Ero sivun ”Lapuanliike” versioiden välillä

Näennäistä yhtenäisyyttä kesti vain 13 päivää. Liikkeen johdossa päätettiin ryhtyä häiritsemään kommunistien toimintaa. Kohteeksi valittiin Vaasassa painettava ''Työn Ääni'' -sanomalehti kirjapainoineen. Kustaa Tiitu kannatti pientä päiväsaikaista häirintää kirjapainossa, mutta vastusti painokoneiden tuhoamista. Näytti siltä, että suunnitelma oli jo hylätty, mutta Lapuan entinen nimismies ja [[Etelä-Pohjanmaan Pankki|Etelä-Pohjanmaan Pankin]] johtaja [[Yrjö Nikula]] jatkoi iskun suunnittelua. Kauppaneuvos Rafael Haarla lupasi maksaa mahdolliset vahingonkorvaukset.<ref>Siltala 1985 s. 68</ref>

Suora toiminta aloitettiin iskemällä ''Työn Äänen'' kirjapainoon yöllä 28. maaliskuuta 1930. VaasanIlmaan satama-alueellaammutuilla maanviljelijälaukauksilla [[Penttisaatiin Alasaari]]poliisi ampui [[Mauser M1916]] -pistoolillaan pari laukausta ilmaan hämätäkseen poliisiamuualle, ja myös Vaasan sisäisiä puhelinyhteyksiä häirittiin samalla kun Yrjö Nikulan sekä ylistarolaisen autoilijan [[Kustaa Vannas|Kustaa Vannaksen]] johdolla 13 lapualaismiestä murtautui sisään kirjapainoon ja hajotti sen.<ref>Siltala Teko1985 olis. tarkkaan suunniteltu, ilmeisesti Nikulan johdolla.68–69</ref> Tekijät tulivat pian ilmi, sillä poliisi löysi kirjapainon lattialta kauhavalaispuukon, jossa oli [[Lapuan patruunatehdas|Lapuan patruunatehtaan]] työntekijän Kullervo Leskisen nimi.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>

Eduskunta oli tyrmistynyt. Pääministeri Kallio ja ''Helsingin Sanomat'' vaativat tekijöiden ankaraa rankaisua. Isku ymmärrettiin lapuanliikkeen epäluottamuslauseeksi eduskunnan toimille. Teko herätti ristiriitoja myös lapuanliikkeen keskuudessa. Suomen Lukko sanoutui irti laittomuudesta Artturi Leinosen ja Kustaa Tiitun johdolla ja tuomitsi sen rikoksena. Tämän seurauksena kansanliike hajosi kahtia.<ref name=":1">Vares & Uola & Majander 2006 s. 198</ref>

Kosola ei ollut kannattanut iskusuunnitelmaa sen laatimisvaiheessa, mutta asettui nyt tukemaan tekoa. Hänen mukaansa vastuussa oli itse asiassa eduskunta, joka ei ollut ryhtynyt kitkemään kommunismia vaatimuksista huolimatta. Suoran toiminnan lapuanliike otti johtajakseen Kosolan, joka itse ei ollut pyrkinyt näkyvään asemaan. Hänen kotitalostaan [[Kosolan talo|Kosolasta]] tuli lapuanliikkeen keskuspäämaja.<ref name=":1">Vares & Uola & Majander 2006 s. 198</ref> Liikkeen kannattajat pilkkasivat avoimesti oikeuslaitosta. ''Työn Äänen'' tihutyön tekijöiksi ja tukijoiksi ilmoittautui Kosolan, Yrjö Nikulan, [[Vihtori Herttua]]n ja [[Ilmajoki|ilmajokelaisen]] pankinjohtajan [[Iivari Koivisto]]n johdolla 72 miestä. Lopulta varsinaiseksi rikkojiksi ilmoittautuivat lapualaiset maanviljelijä [[Jussi Muilu]], harjoittelija [[Yrjö Hissa]] sekä talonpojat [[Simo Lahdensuo]] ja [[Jussi Perämäki]]. Lapuanliikkeen pää-äänenkannattajan ''[[Aktivisti (Lapuan liike)|Aktivistin]]'' ensimmäisessä numerossa teon kannattajiksi ilmoittautui 650 henkilöä.<ref name=":1" />