|
Kansallisvaltio nojaa käsitykseen [[kansakunta|kansakunnasta]] kulttuurisena yhteisönä. Kansallisvaltio on sekä yhteiskunnallista todellisuutta kuvaava käsite että ihanne, jonka mukaan poliittisen ja kulttuurisen yhteisön pitäisi olla yhteneviä. [[Italia]]lainen filosofi [[Giuseppe Mazzini]] ilmaisi [[1800-luku|1800-luvulla]] ensimmäisten ajattelijoiden joukossa ajatuksen yhdestä kansasta valtiota kohti ja päinvastoin.<ref>Gallagher, Tom: ''Outcast Europe: The Balkans, 1789-1989'' (Routledge, 2001), ss. 31-35. ISBN 0-415-27089-8</ref> Valtioiden tulisi kansallisvaltioihanteen mukaan siis olla kulttuurisesti yhtenäisiä. [[Nationalismi]] on poliittinen aate, joka pyrkii tähän tavoitteeseen. Usein ihanteena on myös kielellinen yhtenäisyys, eli sama [[äidinkieli]] kaikilla kansalaisilla. Tämä eroaa merkittävästi aiemmasta tilanteesta Euroopassa, jossa monikansallisten [[imperiumi]]en sisällä puhuttiin vuosisatojen ajan lukuisia eri kieliä.<ref>http://astro.temple.edu/~barbday/Europe66/resources/nationalitieshabsburg.htm</ref> Ennen hajanaisemmat kieli- ja kulttuurialueet ovatkin nykyään useissa osissa Eurooppaa ja muuta maailmaa huomattavasti yhtenäisemmät.
== Kansallisvaltion ja kansallisen kulttuurin synty ==
[[Benedict Anderson]]in 1983 julkaistussa kirjassa "''Kuvitellut yhteisöt. Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua''" kansallisvaltiot käsitetään [[Sosiaalinen konstruktionismi|sosiaalisesti rakentuvaksi]] yhteisöksi. Andersonin mukaan kansallisvaltiot eivät perustu sen jäsenten keskinäiseen kommunikaatioon, vaan lähinnä sen jäsenten mieliin luotuun kuvaan yhteisöstä, valtiosta ja heidän osallisuudestaan siinä. Andersonin mukaan kaikki kansallisvaltiot ovat [[Kuvitteellinen yhteisö|kuviteltuja yhteisöjä]], koska sen jäsenet eivät tule koskaan tapaamaan suurinta osaa muista jäsenistä, kuulemaan heistä eivätkä siten myöskään tuntemaan heitä - mutta silti heidän mielissään on (ulkoa päin annettu) selvä käsitys yhteisöstä.
Tällaisten kuviteltujen yhteisöjen luominen tuli mahdolliseksi todella vasta [[Kirjapainotaito|kirjapainotaidon]] kehittymisen myötä, kun muun muassa yhtenäisten massamedioiden, yhtenäisen koulutuksen ja yhtenäisen hallinnon kautta tietyn alueen ihmisille on päästy luomaan yhtenäistä kieltä ja kulttuuria.
Anderson esittää myös teorian siitä, kuinka kapitalistinen media on myyntimääriä maksimoidakseen ottanut käyttöön tietyn alueen yleisimmän kielen, ja painanut lehtensä sille kielelle. Näin tietyn alueen erilaiset murteet ovat osaltaan pikkuhiljaa yhtenäistyneet.
Esimerkiksi suomen kielen tapauksessa kirjakieli on kehitetty pääosin lounaissuomalaisten murteiden pohjalta. Ensimmäisenä suomeksi painettiin lähinnä uskonnollisia ja hallinnollisia tekstejä, mutta viimeistään suomenkielinen lehdistö ja vuoden 1863 [[Kielireskripti|kieliasetus]] loivat suomelle yhtenäisen kielen.
Historioitsija [[Eric Hobsbawm]] taasen korostaa, että kansakunnat eivät ole kovinkaan vanhoja, vaan verrattain hyvinkin uusia. Kyseessä ei hänen mukaansa ole kovinkaan pitkistä traditioista eikä esimerkiksi alun perin yhtenäisestä kielestä. Pikemminkin nämä ovat yleensä yksittäisen valtion suvereniteetin seurauksia, eivätkä kansallisvaltion perustavia syitä. Kansakunnan syntyyn liittyy usein [[keksityt perinteet]]. Kirjassaan Nationalismi hän esimerkiksi lainaa 1800-luvulla vaikuttaneen, Italian yhdistämistä ajaneen [[Massimo d'Azeglio]]n muistelmia, joissa hän toteaa, kuinka "Italia on tehty, nyt täytyy tehdä italialaiset" (''L'Italia è fatta. Restano da fare gli italiani'').<ref>http://www.thesocialcontract.com/pdf/one-two/Brhobsba.pdf</ref>
== Katso myös ==
* [[Nationalismi]]
* [[Kuvitteellinen yhteisö]]
* [[Etninen ryhmä (kansa)]]
==Lähteet==
| 