Ero sivun ”Archaeornithomimus” versioiden välillä
Archeornithomimus Merkkaus: 2017 source edit |
(ei mitään eroa)
|
Versio 10. tammikuuta 2021 kello 22.58
Archaeornithomimus oli teropodeihin kuulunut dinosaurusten suku. Sen edustajat elivät myöhäisliitukaudella noin 96-70,6 miljoonaa vuotta sitten.[1][2]
| Gallimimus | |
|---|---|
 Archaeornithomimus asiaticuksen luurango kiinalaisessa museossa |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Ylälahko: | Dinosaurukset Dinosauria |
| Lahko: | Liskonlantioiset Saurischia |
| Alalahko: | Teropodit Theropoda |
| Osalahko: | Strutsisaurit Ornithomimosauria |
| Heimo: | Ornithomimidae |
| Suku: | Archaeornithomimus |
| Katso myös | |
|
|
|
Fossiilit
Vuonna 1923 Roy Chapman Andrewsin tutkimusmatkalla Sisä-Mongoliassa Peter Kaisen löysi monia teropodien jäännöksiä kolmesta eri louhoksesta. Jäännökset olivat suurimmaksi osaksi parin yksilön hajonneita osia. Kallon ja leuan alueen osia puuttui. Nämä sitemmin nimesi Charles Whitney Gilmore vuonna 1933 uutena Ornithomimus lajina nimeltään Ornithomimus asiaticus.[3] Laji sijoitettiin uuteen Archaeornithomimus-sukuun Dale Russellin toimesta vuonna 1972, jolloin Archaeornithomimus asiaticus oli suvun tyyppinen laji. Ylesesti nimi Ornithomimus yhdistetään kreikkalaisen "antiikin" ἀρχαῖος (archaios) -nimen kanssa, koska Russell uskoi, että paikka, joista Archaeornithomimus löydettiin, olivat peräisin Cenomanum- ja Turonia vaiheelta noin 95 miljoonaa vuotta sitten, mikä tekee siitä yhden vanhimmista tuolloin tunnetuista Ornithomimidae heimon jäsenistä.[4] Gilmore ei ollut määrittänyt holotyyppinäytettä. Joten vuonna 1990 David Smith ja Peter Galton valitsivat lektotyypiksi jalka fossiilin AMNH 6565.[5] Fossiilit löydettiin Iren Dabasun muodostumasta, joka on peräisin Cenomanum-vaiheelta, noin 95,8 miljoonaa vuotta sitten.[6]
Vuonna 1995 Lev A.Nesov nimesi kolmannen oletetun Archaeornithomimus-lajin.[7] Laji sai nimekseen Archaeornithomimus bissektensis, joka perustuu holotyyppiin N 479/12457. Se perustuu nuoren yksilön reisiluuhun ja jalkaterään. Ne löydettiin Uzbekistanin Bissekty-muodostelmasta, joka on peräisin Cenomanum- ja Turonia vaiheelta.[8] Siitä huolimatta A. bissektensiksen olemasta oloa epäillään.[9][10]
Kuvaus
Archaeornithomimus oli keskikoinen ornithomimidae heimon jäsen. Pituudeltaan ne olivat noin 3.4 metriä ja painoivat noin 45-96 kilogrammaa.[11][7] Muilta strutsisaurien sukulaisilta saatu näyttö viittaa siihen, että Archaeornithomimus oli höyhenpeite.[12][13] Niiden höyhenpeite on saattanut muistuttaa nykyajan strutsilintujen höyhenpeitteitä. Niillä on myös saattanut olla nokka.[14][15] Archaeornithomimuksella oli luultavasti vankat takaraajat.
Luokittelu
Russell määritteli Archaeornithomimuksen Ornithomimidae heimoon.[16]
| Ornithomimosauria |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Paleoekologia
Elinympäristö
Archaeornithomimuksen jäännökset löydettiin Iren Dabasun muodostumasta, joka juontaa juurensa Cenomanum-vaiheeseen noin 96 miljoonaa vuotta sitten myöhäiselle liitukaudelle.[6] Ympäristöt tulloin muodostelmalla oli pääasiassa tulvatasankoa ja metsikköä.[1][17]
Archaeornithomimukset yleensä jakoivat elinympäristönsä monien muiden teropodien kanssa, kuten esimerkiksi: Alectrosaurus, Erliansaurus, Gigantoraptor ja Neimogosaurus. Archaeornithomimus eli myös erilaisten kasvissyöjä dinosaurusten rinnalla, kuten esimerkiksi: Bactosaurus, Gilmoresaurus ja Sonidosaurus.[18]
Ravinto
linkki=|pienoiskuva Archaeornithomimus oli luultavasti kaikkiruokainen niin kuin kaikki muut heimon lajit. Se söi luultavammin hedelmiä, pieniä nisäköitä, munia ja, jopa vastakuoriutuneita dinosauruksia.[14][19]
Lähteet
- ↑ a b Paul, Gregory S.,: The Princeton field guide to dinosaurs, s. 130. Princeton, N.J.: Princeton University Press. 954055249. ISBN 978-1-4008-8314-1, 1-4008-8314-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.1.2021).
- ↑ Archaeornithomimus | Natural History Museum Natural History Museum. Viitattu 10.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Fossilworks: Archaeornithomimus asiaticus Fossilworks. Viitattu 10.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Dale A. Russell: Ostrich Dinosaurs from the Late Cretaceous of Western Canada. Canadian Journal of Earth Sciences, 6.2.2011. doi:10.1139/e72-031. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ David Smith, Peter Galton: Osteology of Archaeornithomimus asiaticus (Upper Cretaceous, Iren Dabasu Formation, People's Republic of China). Journal of Vertebrate Paleontology, 1990, nro 2, s. 255–265. ISSN 0272-4634. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Zhi-Xin Guo, Yuan-Peng Shi, Yong-Tai Yang, Shuan-Qi Jiang, Lin-Bo Li, Zhi-Gang Zhao: Inversion of the Erlian Basin (NE China) in the early Late Cretaceous: Implications for the collision of the Okhotomorsk Block with East Asia. Journal of Asian Earth Sciences, 2018-04, nro 154, s. 49–66. doi:10.1016/j.jseaes.2017.12.007. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Archaeornithomimus Prehistoric Wildlife. Viitattu 10.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Nesov, L. A.: Dinozavri severnoi Yevrazii: Novye dannye o sostave kompleksov, ekologii i paleobiogeografii. Institute for Scientific Research on the Earth's Crust, 1995, s. 1–156. St Petersburg State University.
- ↑ Yuong-Nam Lee, Rinchen Barsbold, Philip J. Currie, Yoshitsugu Kobayashi, Hang-Jae Lee, Pascal Godefroit: Resolving the long-standing enigmas of a giant ornithomimosaur Deinocheirus mirificus. Nature, 2014-11, nro 7526, s. 257–260. doi:10.1038/nature13874. ISSN 0028-0836. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Akinobu Watanabe, Maria Eugenia Leone Gold, Stephen L. Brusatte, Roger B. J. Benson, Jonah Choiniere, Amy Davidson: Vertebral Pneumaticity in the Ornithomimosaur Archaeornithomimus (Dinosauria: Theropoda) Revealed by Computed Tomography Imaging and Reappraisal of Axial Pneumaticity in Ornithomimosauria. PLOS ONE, 18.12.2015, nro 12, s. e0145168. PubMed:26682888. doi:10.1371/journal.pone.0145168. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Holtz, Thomas R., 1965-: Dinosaurs : the most complete, up-to-date encyclopedia for dinosaur lovers of all ages. New York: Random House, 2007. 77486015. ISBN 978-0-375-82419-7, 0-375-82419-7, 978-0-375-92419-4, 0-375-92419-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.1.2021).
- ↑ D. K. Zelenitsky, F. Therrien, G. M. Erickson, C. L. DeBuhr, Y. Kobayashi, D. A. Eberth: Feathered Non-Avian Dinosaurs from North America Provide Insight into Wing Origins. Science, 26.10.2012, nro 6106, s. 510–514. doi:10.1126/science.1225376. ISSN 0036-8075. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Aaron J. van der Reest, Alexander P. Wolfe, Philip J. Currie: A densely feathered ornithomimid (Dinosauria: Theropoda) from the Upper Cretaceous Dinosaur Park Formation, Alberta, Canada. Cretaceous Research, 2016-03, nro 58, s. 108–117. doi:10.1016/j.cretres.2015.10.004. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Mark A. Norell, Peter J. Makovicky, Philip J. Currie: The beaks of ostrich dinosaurs. Nature, 2001-08, nro 6850, s. 873–874. doi:10.1038/35091139. ISSN 0028-0836. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Paul M. Barrett: The diet of ostrich dinosaurs (Theropoda: Ornithomimosauria). Palaeontology, 2005-03, nro 2, s. 347–358. doi:10.1111/j.1475-4983.2005.00448.x. ISSN 0031-0239. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Scott Hartman, Mickey Mortimer, William R. Wahl, Dean R. Lomax, Jessica Lippincott, David M. Lovelace: A new paravian dinosaur from the Late Jurassic of North America supports a late acquisition of avian flight. PeerJ, 10.7.2019, nro 7, s. e7247. PubMed:31333906. doi:10.7717/peerj.7247. ISSN 2167-8359. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ A. Averianov, H. Sues: Correlation of Late Cretaceous continental vertebrate assemblages in Middle and Central Asia Journal of Stratigraphy. 2012. Viitattu 10.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Xing, H.: ”A review on the study of the stratigraphy, sedimentology, and paleontology of the Iren Dabasu Formation, Inner Mongolia”, Proceedings of the Thirteenth Annual Meeting of the Chinese Society of Vertebrate Paleontology, s. 1–44. Peking: China Ocean Press, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.1.2021). (kiinaksi)
- ↑ Mark A. Norell, Peter J. Makovicky, Philip J. Currie: The beaks of ostrich dinosaurs. Nature, 2001-08, nro 6850, s. 873–874. doi:10.1038/35091139. ISSN 0028-0836. Artikkelin verkkoversio. en