Ero sivun ”Glögi” versioiden välillä

Kaupoissa valmiina myytävät glögit perustuvat nykyään yleensä [[viinirypäle|rypälemehuun]], joskus myös mustaherukkamehuun, sekahedelmämehuun, omenamehuun tai viiniin. On olemassa myös väkevämpiä, rommipohjaisia glögejä. Kaupoista saatava valmisglögi lämmitetään ennen tarjoilua, mutta jos se on viinipohjaista tai väkevän alkoholista, sitä ei tule lämmittää kiehumispisteeseen asti. Kokonaisten [[manteli|manteleiden]] tai [[rusina|rusinoiden]] laittaminen glögiin joko lämmitettäessä tai juuri ennen juomista on tavallista.

 

 

1800-luvun alkupuolelta alkaen glögi on ollut miesten talvijuoma, johon sekoitetettiin mehua, siirappia ja viinaa, ja sekoitetus kuumennettiin. Padan pohjalle laitettiin mausteita, ja se nautittiin laskiaisen yhteydessä ulkosalla. Glögi on tullut Suomeen Ruotsista. Vielä 1800-luvun lopussa juotiin glögiä, johon oli sekoitettu viiniä, mutta [[kieltolaki|kieltolain]] myötä glögin juonti hävisi melkein kokonaan. 1920-luvulla Jalostaja yritti tuoda markkinoille tehdasvalmisteista glögiä, mutta tuote ei menestynyt. Kieltolain jälkeen 1930-luvulla glögiä mainostettiin suomenruotsalaisissa aikakauslehdissä, ja 1950−1960-luvuilla glögin juonti oli lähinnä suomenruotsalainen perinne. 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa glögireseptejä alkoi ilmestyä myös suomenkielisissä aikakauslehdissä, minkä jälkeen glögistä on tullut koko Suomen jouluperinne.<ref>Hufvudstadsbladet, 15.12.2011, sivu 22.</ref>