Ero sivun ”Insuliinišokkihoito” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Menetelmän toteutus: -merkitty uusi vk; täydentää ja vahventaa esitettyjä väittämiä - tarkoituksena myös kuolleen linkin korvaaminen. |
→Menetelmän toteutus: -lisätty uusi vk, väittämiä vahventava, korvaa osaltaan kuollutta linkitystä: jota ei nyt olla poistettu. |
||
Rivi 6:
Hoito tehtiin sairaalassa, ja se koostui useasta vaiheesta. Ensimmäinen eli hakuvaihe kesti useita viikkoja, ja silloin tutkittiin, minkä suuruinen insuliiniannos potilaalle sopi parhaiten. Toisessa vaiheessa potilas saatettiin koomaan, joka jakautui kahteen osaan, [[sopor]]iin ja varsinaiseen koomaan. Soporissa potilas ei pysty vastaamaan kysymyksiin kuin ilmeillään, koomavaiheessa ei enää ollenkaan. Kooma toistettiin useana päivänä viikossa yleensä yhteensä enintään 30–40 kertaa. Ellei siihen mennessä tapahtunut voinnin kohentumista, hoito lopetettiin. Kolmas vaihe oli nimeltään polarisaatiovaihe, ja se oli hoidon lopetusvaihe.<ref>Kinnunen, L., 1958: s. 138</ref> Potilas sai insuliinia joka aamu pienenevien annoksin, mutta tämä vaihe saatettiin jättää poiskin.<ref name="sj" /> Potilaita ei kuitenkaan voitu jättää valvomatta, ts. "hetkeäkään yksin". <ref>Kinnunen, L., 1958: s. 136.</ref>
Hoidon esteenä olivat erilaiset sairaudet, mutta se oli joka tapauksessa hyvin vaarallinen hoitomuoto, sillä kuolleisuus oli yksi prosentti. Potilas saattoi esimerkiksi: vetää limaa taikka ysköstä hengitysteihin, eli [[Aspiraatio (lääketiede)|aspiroida]].<ref>Kinnunen, L., 1958: s. 140.</ref> Hoitomuotoa käytettiin [[huumevieroitus|huumeiden vieroitushoidoissa]], [[masennus]]tilojen ja [[skitsofrenia]]n hoidossa. Pitkäaikaissairaudessa hoidon teho ei ollut erityisen hyvä, siksi sitä käytettiin enemmän akuuteissa tapauksissa, joissa vaste oli jopa yllättävän hyvä silloiseen tilanteeseen nähden.<ref name="sj" /><ref>Kinnunen, L., 1958: s. 137-138.</ref>
Suomessa hoitoa käytettiin ensimmäisen kerran 1936 [[Kellokosken sairaala]]ssa. Insuliinin käyttö väheni [[neurolepti]]en kehittymisen myötä ja jäi pois kokonaan 1960-luvulla. Insuliinišokkihoidossa voitiin potilas tainnuttaa koomaan kymmeniä kertoja. <ref>https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/26/insuliinisokkihoidossa-potilas-tainnutettiin-koomaan-kymmenia-kertoja Viitattu 25.12.2020.</ref> Tanskalainen ''Novo Industri'' valmisti vielä 1970-luvun puolivälissä, tähän mainittuun erityistarkoitukseen tarkoitettua insuliinia, sen pitoisuus oli 80 KY eli IU/ml (diabeteksen hoidon insuliinin pitoisuus: 40 KY tai IU/ml).<ref>Vartiainen, I., 1960: s.199-200.</ref> Valmisteen nimenä oli ''Actrapid MC Insulin''.<ref>Pharmaca Fennica 1976: s. 743-744.</ref>
| |||