Ero sivun ”Hella Wuolijoki” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kh
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta   Edistynyt mobiilimuokkaus 
p Wiki-linkitystä
Rivi 29:
 
==Poliittinen herääminen==
[[Vuoden 1905 suurlakko]] sai Murrikin näkemään työväestön joukkovoiman, ja hän rakensi yhteyttä sosialismin oppeihin. Murrik liittyi [[Ylioppilaiden Sosialidemokraattinen Yhdistys|Ylioppilaiden Sosialidemokraattiseen Yhdistykseen]] samana vuonna. Samoihin aikoihin hän tapasi tulevan aviomiehensä, ylioppilassosialisti (myöh. kansanedustaja) [[Sulo Wuolijoki|Sulo Wuolijoen]], joka oli [[Vladimir Lenin|Leninin]] ja [[Otto Wille Kuusinen|Otto Wille Kuusisen]] henkilökohtainen ystävä. Pariskunta solmi avioliiton vuonna 1908,<ref name="perustiedot" /> minkä jälkeen Murrik käytti nimeä Hella Wuolijoki. Liitto päättyi eroon vuonna 1923.
 
Wuolijoki oli [[marxilaisuus|marxilainen]], mutta hän ei koskaan liittynyt [[Suomen Kommunistinen Puolue|kommunistiseen puolueeseen]] eikä hänellä ollut yhteyksiä Suomen maanalaiseen kommunistiseen liikkeeseen.<ref name="tuomi94">{{Lehtiviite | Tekijä = Erkki Tuomioja| Otsikko =Hella Wuolijoki oli omalla tavallaan vilpittömästi Suomen asialla | Julkaisu = Helsingin Sanomat| Ajankohta = 3.7.1994| Vuosikerta = | Numero = | Sivut = |Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite = | Tunniste = | www = http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Hella+Wuolijoki+oli+omalla+tavallaan+vilpittömästi+Suomen+asiallaKanssamatkustaja+jarauhantekijä/940703167| www-teksti = HS Arkisto (maksullinen)| Viitattu = 11.7.2008 }}</ref> Historiantutkija [[Jukka Seppinen|Jukka Seppisen]] mukaan tämä johtui siitä, että Wuolijoen vakoilutoiminnan kannalta esiintyminen ”yhteiskuntakelpoisempana” oli hedelmällisempää.<ref name="viite1" /> [[Erkki Tuomioja]] kuvaa isoäitinsä Hella Wuolijoen vasemmistolaisuutta [[abstrakti]]lla tasolla olevaksi ja yleishumanistiseksi, osin romanttissävytteiseksi ajatusmaailmaksi.<ref name="tuomi94"/>
Rivi 77:
Wuolijoki ei pitänyt tekoaan rikoksena, vaan puolustautui kertomalla Nuortevan olleen mielestään rauhan asialla.<ref> Hella Wuolijoki: ''Enkä ollut vanki''{{lähde tarkemmin}}</ref> Oikeudessa esitettiin poikkeuksellinen todistusaineisto: todistajanlausunnot antoivat muun muassa [[Bertolt Brecht]] ja kolme entistä Suomen ulkoministeriä. Viimeksi mainitut todistivat Wuolijoen toimineen talvisodan ajan neuvottelukontakteissa rauhanneuvottelijana, ei vakoilijana. Wuolijoki todettiin syylliseksi jatkettuun maanpetokseen. Valpo pyrki saamaan Wuolijoelle kuolemantuomion, mitä esimerkiksi EK:n entinen päällikkö [[Esko Riekki]] ei pitänyt viisaana. [[kenttäoikeus|Kenttäoikeudessa]] Wuolijoki tuomittiin elinkaudeksi [[kuritushuone]]eseen ja hän menetti pysyvästi [[kansalaisluottamus|kansalaisluottamuksensa]]. [[Sotaylioikeus]] päätyi tiukan äänestyksen jälkeen samaan ratkaisuun kuolemanrangaistuksen sijasta. Asiaan vaikutti oikeudenkäynnin saama julkisuus; tapaus herätti runsaasti kiinnostusta ulkomailla. Britannian [[BBC]] kertoi asiasta lähes päivittäin, ja [[Yhdysvaltain ulkoministeriö]] sai runsaasti pyyntöjä toimimisesta Wuolijoen puolesta.<ref>Rislakki 1985, s. 116–117.</ref>
 
Suuri paino asiassa oli ministeri Väinö Tannerin ja hänen puolisonsa vaikutusvallalla; he asettuivat puolustamaan Wuolijokea ylemmissä oikeusasteissa.<ref> Tanner 1946{{Lähde tarkemmin|2.12.2009}}</ref> Wuolijoki vapautui, kun [[Moskovan välirauha]] oli solmittu vuonna 1944. Hän kirjoitti vankeusajastaan muistelmat ''[[Enkä ollut vanki]]'' (1944), joissa korosti, että kuulusteluissa uhka joutumisesta pelättyyn Hämeenlinnan naisvankilaan sai vangitut kertomaan kaiken, mitä tiesivät.<ref> Uranuurtajan tie : otteita Ida Aalle-Teljon elämästä; Sos.-dem. naisliitto, Turku 1955, s. 9.</ref> Wuolijoki ei myöhemminkään kiittänyt Tannereita siitä, että nämä vastustuksellaan vaikuttivat hänen saamaansa lievempään rangaistukseen kuolemantuomion sijaan. Sen sijaan vuonna 1945, kun Väinö Tanner itse oli vangittuna, hän uhkaili rouva [[Linda Tanner]]ia miehen teloituksella ja avioparin omaisuuden takavarikoinnilla.<ref>Lounela – Kassila: Kahden naisen sota – vuosisadan vakoilutarina, s. 260.</ref>
 
==Sotien jälkeinen aika==
 
===Kansanedustajaksi===
Wuolijoki nousi varapaikalta [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL:n]] kansanedustajaksi heinäkuussa 1946 [[K. H. Wiik]]in tilalle tämän kuoltua kesäkuussa 1946. Hän toimi kansanedustajana vuosina 1946–1947.<ref>Sulkanen et al. 2006, s. 136.</ref> Naisten osallistuminen poliittisiin keskusteluihin yhdessä miesten kanssa tasavertaisina oli tuolloin uutta Suomessa.<ref>Sulkanen et al. 2006, s. 244.</ref>.
 
===Yleisradion pääjohtajaksi===
Rivi 107:
 
===Lännen lokari===
Toimittaja [[Pekka Tiilikainen|Pekka Tiilikaisen]] juontamassa Metsäradiossa alkoi 1940-luvun lopulla soida tiuhaan amerikansuomalaisen [[Hiski Salomaa]]n ralli ''"[[Lännen lokari]]''", jonka Salomaa oli levyttänyt Yhdysvalloissa 1920- ja 1930-lukujen taitteessa. Hella Wuolijoki inhosi laulua suunnattomasti ja hän yritti lopettaa sen soittamisen rikkomalla levyn toimittajien nähden. Pekka Tiilikaisen kerrotaan esimiehensä kiusaksi saman tien kaivaneen esiin uuden levyn ja todenneen, että näitähän riittää.<ref name="nyman">Jake Nyman, Jukka Lindfors ja Pekka Gronow (toim.): ''Suomi soi 3: ääniaalloilta parrasvaloihin'', s. 35–36. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2507-6.</ref>
 
Kun Hella Wuolijoki sanoi haluavansa rikkoa ''Lännen lokarin'' viimeisenkin kappaleen, sai viihteen monitoimimies, puolustusvoimista Yleisradioon vuonna 1950 siirtynyt [[Niilo Tarvajärvi]] idean. Hän kutsui Wuolijoen vieraaksi suosittuun ''Tervetuloa aamukahville'' -ohjelmaansa, joka lähetettiin Yleisradion 25-vuotisjuhlan merkeissä vuonna 1951 [[Töölön kisahalli|Helsingin Pikku-Messuhallista]]. Suorassa lähetyksessä Tarvajärvi ojensi Wuolijoelle levyn ja vasaran, ja Wuolijoki löi yleisön suosionosoitusten saattelemana levyn säpäleiksi voitonriemuinen ilme kasvoillaan. Wuolijoki lisäsi toivovansa, ettei ''Lännen lokaria'' enää ikinä hankittaisi Yleisradioon. Tämän jälkeen Tarvajärvi sanoi Pekka Tiilikaisen pyytäneen ilmoittamaan, että Hellan rikkoma levy ei todellisuudessa ollutkaan ''Lännen lokari'', vaan aivan muu levy.<ref name="nyman"/>