Ero sivun ”Max von Laue” versioiden välillä

'''Max von Laue''' (s. [[9. lokakuuta]] [[1879]], [[Pfaffendorf]], [[Saksa]] – k. [[24. huhtikuuta]] [[1960]], [[Berliini]], Saksa) oli saksalainen [[fyysikko]]. Parhaiten von Laue tunnetaan ideastaan kiteisten aineiden tutkimisesta [[röntgensäteily]]llä. Hän kehitti tälle [[röntgendiffraktio]]menetelmälle myös teorian, jolla voitiin tulkita diffraktiokuvaajia ja saada tietoa aineiden [[kiderakenne|kiderakenteista]]. vonVon Lauelle myönnettiin vuonna [[1914]] [[Nobelin fysiikanpalkinto]] röntgendiffraktion keksimisestä.

Max von Laue opiskeli [[matematiikka]]a, [[fysiikka]]a ja [[kemia]]a useissa eri yliopistoissa suoritettuaan [[1898]] [[asevelvollisuus|asevelvollisuuden]]. Hän aloitti opiskelut [[Strassburgin yliopisto]]ssa, mutta siirtyi sieltä ensin [[Göttingenin yliopisto]]on, sitten [[MünichinMünchenin yliopisto]]on, ja lopulta [[1902]] [[Berliinin yliopisto]]on. [[Berliini]]ssä von Lauen opettajana toimi [[professori]] [[Max Planck]]. Vuonna [[1903]] von Laue valmistui [[tohtori]]ksi.

Uransa alkupuolella von Laue oli hyvin inspiroitunut [[Albert Einstein]]in [[suhteellisuusteoria]]sta ja julkaisi monta tieteellistä artikkelia aiheesta vuosina [[1907]] – [[1911]]. Hän myös julkaisi aiheesta kaksi kirjaa: yhden [[erityinen suhteellisuusteoria|erityisestä suhteellisuusteoriasta]] [[1912]] ja toisen [[yleinen suhteellisuusteoria|yleisestä suhteellisuusteoriasta]] [[1921]].