Ero sivun ”Insuliinišokkihoito” versioiden välillä

[[Tiedosto:Insulin shock therapy.jpg|thumb|298px|Insuliinišokkihoitoa [[Lapinlahden sairaala]]ssa 1950-luvulla. Potilaalle annetaan letkulla mahaan sokeriliuosta, jotta verensokeri nousee.]]

'''Insuliinišokkihoito''' on psykiatrinen hoitomenetelmä, joka oli käytössä 1920-luvulta 1960-luvulle. Hoidossa potilaalle annettiin [[insuliini]]a [[injektio]]na eli pistämällä [[Hypoglykemia|hypoglykeemisen]] tilan aikaansaamiseksi, niin että hän vaipui ensin insuliinihorrokseen ja sitten unen kautta [[insuliinikooma]]an. Lääkepistosten ei tarvinnut ulottua lihakseen (intramuskulaarinen) asti, vaan ihonalainen pistos (subkutaaninen) riitti.<ref>Pharmaca Fennica 1976: s. 743-745.</ref> Kooman kestettyä 0,5–2 tuntia potilas sai [[glukoosi]]a. Ellei hän saanut glukoosia taikka [[glukagoni]]a <ref>Pharmaca Fennica 1976: s. 743-744.</ref>, hän kuoli. Hoidon kehitti vuonna 1930 itävaltalainen lääkäri [[Manfred Sakel]] sen jälkeen<ref>Kinnunen, L., 1958: s. 135.</ref>, kun insuliinihormoni oli löydetty 1922. Alun perin, morfiinista riippuvaisten hoitotulokset julkaistiin vuonna 1935, jolloin hoitoa oltiin ehditty laajentaa muihinkin mielenterveyspotilaisiin. Tätä ennen, oltiin insuliinia käytetty passiivisten potilaitten ruokahalun kohentamista varten.<ref>Kinnunen, L., 1958: s. 135.</ref><ref name="sj">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.siilinjarvi.fi/matkailu/museot/insuliinishokkihoito.php| Nimeke =Insuliinishokkihoito| Julkaisija =Harjamäen sairaalamuseo | Viitattu =15.7.2009, linkki on kuollut}}</ref> Vuonna 1936 saapui käyttöön pitkävaikutteisempia insuliinin muotoja, mutta psykiatrisessa hoitotavassa, käytettiin nimenomaisesti lyhytvaikutteista insuliinia.<ref>Vartiainen, I., 1960: s.199.</ref>