Ero sivun ”Revyy” versioiden välillä

1 055 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
linkitin muihin wikipedia-sivuihin
(Jatkoin revyyn historian kirjoittamista eri lähteistä.)
(linkitin muihin wikipedia-sivuihin)
'''Revyy''' on kevyt, [[Viihde|viihteellinen]] näyttämöohjelma, joka koostuu [[Musiikki|musiikista]], [[Tanssi|tansseista]] ja [[Sketsi|sketseistä]]. Revyyn aiheet liittyvät usein ajankohtaisiin tapahtumiin.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Toim. Virtamo, Keijo|Nimeke=Otavan musiikkitieto A – Ö.|Vuosi=1987|Sivu=|Julkaisija=Otava}}</ref> Lähilajeja ovat ''varietee'', ''vaudeville'', ''kabaree, Music hall'', ''[[überbrettl]]'' sekä myös ''operetti'', ''tingeltangel'' ja ''minstrel''.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Jalkanen, Pekka|Nimeke=Alaska, Bombay ja Billy Boy. Jazzkulttuurin murros Helsingissä 1920-luvulla.|Vuosi=1989|Sivu=30|Julkaisija=Suomen Etnomusikologisen seuran julkaisuja 2}}</ref> Kaikista näistä voidaan käyttää yhteisnimeä kansanomainen musiikkiteatteri. Revyyn juuret ovat Ranskassa. Laji syntyi 1830-40-luvuilla katu- ja markkinaesityksiin pohjautuneista ''comédies de vaudeville''-esityksistä. Revyyn historia kietoutuu voimakkaasti kaupunkien historiaan. 1800-luvulla alkanut teollisuuden vallankumous kasvatti räjähdysmäisesti kaupunkien asukasmääriä. Sen yhteydessä korkeakulttuurin rinnalla alkoi massaviihteen voittokulku. Tähän kuuluivat mm. kioskikirjallisuus ja erilaiset revyy- tyyppiset esitykset. Pariisista revyyt levisivät muihin suurkaupunkeihin.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Toim. Oramo,Ilkka & Jalkanen, Pekka & Kurkela, Vesa & Salmenhaara, Erkki & Virtamo, Keijo & Väisänen, Risto|Nimeke=Suuri musiikkitietosanakirja 5 O – See|Vuosi=1991|Sivu=|Julkaisija=Weilin+Göös.}}</ref> Lähilajit kabaree ja varietee ovat myös lähtöisin Pariisista ja ne ovat lajeina nuorempia. MolempienEnsimmäisenä huippukausikabareena osuupidetään vuosisadanRodolphe vaihteeseenSalisin [[Le Chat Noir]] cabaret-esityksiä Montmartrella 1880-luvulla.
 
== Revyy Suomessa ==
Vielä 1920-luvun alkupuolella revyyohjelmat olivat suosittua huvia hienostoravintoloissa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Nikkonen, Ahti|Nimeke=Ravintolamuusikon ammatin nousu ja tuho.|Vuosi=2004|Sivu=47|Julkaisija=Suomen Etnomusikologisen Seuran julkaisuja 11. Helsinki: Suomen Etnomusikologinen Seura.}}</ref>
 
Radiorevyyt ylläpitivät kulttuuria 1930-luvulla ja sodan aikana. Pallen ([[Reino Palmroth|Reino Hirviseppä]]) radiorevyitä lähetettiin Yleisradiossa vuosien 1935 – 45 välillä yli kuusikymmentä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Alestalo, Matti & Eskola, Katarina & Gronow, Pekka|Nimeke=Populaarikulttuuri. Teoksessa Päiviö Tommila, Aimo Reitala ja Veikko Kallio (toim.): Suomen kulttuurihistoria III.|Vuosi=1982|Sivu=664|Julkaisija=WSOY}}</ref> Etenkin alkuvuosina kaikki tehtiin suorina lähetyksinä, joten revyistä on säilynyt hyvin vähän. Radiorevyyt loppuivat sodan jälkeen sosialistisen pääjohtaja [[Hella Wuolijoki|Hella Wuolijoen]] tultua Yleisradion johtoon. Wuolijoki olisi tosin mielellään pitänyt Pallen radiorevyyt ohjelmistossa, mutta edellyttäen että käsikirjoituksissa noudatettaisiin Wuolijoen henkilökohtaisia ohjeita. Tässä tilanteessa Palle jäi mieluummin vapaaehtoisesti syrjään.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Hirviseppä, Reino|Nimeke=Kuin vierivä virta|Vuosi=1975|Sivu=363-363|Julkaisija=WSOY}}</ref>
 
Ensimmäinen vakituinen suomalainen revyy oli Pallen, näyttelijä-ohjaaja [[Ossi Elstelä|Ossi Elstelän]] ja taiteilija- toimittaja Paavo Päiviön 1945 perustama [[Iloinen Teatteri]]. Iloisen Teatterin alkujuuret olivat sodanaikaisissa aseveli-illoissa. Se sai alkunsa talven 1945 hankalissa olosuhteissa kaikenlaisten tarvikkeiden pulan ollessa pahimmillaan. Hämäläisten talolla alkaneet esitykset osoittautuivat kuitenkin valtavaksi menestykseksi. Ensimmäisen vuoden katsojamäärät kohosivat kymmeniin tuhansiin. Sodan jälkeisessä poliittisessa ja taloudellisessa ilmapiirissä Iloinen Teatteri ajautui kuitenkin nopeasti vaikeuksiin. Sen toiminta tyrehdytettiin esityslupien eväämisellä ja teatterin lippujen korkealla verotuksella.
 
1946 Ossi Elstelä perusti uuden teatterin nimeltään Punainen Mylly. Nimi oli käännös Pariisin Moulin Rougesta, mutta väri viittasi myös politiikkaan olivathan Iloisen Teatterin alasajon takana sekä Valvontakomissio että hallituksen kommunistit. Punainen Mylly rekisteröitiin ilman vaikeuksia. Elstelän taloudellisena kumppanina oli Sotaleskien ja kaatuneiden omaisten huolto ry, jonka toimintaan esityksistä kertyneet tulot ohjattiin. Punainen Mylly oli Suomen ensimmäinen vakituinen revyyteatteri. Se sai kamppailla koko olemassaolonsa ajan rahavaikeuksien kanssa. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Pennanen, Jukka & Mutkala, Kyösti|Nimeke=Punainen Mylly. Tuo pahennusta herättävä teatteri.|Vuosi=2008|Sivu=|Julkaisija=Helsinki: Multikustannus Oy.}}</ref>
 
Seuraava varsinainen revyyteatteri oli [[Uusi Iloinen Teatteri|Uusi Iloinen teatteri]], joka perustettiin vuonna 1978. [[Matti Kuusla]], [[Jaakko Salo|Jaakko Salo,]] [[Marjatta Leppänen]] ja [[Jukka Virtanen]] olivat tehneet useamman vuoden suosittuja ravintolaohjelmia helsinkiläisissä ravintoloissa. Linnanmäen huvipuiston johtaja Sara Ekelund oli pitkään etsinyt sopivaa kesärevyytä Peacock-teatteriin ja pyysi Matti Kuuslaa tuottamaan revyyn Peacockiin. Tästä seurasi useita kymmeniä vuosia kestänyt revyyohjelmien putki Peacock-teatterissa. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Saarikoski, Tuula|Nimeke=Hei, Marjatta Leppänen tässä!|Vuosi=2004|Sivu=162-188|Julkaisija=WSOY}}</ref>
 
Vuonna 1995 Ere Kokkonen perusti Komediateatteri Arenan (nyk. [[Suomen Komediateatteri]]), jossa tehtiin Kokkosen aikana poliittisia revyyohjelmia. Kokkonen aloitti revyytuotannot ollessaan Yleisradiossa TV 1:llä Taideohjelmien päällikkönä 1990-luvun alussa. Presidenttipeli 1 sai ensi-iltansa Ylen tuottamana Savoy-teatterissa syksyllä 1992. Kapellimestarina oli Olli Ahvenlahti. Seuraavana vuonna tehtiin Presidenttipeli 2: Monttu auki. Kumpikin esitys televisioitiin. Myöhemmin Yle vetäytyi tuotannosta ja Kokkonen jatkoi revyiden tekemistä ensiksi Savoy-teatterissa ja myöhemmin entisen elokuvateatteri Tuulensuun tiloissa Hakaniemen Arenan talossa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kokkonen, Ere|Nimeke=Muisti palailee pätkittäin|Vuosi=2007|Sivu=291-296|Julkaisija=Otava}}</ref>
 
1946 Ossi Elstelä perusti uuden teatterin nimeltään [[Punainen Mylly]]. Nimi oli käännös Pariisin [[Moulin RougestaRouge]]<nowiki/>sta, mutta väri viittasi myös politiikkaan olivathan Iloisen Teatterin alasajon takana sekä Valvontakomissio että hallituksen kommunistit. Punainen Mylly rekisteröitiin ilman vaikeuksia. Elstelän taloudellisena kumppanina oli Sotaleskien ja kaatuneiden omaisten huolto ry, jonka toimintaan esityksistä kertyneet tulot ohjattiin. Punainen Mylly oli Suomen ensimmäinen vakituinen revyyteatteri. Se sai kamppailla koko olemassaolonsa ajan rahavaikeuksien kanssa. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Pennanen, Jukka & Mutkala, Kyösti|Nimeke=Punainen Mylly. Tuo pahennusta herättävä teatteri.|Vuosi=2008|Sivu=|Julkaisija=Helsinki: Multikustannus Oy.}}</ref>
 
Seuraava varsinainen revyyteatteri oli [[Uusi Iloinen Teatteri|Uusi Iloinen teatteri]], joka perustettiin vuonna 1978. [[Matti Kuusla]], [[Jaakko Salo|Jaakko Salo,]] [[Marjatta Leppänen]] ja [[Jukka Virtanen]] olivat tehneet useamman vuoden suosittuja ravintolaohjelmia helsinkiläisissä ravintoloissa. Linnanmäen huvipuiston johtaja Sara Ekelund oli pitkään etsinyt sopivaa kesärevyytä [[Peacock-teatteriinteatteri]]<nowiki/>in ja pyysi Matti Kuuslaa tuottamaan revyyn Peacockiin. Tästä seurasi useita kymmeniä vuosia kestänyt revyyohjelmien putki Peacock-teatterissa. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Saarikoski, Tuula|Nimeke=Hei, Marjatta Leppänen tässä!|Vuosi=2004|Sivu=162-188|Julkaisija=WSOY}}</ref>
 
Vuonna 1995 [[Ere Kokkonen]] perusti Komediateatteri Arenan (nyk. [[Suomen Komediateatteri]]), jossa tehtiin Kokkosen aikana poliittisia revyyohjelmiarevyyesityksiä. Kokkonen aloitti revyytuotannot ollessaan Yleisradiossa TV 1:llä Taideohjelmien päällikkönä 1990-luvun alussa. Presidenttipeli 1 sai ensi-iltansa Ylen tuottamana [[Savoy-teatterissateatteri]]<nowiki/>ssa syksyllä 1992. Kapellimestarina oli [[Olli Ahvenlahti]]. Seuraavana vuonna tehtiin Presidenttipeli 2: Monttu auki. Kumpikin esitys televisioitiin. Myöhemmin Yle vetäytyi tuotannosta ja Kokkonen jatkoi revyiden tekemistä ensiksi Savoy-teatterissa ja myöhemmin entisen elokuvateatteri Tuulensuun tiloissa Hakaniemen [[Arenan talossatalo]]<nowiki/>ssa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kokkonen, Ere|Nimeke=Muisti palailee pätkittäin|Vuosi=2007|Sivu=291-296|Julkaisija=Otava}}</ref>
 
== Revyy muissa maissa ==
Pohjoismaissa on vahva revyyperinne, joka on alkanut jo 1800-luvun alkupuolella. Kuuluisia pohjoismaalaisia revyyesiintyjiä ovat mm. ruotsalaiset [[Povel Ramel]], [[Hans Alfredson|Hasse Alfredson]] ja [[Tage Danielsson]], [[Karl Gerhard]] ja [[Ernst Rolf]], jotka kirjoittivat tekstinsä, sävelsivät musiikin ja esiintyivät itse<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Schöier, Steffan – Wermelin, Stefan|Nimeke=Hasse & Tage. Svenska Ord & Co.|Vuosi=2005|Sivu=|Julkaisija=Saga & Sanningen. Trento, Italia: Alberts Bonniers Förlag.}}</ref>. Myös Tanskassa on lukuisia revyyteattereita, joista tunnetuimpia ovat 1930-luvulta asti toiminut Cirkusrevyen Klampenborgissa Kööpenhaminan ulkopuolella ja Odensen Sommerrevy.<ref>{{Verkkoviite|osoite=ww.revydanmark.dk/revyerne /|nimeke=Revy Danmark|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
 
== Katso myös ==
71

muokkausta