Ero sivun ”McDonnell Douglas MD-11” versioiden välillä

Ensilento oli tammikuussa 1990 ja ensimmäinen kone, tunnukseltaan OH-LGA (lempinimeltään Olga), luovutettiin [[Finnair]]ille 7. joulukuuta 1990. Yhtiö oli ensimmäinen MD-11 käyttöönottanut asiakas.<ref>http://www.finnairgroup.com/konserni/konserni_14_7.html</ref> Tyyppi oli Finnairin ensimmäinen varsinainen [[lasiohjaamo]]kone, jossa oli runsaasti digitaalisia järjestelmiä, minkä takia sen käyttöönottoprojekti oli yhtiölle poikkeuksellisen haastava.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Raimo Myllymäki, Benjamin Helander|Nimeke=Ohjaamot 2: Suomen liikennelentokoneet|Vuosi=2019|Sivu=|Julkaisija=Ketterät kirjat}}{{lähde tarkemmin|sivut?}}</ref>{{lähde tarkemmin|sivut?}} Finnairilta McDonnell-Douglasin tehtaalla koulutettiin kahdeksan lentäjän ryhmä, joka koordinoi koulutusta Suomessa yhtiön tilaaman MD-11-simulaattorin saavuttua loppuvuodesta 1990. Aluksi koululentoja jouduttiin kuitenkin lentämään myös lentokoneella. Tämä vaatimus poistui, kun simulaattori sai ZFTT (Zero Flight Time Training, koulutus ilman oikeaa lentoaikaa) -hyväksynnän vuonna 1994. Projektin vaativuutta kuvaa, että ensimmäisinä kuukausina koneelle ei saatu huonon näkyvyyden edellyttämää CAT II -kelpuutusta, jolloin lentoja jouduttiin ohjaamaan varakentälle. Ensimmäinen matkustajalento, Helsinki–Teneriffa–Helsinki, toteutui kuitenkin suunnitellusti 22.–23.12.1990, kapteenina Kaarlo Jaskari. Samaan aikaan aloitti kaukoliikenteessä myös ensimmäinen naisperämies Mari Halme, joka koulutettiin MD-11:een ensimmäisten joukossa. Hän toimi myös kouluttajana käyttöönoton alkuvaiheessa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Lankinen, Jouko|Otsikko=Lentäjien työkaluja, MD-11|Julkaisu=Liikennelentäjä 2/2019|Ajankohta=helmikuu 2019|Julkaisija=}}</ref>

[[Tiedosto:LH Cargo MD-11F D-ALCL.jpg|pienoiskuva|[[Lufthansa]]n MD-11F -rahtikone]]