Ero sivun ”Halilan parantola” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätty parantolan paljon käytetty nimi (yksistään Kansalliskirjaston digitoiduissa sanomalehdissä fraasihaulla yli 350 osumaa 9.3.2020) |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 7:
Halilan parantolan perusti pietarilainen lääkäri W. G. von Dittman vuonna 1889. Se oli Suomen ensimmäinen ja vuoteen 1903 saakka myös ainoa tuberkuloosiparantola. Tammikuussa 1892 keisari [[Aleksanteri III (Venäjä)|Aleksanteri III]] osti Halilan parantolan, minkä jälkeen sitä käytettiin lähinnä Venäjän armeijan sotilaiden hoitoon. [[Venäjän vallankumous|Venäjän vallankumouksen]] jälkeen potilaiksi hakeutui pääasiassa venäläisiä emigrantteja. Suomen itsenäistymisen jälkeen talousneuvos [[Juho Hietanen]] järjesti parantolan hankkimisen Suomen valtiolle ja siitä tuli ensimmäinen Suomen valtion omistama tuberkuloosiparantola.<ref>Arno Forsius: [http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tubsuomi.html Tuberkuloosin hoito Suomessa] Kuvauksia lääketieteen historiasta (Saunalahti.fi). Viitattu 1.1.2017.</ref><ref name="karjala">[https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/pitajaliitteet/uusikirkko.pdf ”Uudellakirkolla kolme parantolaa”, ''Karjala'' 38/1971, liite ”Pitäjä pitäjältä”, s. 16.] Viitattu 1.1.2017.</ref> Se avattiin uudelleen käyttöön lokakuussa 1920.<ref name="tietosanakirja">[http://runeberg.org/tieto/11/0173.html ''Tietosanakirja'', täydennysosa (1920), s. 330] Runeberg.org.</ref> Samana vuonna solmittuun [[Tarton rauha]]nsopimukseen liitettiin [[Neuvosto-Venäjä]]n edustajien toiveesta erillinen kohta (artikla 30), jonka mukaan Suomen hallitus varaisi kymmenen vuoden ajan puolet Halilan parantolan potilaspaikoista Pietarin ja sen ympäristön asukkaille samoilla ehdoilla kuin Suomen kansalaisille.<ref name="rinta-tassi">Osmo Rinta-Tassi: ”Lokakuun Vallankumous ja Suomen itsenaistyminen”, teoksessa ''Lenin ja Suomi – osa II''. Opetusministeriö ja Valtion painatuskeskus, Helsinki 1989.</ref> Vuodesta 1920 Halilan ylilääkärinä toimi [[Robert Elmgren]].<ref>[http://runeberg.org/aikalais/1934/0109.html ''Aikalaiskirja'' (1934), s. 111] Runeberg.org.</ref>
Venäjän viimeisen keisarin [[Nikolai II|Nikolai II:n]] sisar, suuriruhtinatar [[Ksenia Aleksandrovna Romanova]] vaati vuonna 1928 oikeusteitse Halilan parantolaa itselleen osana veljensä perintöä. Vuosia kestänyt oikeusjuttu päättyi sovintoon, kun Suomen valtio maksoi Englannissa asuneelle Ksenialle
1920-luvulla Halilan parantolassa oli yli 400 potilaspaikkaa ja noin 150 työntekijää.<ref name="karjala" /> Parantolalle valmistui vuonna 1905 oma [[ortodoksinen kirkko]], joka muutettiin vuonna 1925 [[Luterilainen kirkko|luterilaiseksi kirkoksi]].<ref>Markus Lehtipuu: ''Kannas – Suomalainen matkaopas'', s. 320–322. Suomalainen Matkaopas Finnish Guidebooks Oy, Helsinki 2006.</ref> Parantolaan kuului noin 120 rakennusta ja sen alue käsitti 450 hehtaaria.<ref name="tietosanakirja" /> Viljeltyä peltoa parantolalla oli lähes 100 hehtaaria.<ref name="karjala" /> Sairaalan rakennuksia suunnittelivat muun muassa arkkitehdit Jevgeni Leburde, [[Allan Schulman]] ja Juli Bruni.
Halilan potilaiden ja vieraiden joukossa oli monia tunnettuja henkilöitä. Neuvosto-Venäjän johtaja [[Vladimir Lenin]] vietti Halilan parantolassa neljä päivää 6.–10. tammikuuta 1918. Tämä oli ainoa kerta kun Lenin kävi Suomessa maan itsenäistymisen jälkeen.<ref name="rinta-tassi" /> Suomen entiset kenraalikuvernöörit [[Nikolai Gerard]] ja [[Vladimir von Boeckmann]] asuivat vuodesta 1922 viimeiset elinvuotensa Halilan parantolassa Suomen valtion myöntämällä eläkkeellä.<ref>Kristiina Kalleinen: [http://www.blf.fi/artikel.php?id=3143 von BÖCKMANN, Vladimir Alexandrovitj] {{sv}} Biografiskt lexikon för Finland.</ref>
| |||