Ero sivun ”Hyperglykemia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p "s. luku–luku" |
kh |
||
Rivi 12:
==Patofysiologia==
===Akuutti hyperglykemia===
Hyperglykemia johtuu pääosin [[insuliini]]hormonin erityksen vähäisyydestä tai kehon heikosta kyvystä reagoida siihen eli [[insuliiniresistenssi]]stä. Näissä tilanteissa veren glukoosia ei enää oteta useimpiin soluihin tarpeeksi insuliinivälitteisesti.
Virtsaamistarpeen tihentyminen johtuu veren glukoosiylimäärän päätymisestä virtsaan (glykosuria). Glukoosi lisää veden päätymistä virtsaan [[osmoosi]]lla. Tämä voi johtaa [[nestehukka]]an ja kehon [[elektrolyytti]]en (suolojen) epätasapainoon. Nestehukasta johtuu myös hyperglykemiassa ilmenevä janoisuus. Nestehukka vähentää veren veden määrä. Siksi vereen liuenneiden aineiden pitoisuudet kasvavat ja veren osmoottinen paine kasvaa (hyperosmolariteetti). Täten myös veren ketoaineiden (joiden tuotto on muutenkin lisääntynyt) ja [[laktaatti|laktaatin]] pitoisuudet kasvavat. Nämä aineet happamoivat verta ja voivat siksi johtaa asidoosiin.<ref name=a/>
===Hyperglykemian elinvauriot===
Kroonisessa hyperglykemiassa ilmenevät elinvauriot aiheutuvat monimutkaisin mekanismein. Esimerkiksi tyypin 2 diabetes mellitus -oireyhtymässä usein ilmenevän lihavuuden yhteydessä veressä on normaalia enemmän [[rasvahappo]]ja, [[Sytokiini|sytokiinejä]] ja [[diasyyliglyseroli]]a. Nämä estävät solujen [[insuliinireseptorisubstraatti 1]]:ien (IRS-1) [[fosforylaatio]]ta. Tällöin IRS-1:t eivät välitä solusignaalia, joka toisi insuliinista riippuvia ja glukoosia soluihin sisään ottavia [[GLUT4]]-
GLUT1–2 glukoosin otto ei ole säädeltyä ja soluihin päätyy liikaa glukoosia, joka ohjautuu munuaisten [[glykolyysi]]in ja tässä muodostuneet tuotteet sitten [[mitokondrio]]iden [[elektroninsiirtoketju]]un. Ketjussa muodostuu glukoosiylimäärän hapetuksessa tavallista enemmän reaktiivisia typpi- ja [[Happiradikaali|happiradikaaleja]], jotka voivat suoraan vaurioittaa mitokondrioita ja siten lopulta johtaa munuaisten [[endoteeli]]solujen [[Apoptoosi|ohjelmoituun solukuolemaan]]. Mitokondriot eivät pysty käsittelemään kaikkea glukoosia ja osa ohjautuu [[aldoosireduktaasi]]lle, jonka reaktiossa kuluu [[NADPH]]:ta. Tätä vaaditaan [[glutationidisulfidi]]n pelkistykseen happiradikaaleilta suojaavaksi [[glutationi]]ksi. NADPH:n ehtyminen siis osaltaan estää happiradikaalien neutralointia. Radikaalit ja glykolyysin tuotteet lisäävät osaltaan monivaiheisesti [[angiotensiini]]n II ja [[aldosteroni]]n vapautumista vereen, jotka kohottavat [[Verenpaine|verenpainetta]] supistamalla suonia ja kerryttämällä kehoon [[natrium]]ia. Paine taas vaurioittaa munuaisia mekaanisesti. Glukoosiylimäärä munuaisissa aiheuttaa niissä monia muitakin munuaisvaurioihin johtavia yhtaikaisia mekanismeja, joista monet tehostavat toisiaan tai itseään. Mekanismeihin liittyvät keskeisesti radikaalit ja verenpaine, mutta myös munuaisten rakenteen muuttuminen muun muassa [[fibroosi]]n kautta. Pitkällä aikavälillä hyperglykemia alentaa siksi munuaisten [[Hiussuonikeränen|hiussuonikerästen]] suodatusnopeutta ([[GFR-arvo]]a) ja heikentävät suodatuskykyä aiheuttaen [[proteinuria]]a.<ref name=c/>
| |||