Ero sivun ”Carl Gustaf Armfelt (vanhempi)” versioiden välillä

ei muokkausyhteenvetoa
[katsottu versio][katsottu versio]
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ei muokkausyhteenvetoa
Lybecker vältti taistelua kesällä 1713 Etelä-Suomeen edenneiden venäläisten kanssa ja veti joukkonsa [[Hämeenlinna]]n seudulle. Hän epäonnistui Suomen puolustamisessa ja hallitus kutsui hänet elokuun 1713 alussa [[Tukholma]]an, jossa hänet tuomittiin pitkän oikeudenkäynnin jälkeen kuolemaan vuonna 1717. Kuningas [[Kaarle XII]] kuitenkin armahti Lybeckerin. Vuonna 1713 vaikutti siltä, että koko Suomi menetettäisiin venäläisille. Tässä tilanteessa Armfeltista tuli Suomen armeijan ylipäällikkö, kun Lybecker kutsuttiin Tukholmaan. Armfelt suosi Lybeckeriä hyökkäävämpää strategiaa, sillä hän ei halunnut luopua Suomesta ilman taistelua. Olosuhteet olivat kuitenkin toivottomat: armeijalla ei ollut rahaa eikä ruokaa ja koko armeija oli hajoamistilassa. Armfelt vetäytyi armeijan kanssa Hämeenlinnasta [[Hattula]]an ja siitä edelleen [[Pälkäne]]elle, koska venäläisillä oli ylivoima ja hän pelkäsi saarrostusta. Hän komensi armeijaa lokakuussa Pälkäneellä käydyssä [[Kostianvirran taistelu|Kostianvirran]] ja helmikuussa 1714 Pohjanmaalla [[Napuen taistelu|Napuen]] taisteluissa. Armfelt hävisi taistelut, ja syksyllä 1714 armeijan pääosat perääntyivät [[Länsipohja]]an. Armeija pysyi Länsipohjassa kevääseen 1716, jolloin se siirtyi Tukholman ja myöhemmin [[Gävle]]n seudulle. Tässä vaiheessa Armfeltin armeijassa oli kolme ratsu[[rykmentti]]ä, kaksi rakuunaeskadroonaa, kuusi ruotujakoista [[jalkaväkirykmentti]]ä ja [[Pohjanmaan rykmentti]].
 
Armfelt ylennettiin [[kenraaliluutnantti|kenraaliluutnantiksi]] 16. tammikuuta 1717 ja samalla hänet nimitettiin "jämtlantilaisen armeijan" ylipäälliköksi. Armeijan tehtävänä oli hyökätä Norjaan ja valloittaa [[Trondheim]] seuraavana vuonna ([[Trondheimin sotaretki]]). Armeija eteni Norjaan elokuussa 1718, mutta [[Trondheim]]in valtaus epäonnistui. Kaarle XII kaatui [[Fredriksten]]in linnoituksen piirityksessä marraskuun 1718 lopulla, mutta Armfelt sai varman tiedon Kaarlen kuolemasta vasta joulukuun lopulla. Armfelt oli vetäytynyt Trondheimin seudulta jo kuultuaan huhuja [[KaarlenKaarle XII]]:n kuolemasta. Lumimyrsky yllätti uudenvuodenaattona paluumatkalla olleen armeijan tuntureilla, ja suuri osa armeijan vajaasta 6000 miehestä kuoli.
 
Armfelt nimitettiin vielä 10. syyskuuta 1719 [[Viipurin lääni]]n maaherraksi, mutta hän ei ottanut tehtävää koskaan vastaan. Elämänsä loppuvuodet Armfelt vietti Pernajassa. Armfelt korotettiin [[vapaaherra]]ksi 3. heinäkuuta 1731 ja 6. maaliskuuta 1735 hänet ylennettiin [[jalkaväenkenraali]]ksi ja Suomessa olevan armeijan ylipäälliköksi.