Ero sivun ”Reppumatkailu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh köyhyys ei olennaista vaan siitä seuraava halpuus
p kh
Rivi 7:
Euroopan yläluokan nuorten aikuisten matkailu juontaa juurensa jo 1600- ja 1700-lukujen niin sanotusta ''[[Grand Tour|grand tourista]]'', kuukausia tai jopa vuosia kestävästä matkasta tutustumaan vieraisiin kulttuureihin. Nykyisen kaltaisen pienen budjetin reppumatkailun edeltäjiä ovat [[kulkuri]]perinne, liftaaminen, saksalainen [[Wandervogel]]-nuorisoliike sekä 1970-luvun taitteen [[hipit|hippimatkailu]] muun muassa [[Intia]]an.<ref> Näppä s. 1–2.</ref>
 
Yksilöllisyyttä ja vapautta korostava reppumatkailija tekee mielellään pesäeroa [[turismi]]in, valmiiksi järjestettyihin helppohin lomamatkoihin suurille massoille. Turistista reppumatkailijan erottavat matkan pituus, omatoimisuus ja suunnittelemattomuus sekä usein pyrkimyshalu päästä tekemisiin paikallisten asukkaiden kanssa. Lomailun sijasta reppumatkailija kokee matkansa pikemminkin oppimisprosessina ja uudenlaisten kokemusten hankkimisena. Nuorelle ensimmäinen itsenäisesti tehty reppumatka voi olla myös tärkeä [[aikuistumisriitti]].<ref> Näppä s. 1–2.</ref>
 
1970-luvulta alkaen englantia osaavien reppumatkailijoiden tärkeäksi avuksi tulivat australialaisen [[Lonely Planet]] -kustannusyhtiön matkaopaskirjat, joissa nähtävyyksien lisäksi lueteltiin eri paikkakuntien parhaan hinta-laatusuhteen tarjoavia, reppureissaajille sopivia majoitus- ja ruokapaikkoja.<ref name = "skift">{{Verkkoviite | Osoite = http://skift.com/2013/03/04/bbc-selling-lonely-planet-to-kentucky-cigarette-billionaire-brad-kelley/ | Nimeke = skift.com, BBC selling Lonely Planet to Kentucky cigarette billionaire Brad Kelley | Viitattu = 31.3.2016 | Kieli = {{en}}}}</ref> Kirjasarja sai pian kilpailijoita, kuten brittiläinen [[Rough Guides]]<ref> Näppä s. 11.</ref>. Hyvä englannin taito on reppumatkailijoita yhdistävä tekijä: valtaosa reppumatkailijoista on peräisin Pohjois-Amerikasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista sekä Britanniasta ja muista Pohjois-Euroopan maista, joissa englannin kielen opetuksella on pitkät perinteet.<ref> Näppä s. 10.</ref>