Ero sivun ”Paul Höffer” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Coen (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 6:
 
== Ura kansallissosialistisessa Saksassa ja diktatuurin jälkimainingeissa ==
Höfferin tyylillisiä vaikutteita olivat muiden muassa [[Gustav Mahler]], [[Paul Hindemith]], [[Franz Schubert]] ja [[Robert Schumann]]. Hän sopeutui [[Reichsmusikkammer]]in (''Valtakunnanmusiikkikamari'') vaatimuksiin, kun koki sen itselleen sopivan. Hän otti vastaan tilauksia [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|NSDAP:n]] edustajilta, [[Wehrmacht]]ilta ja [[Luftwaffe (Wehrmacht)|Luftwaffe]]lta. Hän voitti kultaa [[Taidelajit kesäolympialaisissa 1936|vuoden 1936 kesäolympialaisten taidelajeissa]] kantaatillaan ''Olympischer Schwur''. Vuonna 1944 hän kuului [[Natsinatsi-Saksa]]n radiolähetyksiin soveltuviksi katsottujen nykysäveltäjien luetteloon.<ref name=Anderton>[https://books.google.fi/books?id=FZGkDwAAQBAJ&pg=PT169 Rubble Music: Occupying the Ruins of Postwar Berlin, 1945–1950, s. 169] Abby Anderton</ref> Vuonna 1934 oopperaa ''Der falsche Waldemar'' oli kuitenkin boikotoinut [[Nationalsozialistische Kulturgemeinde]] (NSKG, ''Kansallissosialistinen kulttuuriyhteisö'') ja Höffer oli päätynyt vuonna 1935 "kulttuuribolshevististen”kulttuuribolshevististen muusikoiden"muusikoiden” listaukseen. Tästä huolimatta hän sai joitain teoksiaan kantaesitetyiksi [[Reichsmusiktage]]-tapahtumassa.<ref>[https://books.google.fi/books?id=wsn-bbQyHX4C&pg=PA70 Recomposing German Music: Politics And Musical Tradition in Cold War Berlin, s. 70-71] Elizabeth Janik</ref>
 
Höfferin [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen säveltämät teokset kuvaavat sodan kauhuja, mutta keskittyvät myös jälleenrakennukseen. Höffer pysyi Saksan jakamisen jälkeen [[Länsi-Saksa]]ssa samoin kuin läheinen kollegansa [[Heinz Tiessen]].<ref name="Anderton"/> Sodan jälkeen Höffer ryhtyi aktiiviseksi toimijaksi Tiessenin johtamassa Kommission Musikissa, joka alkoi järjestää nykymusiikki-iltoja. Hän yhdisti toiminnan vahvasti Saksan demokraattiseen uudistamiseen ja piti ahdasmielisyyttä, joustamattomuutta sekä kyvyttömyyttä avarakatseisuuteen niin demokratian kuin uuden musiikin vihollisina.<ref>[https://books.google.fi/books?id=wsn-bbQyHX4C&pg=PA152 Recomposing German Music: Politics And Musical Tradition in Cold War Berlin, s. 152] Elizabeth Janik</ref>