kuninkaanvaalit oikeutettuna.<ref name="erik6">Lönnroth ja Linna 2015, ”Mikä Eerikinkronikka on?”</ref>
 
''Eerikinkronikan'' kuvaamat tapahtumat sijoittuvat Ruotsin historian poliittisesti sekasortoiselle [[folkunga]]-ajalle 1250–1389. Teoksen kirjoittaja kuvailee esimerkiksi sotaretkiä, sukuriitoja, kapinoita, kruunajaisia, juhla-aterioita ja valtapoliittisia häitä. Sen hahmoihin lukeutuu esimerkiksi ritareja, asemiehiä, pillipiipareita ja leikareita. Tunnettuja Ruotsin historian henkilöitä ja tapahtumia ovat esimerkiksi [[Hovan taistelu]], [[Nyköpingin pidot]], [[Håtunan leikki]], Birger-jaarli, [[Joar Sininen]] ja [[Maunu Ladonlukko]].<ref name="erik6" />
Kronikan varhaisimmat säilyneet käsikirjoitusversiot ovat 1400-luvun jälkipuoliskolta. Kronikka on värikkäästi kirjoitettu kuvaus keskiajalta, joka oli täynnä juonitteluja ja politikointia kuninkaan kruunusta. Kronikan kirjoittajaa tai laatimispaikkaa ei tunneta varmuudella: vaihtoehtoina on esitetty ainakin [[Turku]]a ja [[Tukholma]]a.
 
Suomen historian kannalta teos kertoo [[Ristiretket Suomeen|ristiretkien ajan Suomesta]], sekä Suomesta osana Ruotsia. Teoksessa esiintyy [[Toinen ristiretki Suomeen|Birger-jaarlin sotaretki]], [[Hämeen linna]]n rakentaminen ja [[Kolmas ristiretki Suomeen|taistelut Karjalassa]].<ref name="erik7">Lönnroth ja Linna 2015, ”Sananen suomennoksesta”</ref>
[[Suomen historia|Suomen historian]] kannalta teos on tärkeä, koska se kertoo ruotsalaisten vallan ja [[Katolinen kirkko|katolilaisen kirkon]] laajenemisesta Suomeen. ''Eerikinkronikka'' kertoo sotaretkistä [[Häme|Hämeeseen]] ja [[Karjala|Karjalaan]], joita on pidetty [[Toinen ristiretki Suomeen|toisena]] ja [[Kolmas ristiretki Suomeen|kolmantena ristiretkenä]] Suomeen. ''Eerikinkronikassa'' on myös muutama suomenkielinen sana, jotka kertovat varhaisesta kielikontaktista, kuten ''[[uisko]]'' (vsko) ''[[Ruuhi|haapio]]'' (hapa) ja ''majapaikka'' (mäio stadha).<ref name=":0" />
 
''Eerikinkronikka'' sisältää 4&nbsp;543 säettä, joista prologia on 28 säettä. Teos voidaan jakaa eri osiin useammalla eri tavalla. Vanhemman vuosiin perustuvan jaon mukaan se sisältää kahdeksan osaa. 1. 1229–1266, 2. 1266–1290, 3. 1290–1301, 4. 1302–1306, 5. 1306–1309, 6. 1309–1313, 7. 1312–1317 ja 8. 1318–1320. Uudemman rakenteen mukaan tehdyn jaottelun mukaan teos sisältää viisi osaa, 1. säkeet 67–535, 2. säkeet 536–946, 3. säkeet 950–1805, 4. säkeet 1806–4071 ja 5. säkeet 4072–4543. Retorisesti teos alkaa johdannolla eli prologilla (''exordium'') jonka jälkeen seuraa tekstin kertova osa, sekä loppu (''peroratio''). Suurin osa teoksesta on kertovaa osuutta. Johdanto ja loppu ovat melko lyhyitä.<ref name="erik5">Lönnroth ja Linna 2015, ”Rakenne”</ref>
Arkeologi [[Julius Ailio]] on tehnyt kronikan luvusta ”Ristiretki tavasteja vastaan” alla olevan vapaamuotoisen käännöksen, joka kuitenkin pyrkii olemaan uskollinen kronikan alkuperäiselle runomuodolle. Kyseisen kronikan luvun on arveltu käsittelevän niin kutsuttua [[Toinen ristiretki Suomeen|toista ristiretkeä Suomeen]].<blockquote>''Silloin käski kuningas Erik koko valtakuntaansa,''
 
==Teoksen historia==
''sekä ritareita että ritarien vertaisia,''
vanhin säilynyt ruotsalaisperäinen kirjallinen teos ja varhaisin Ruotsin historiateos.. Sen syntyhistoria tunnetaan kuitenkin huonosti.<ref name="erik7" /> Lähteet ovat niukkoja ja kronikka itsessään ei sisällä esimerkiksi kirjoittajan nimeä, ainuttakaan vuosilukua ja sen periaatteessa kronologisesti etenevissä kappaleissa on virheitä. Tekstin perusteella sen kirjoittajan voidaan kuitenkin olettaa kuöluneen ritaristoon ja herttua Eerikiä tukeneeseen yläluokkaan.<ref name="erik1" />
 
Nykytutkimuksessa kirjoittajaksi on joskus esitetty [[Torkkeli Kristiinanpoika]]a (Tyrgils Kristenson). Torkkeli oli Eerikin ja sittemmin leskikuningatar Ingeborin sihteeri. Teoksen tilaaja olisi tällöin ollut uplantilainen [[Birger Pietarinpoika]] (Birger Persson till Finsta), lamaani ja [[Pyhä Birgitta|Pyhän Birgitan]] isä. Kronikan kirjoitusvuodesa on julkaistu eriävää tutkimusta. niin sanotun varhaisen ajoituksen mukaan se on kirjoitettu vuosina 1320–1321 ja myöhäisen ajoituksen mukaan 1331–1332. uudessa ruotsalaisessa tutkimuksessa tehty ajoitus on vuosi 1325. Yhtä mieltä ollaan yleensä ainakin siitä, että teksti ei ole voinut valmistua ennen vuotta 1320, jolloin Maunu Birgerinpoika kuoli.<ref name="erik1">Lönnroth ja Linna 2015, ”Tekijän, toimeksiantajan ja ajoituksen arvoitus”</ref>
''niin talonpoikia kuin virkamiehiä,''
 
Alkuperäinen käsikirjoitus ei ole säilynyt nykypäiviin. Teos tunnetaan 1400-luvulla tehtyjen jäljennösten perusteella. Alkuperäisenä toimitteena alkuperäisen johdannon kera kronikka on säilynyt kolmessa koodeksina eli käsikirjoitusnidoksena Holm. D 2, D 3 ja D 4 a. Vanhin on D 4 a eli ''Codex verelianus''. Sen teksti on peräisin 1440-luvulta. kaikkia kolmea säilytetään nykyisin [[Ruotsin kuninkaallinen kirjasto|Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa]] Tukholmassa. Kronikasta on sittemmin julkaistu ruotsinkielisiä painoksia ja otteita. ensimmäinen tieteellinen editio oli Ruotsin kuninkaallisen kirjaston ylikirjastonhoittaja [[G. E. Klemming]]in vuonna 1865 julkaistu ''Gamla eller Eriks-krönikan, Folkungarnes brödrastrider med en kort öfversigt af närmast föregånde tid 1229-1319''. Populaariedition julkaisi kirjallisuustieteilijä [[Sven-Bertil Jansson]] vuonna 1985. Populaariteoksen kieltä on normalisoitu alkuperäisen muinaisruotsista.<ref name="erik3">Lönnroth ja Linna 2015, ”Käsikirjoitukset ja editiot”</ref>
''kuten herrain tapana on,''
 
[[Harry Lönnroth]]in ja [[Martti Linna (tietokirjailija)|Martti Linnan]] ''Eerikinkronikan'' suomennos julkaistiin vuonna 2013. Se perustuu [[Rolf Pipping]]in tieteelliseen editioon vuodelta 1921. Suomen lisäksi ''Eerikinkronikan'' käänsi [[venäjän kieli|venäjäksi]] A. Ju. Želtuh vuonna 1994, [[ranskan kieli|ranskaksi]] [[Corrine Péneau]] vuonna 2005 ja [[englannin kieli|englanniksi]] [[Erik Carlquist]] ja [[Peter C. Hogg]] vuonna 2012.<ref name="erik7" />
''sanomaan miehilleen,''
 
==Tyyli ja kieli==
''että hän tahtoi sotaan lähdettävän;''
{{Sitaatti2|right|Silloin käski kuningas Erik koko valtakuntaansa,<br>sekä ritareita että ritarien vertaisia,<br>niin talonpoikia kuin virkamiehiä,<br>kuten herrain tapana on,<br>sanomaan miehilleen,<br>että hän tahtoi sotaan lähdettävän;<br>niin käski hän heitä pakanamaalle,<br>ja antoi vävylleen toimeksi olla heidän johtajanaan<br>pitäen häntä siihen paraimpana.<br>Vävy otti toimen mielellään vastaan,<br>haluten lisätä herransa kunniaa;<br>panivat kuntoon aseensa ja suojuksensa<br>uroot reippaat ja karskit;<br>kypäriä, haarniskoja ynnä panssareita<br>jaettiin ja tehtiin paljon lisää.<br>Joka mies valmistautui seudullaan,<br>täyttäen kernaasti kuninkaan käskyn,<br>vesille lykättiin laivat ja veneet;<br>paljon ja isoja rahakääröjä<br>avattiin ja annettiin niille,<br>jotka erosivat kodeistaan,<br>tietämättä takaisintulostaan;|[[Julius Ailio]]n runonmittaa noudattamaton suomennos vuodelta 1917.<br>Kohta kertoo toisesta ristiretkestä Suomeen.<ref name="erik2" />|Leveys=400}}
 
''Eerikinkronikka'' on [[riimikronikka]]. Riimikronikka oli keskiaikisen [[eepos|runoepiikan]] keskeinen [[genre]]. Nimen mukaisesti kronikka on kirjoitettu loppusoinnullisin runomuodoin eli [[riimi|riimein]]. Kirjoittamiseen liittyy siis historian kuvailun ohella kaunokirjallinen piirre. ''Eerikinkronikan'' runomuoto on knitteli eli kalikka- tai ketjusäe. Se koostuu loppusoinnun pareittan liittämistä säkeistä.<ref name="erik2">Lönnroth ja Linna 2015, ”Eerikinkronikka keskiaikaisena riimikronikkana”</ref>
''niin käski hän heitä pakanamaalle,''
 
Myös itse teosten historiankertomus on usein propagandista tai jopa vihamielistä. Tavallisesti yhtä kuvailtua osapuolta puolustetaan (''ars laudandi'') ja toista syytetään (''ars vituperandi''). ''Eerikinkronikan'' esikuvia ovat saksalaiset riimikronikat. Se on usein myös rinnastettu ''[[Eufemia-romaanit|Eufemia-romaaneihin]]'', toimeksiantajansa Norjan kuningatar [[Eufemia]]n mukaan nimettyyn keskiaikiseen teokseen.<ref name="erik2" />
''ja antoi vävylleen toimeksi olla heidän johtajanaan''
 
''Eerikinkronikka'' on kirjoitettu muinaisruotsiksi. Kielllisesti se on paikallistettu [[Länsi-Göötanmaa]]lle. Sen kieli sisältää lisäksi piirteitä läntisestä ja itäisestä ruotsista, sekä uudempia lainasanoja. ''Eerikinkronikassa'' on myös muutama [[suomen kieli|suomenkielinen]] sana, jotka kertovat varhaisesta kielikontaktista, kuten [[uisko]] (''vsko'') [[Ruuhi|haapio]] (''hapa'') ja majapaikka (''mäio stadha'').<ref name="erik4">Lönnroth ja Linna 2015, ”Kieli ja tyyli”</ref>
''pitäen häntä siihen paraimpana.''
 
==Lähteet==
''Vävy otti toimen mielellään vastaan,''
*{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Eerikinkronikka | Vuosi = 2015 | Luku = | Sivu = | Selite = sähkökirjalaitos | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Suomentaja = Harry Lönnroth ja Martti Linna | Tunniste = | Isbn = 978-952-222-619-8}}
 
===Viitteet===
''haluten lisätä herransa kunniaa;''
 
''panivat kuntoon aseensa ja suojuksensa'' ''uroot reippaat ja karskit;''
 
''kypäriä, haarniskoja ynnä panssareita''
 
''jaettiin ja tehtiin paljon lisää.''
 
''Joka mies valmistautui seudullaan,''
 
''täyttäen kernaasti kuninkaan käskyn,''
 
''vesille lykättiin laivat ja veneet;''
 
''paljon ja isoja rahakääröjä''
 
''avattiin ja annettiin niille,''
 
''jotka erosivat kodeistaan,''
 
''tietämättä takaisintulostaan;''
 
''käsiään väännellen, itkun vallassa''
 
''näkyi joukko vaimoja. Siltä oli (lähtijäin) mieli iloinen,''
 
''koska retki lisäisi Jumalan kunniaa.''
 
''Usea vanha isäin miekka''
 
''temmattiin alas naulastaan, jossa se oli riippunut pitkän ajan.''
 
''Ystävällisesti saatettiin lähtijät rantaan,''
 
''siellä hyvästeltiin ja kättä puristettiin;''
 
''monet punahuulet saivat silloin suukkosen,''
 
''niin sydämestä lähtevän kuin milloinkaan,''
 
''sillä toisille oli se viimeinen tapaaminen;''
 
''moista sattuu moisen eron johdosta.''
 
''Heitä tuuli kuljetti, he purjehtivat pois;''
 
''pakanat myös varustautuivat,''
 
''tietäen hyvin, että he tulisivat''
 
''turmiota eikä laupeutta tuottamaan.''
 
''Perillä kristityt laskivat satamaan;''
 
''lukemattomain kultakeulain määrää''
 
''mahtoivat pakanat olla näkemässä,''
 
''itselleen murheeksi eikä huviksi.''
 
''Kristityt menivät lippuineen maihin,''
 
''heille luonnisti siellä hyvin.''
 
''Heidän kilpensä ja kypäränsä välkkyivät,''
 
''kautta maiden kulkeissaan;''
 
''He tahtoivat halusta mitellä miekkojaan''
 
''pakanallisten Hämäläisten kanssa,''
 
''ja, niin kuin luulen heidän mielineen,''
 
''saadakseen kultaa, hopeata ja karjalaumoja.''
 
''Hämäläiset pakenivat;''
 
''pakanat hävisivät, kristityt voittivat.''
 
''Ken heistä hyvällä suostui''
 
''kristityksi rupeamaan ja kasteen ottamaan,''
 
''hän sai pitää tavaransa ja henkensä,''
 
''ja elää rauhassa ilman riitaa.''
 
''Ken pakanoista niin ei tahtonut,''
 
''hänet peri kuolema.''
 
''Kristityt rakensivat sinne linnan,''
 
''asettaen siihen ystäviään ja lähimmäisiään.''
 
''Linnan nimenä on Hämeen linna (Taffwesta borg),''
 
''josta pakanoilla vielä on huolta,''
 
''maa miehitettiin kristityillä,''
 
''ja, niin kuin oletan, siten on vieläkin.''
 
''Sama maa tuli kokonaan kristityksi,''
 
''luulen, että se Venäjän kuninkaalta hukkaan meni.''</blockquote>
 
== Suomeksi ==
*''Eerikinkronikka''. Suomentaneet Harry Lönnroth ja Martti Linna. Suomalaisen kirjallisuuden seura SKS 2013. 221 sivua.
 
==Lähteet==
{{viitteet}}
 
Rivi 144 ⟶ 64:
*''Eerikinkronikka'' on kokonaisuudessaan luettavissa [http://runeberg.org/ Project Runebergin] sivuilla: http://runeberg.org/erikkron/
*Olle Ferm, ”Erikskrönikan”, Graeme Dunphy, ''Encyclopedia of the Medieval Chronicle'', Leiden: Brill, 2010, 583-584. ISBN 90 04 18464 3.
 
 
{{Tynkä/Historia}}
 
[[Luokka:Kronikat]]
[[Luokka:Ruotsalaiset kirjat]]