Ero sivun ”Venäjän valkoinen armeija” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kirjoitusvirhe Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
laajenn lähteen muk, pois lähteetön-m |
||
Rivi 1:
Aseellinen taistelu [[Bolševikit|bolševikkeja]] vastaan alkoi, kun [[Tšekkoslovakian legioona]] kieltäytyi vuonna 1918 luovuttamasta aseitaan puna-armeijalle ja otti hallintaansa [[Siperian rata|Siperian radan]]. Sen esimerkki innosti Venäjän itäosissa laajan bolševikkien vastaiseen rintaman synnyttämiseen. Useissa Volgan varren ja Siperian kaupungeissa kuten [[Samara|Samarassa]] ja [[Omsk|Omskissa]] tuli valtaan valkoinen hallitus. Se sai haltuunsa myös suuren osan Venäjän valtion [[Kultavaranto|kultavarannosta]]. Keisarillisen laivaston entinen amiraali [[Aleksandr Koltšak]] johti alueella 100 000 miehen armeijaa, joka eteni kohti länttä. Vuoden 1918 puolivälissä Leninin hallitus oli ajettu ahtaalle, kunnes loppukesällä puna-armeija aloitti vastaiskun valtaamalla Samaran ja Kazanin. Samaan aikaan länsivaltojen armeijat pääsivät vapaaksi ensimmäisen maailmansodan taisteluista ja alkoivat tukea kenraali valkosta kenraali [[Anton Denikin|Anton Denikiniä]], joka operoi Etelä-Venäjällä. Viron suunnalta oli tekeillä kenraali [[Nikolai Judenitš|Nikolai Judenitšin]] johtama [[Luoteis-Venäjän armeija|hyökkäys]] kohti Pietaria. Vuoden 1919 keväällä länsivallat kuitenkin muuttivat Venäjän-politiikkansa ja vetivät sotaväsymyksestä kärsiviä joukkojaan pois Venäjältä. Koltšak joutui perääntymään syksystä 1919 alkaen itään päin ja hän sai surmansa [[Irkutsk|Irkutskissa]] helmikuussa 1920. Judenitšin hyökkäys Pietariin marraskuussa 1919 epäonnistui. Sen jälkeen puna-armeija saattoi keskittyä Denikinin vastaiseen taisteluun Etelä-Venäjällä. Loppuvuonna 1919 hänen joukkonsa vetäytyivät [[Odessa|Odessasta]] ja vetäytyi [[Krim|Krimille]]. Denikin luovutti ylipäällikkyyden keväällä 1920 kenraali [[Pjotr Wrangel|Pjotr Wrangelille]], joka pyrki etenemään Ukrainaan ja yhdistämään valkoiset voimat [[Puolan–Neuvosto-Venäjän sota|Puolan armeijan operaatioon]]. Tämä hanke kuivui kokoon, kun Puola solmi Neuvosto-Venäjän kanssa aselevon maaliskuussa 1920.<ref name=kirkinen>{{Kirjaviite | Tekijä=Zetterberg, Seppo (toim.) | Nimeke=Venäjän historia, toim. Heikki Kirkinen | Luku= Venäjästä Neuvostoliitoksi| Sivu=343–347 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1986 | Isbn =951-1-08450-X}}</ref>
Valkoinen armeija keskittyi myös [[valkoiset emigrantit|emigranttitoimintaan]]. Valkoinen armeija auttoi monia anti-neuvostovenäläisiä pakenemaan muun muassa [[Berliini]]in, [[Pariisi]]in, [[Harbin]]iin, [[Istanbul]]iin ja [[Shanghai]]hin. Monet valkoiset ja anti-neuvostomieliset venäläiset löysivät uuden kotinsa [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen [[Yhdysvallat|Yhdysvalloista]]. Valkoisten toiminta Venäjän sisällissodassa oli suuri. He kärsivät tappion ja monet pakenivat ulkomaille, jossa he suunnittelivat muun muassa vastavallankumousta ja [[bolševikit|bolševikkien]] vastaista toimintaa. Monet valkoiset liittyivät ulkomailla asuinmaansa armeijaan. Monia valkoisia taisteli muun muassa Ranskan ja [[Wehrmacht|Saksan armeijassa]] toisen maailmansodan aikana.
Rivi 29 ⟶ 31:
* [[Nikolai Judenitš]]
* [[Stanisław Bułak-Bałachowicz]]
==Lähteet==
{{Viitteet}}
[[Luokka:Venäjän valkoinen armeija|*]]
| |||