Ero sivun ”Islamin länsimainen apologia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Nykyaika: stilisointi |
uutta tietoa ja lähteitä |
||
Rivi 12:
Uuden näkökulman islamiin suhtautumisessa on tarjonnut länsimaissa yleistynyt ihanne monikulttuurisesta yhteiskunnasta, jossa erilaisia sivilisaatioita ja arvomaailmoja edustavat ihmiset eroistaan huolimatta asuvat ystävällisessä hengessä toistensa naapureina erilaisuutta suvaitsevassa ympäristössä. Kirkko ja Kaupunki -lehti kirjoitti tässä hengessä: "Kun uskontokuntien edustajilla on keskinäinen luottamus, jatkuvaa käytännön yhteistyötä esimerkiksi uskonnonvapauden ja uskontolukutaidon edistämisessä ja keskinäinen luottamus, pystytään toimimaan yhdessä myös vaikeissa tilanteissa."<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-naytamme-etta-kuljemme-rinnakkain-emmeka-vastakkain-uskontokunnat-jarjestavat-helsingissa-yk-n-paivana-rauhankavelyn#9a6770df|nimeke=”Näytämme, että kuljemme rinnakkain emmekä vastakkain” – uskontokunnat järjestävät Helsingissä YK:n päivänä rauhankävelyn|tekijä=Juusela, Pauli|julkaisu=Kirkko ja Kaupunki|ajankohta=15.11.2015|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
== Islamin tuntemus ja apologia eri aikakausina ==
=== Keskiaika ===
Eurooppalaisten suhtautuminen islamiin oli keskiajalla paitsi vihamielistä myös avoimen pilkallista. Sille oli tyypillistä myös syvä tietämättömyys islamista. Vaikka ristiretkien alkaminen 1000-luvulla saattoi eurooppalaiset tekemisiin [[Seldžukkien valtakunta|seldzukkimuslimien]] kanssa, sanoja islam tai muslimi ei vielä käytetty. Vastustajat olivat pakanallisia tai kerettiläisiä [[Saraseenit|saraseeneja]], joiden katsottiin palvovan epäjumalia. Näitä olivat Jupiter, Apollo, Mahomet ja eräät muut.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Tolan, John Victor|Nimeke=Saracens. Islam in the Medieval European imagination|Vuosi=2002|Sivu=109|Julkaisupaikka=New York|Julkaisija=Columbia University Press|Isbn=978-0-231-12332-7|Kieli={{en}}|Nimike=}}</ref> Tietämättömyys islamista alkoi vähetä, kun vuonna 1143 saatiin ensimmäinen Robert Kettonilaisen tekemä latinalainen käännös Koraanista ''Lex Mahumet pseudoprophete.'' Pian tämän jälkeen alettiin kääntää islamilaisia tieteellisiä tekstejä latinaksi. <ref name=":20">{{Kirjaviite|Tekijä=Ohlig, K.-H.|Nimeke=Weltreligion Islam. Eine Einführung|Vuosi=2000|Sivu=15|Julkaisija=Mathias Grünewald Verlag}}</ref>
[[Dante Alighieri|Dante]] sijoitti 1300-luvulla ''[[Jumalainen näytelmä|Jumalaisessa näytelmässä]]'' [[Muhammad|Muhammedin]] helvetin toiseksi alimpaan piiriin, missä kärsivät ikuista rangaistusta riidankylväjät ja harhaoppiset ("seminator di scandalo e di scisma").<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.planolibraries.org/books/inferno.pdf|Nimeke=The Divine Comedy, Canto XXVII|Tekijä=Dante|Tiedostomuoto=PDF|Selite=The Project Gutenberg Etext of Dante’s Inferno [Divine Comedy]. Translated by Henry Wadsworth Longfellow|Viitattu=21.1.2017|Kieli={{en}}|Sivu=43–44}}</ref> Islam ymmärrettiin skismaattiseksi harhaopiksi, eikä omaksi uskonnokseen omine viesteineen. === Uusi aika ===
Jalon villin idea palaa uuden ajan kirjallisuuteen [[Michel de Montaigne|Montaignen]] (1533–1592) esseessä kannibaaleista (1580), jota voi pitää kulttuurirelativismin varhaisena julistuksena.<ref name=":0" /> Ensimmäiset myönteiset kirjoitukset islamista julkaistaan Euroopassa 1600-luvulla. Hugenottipastori Pierre Jurieu kirjoitti 1680-luvulla saraseenien "evankelisesta sävyisyydestä" ja syytti katolista kirkkoa suuremmasta verenvuodatuksesta kuin mihin saraseenit olivat koskaan syyllistyneet kristittyjä vastaan.<ref name=":0" /> Pierre Bayle (1647–1706) jatkoi ja kirjoitti, että muslimit olivat aina osoittaneet enemmän humaanisuutta muita uskontoja kohtaan kuin kristityt. Bayle oli itse joutunut pakenemaan uskonnollista suvaitsemattomuutta Hollannista.<ref name=":0" /> Jurieun ja Baylen kritiikit osoittavat, miten kiitokset islamille olivat samalla oman kulttuurin ja oman kohtelun arvostelua.
Pian Martti Lutherin kuoleman jälkeen 1546 Koraani painettiin Euroopassa kirjana ja julkaistiin useilla kielillä kuten latinaksi, italiaksi, hollanniksi ja 1616 saksaksi.<ref name=":20" />
=== Valistusaika ===
1700-luvulla katoliseen kirkkoon ja uskontoon yleensä kohdistunut arvostelu alkoi yleistyä. Se haki vauhtia myös vertailusta islamiin, josta löydettiin sellaisia myönteisiä puolia, joita kristinuskosta puuttui. islamin kiittäminen oli siten samalla kristinuskon ja oman yhteiskunnan arvostelua. Islamia koskevan ajattelun muutokseen vaikutti kreivi [[Henri de Boulainvilliers|Henri de Boulainsvilliersin]] (1658–1722) elämäkerta Muhammedista, joka ilmestyi vuonna 1730.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Henri Boulainvilliers|Nimeke=The Life of Mahomet|Vuosi=2018|Sivu=|Julkaisija=|www=https://www.amazon.co.uk/Life-Mahomet-Henri-Boulainvilliers/dp/1379897041/ref=sr_1_fkmr0_1?dchild=1&keywords=the+life+of+muhammad+boulainvilliers&qid=1596561327&s=books&sr=1-1-fkmr0}}</ref><ref name=":20" /> Ensimmäisen kerran Muhammed esitettiin Euroopassa myönteisessä valossa. Teos teki vaikutuksen sekä Voltaireen (1694–1778) että Edward Gibboniin (1737–1794). Kirjan kärki suuntautui kirkkoa ja papistoa vastaan ja esitteli Muhammedin viisaana ja suvaitsevaisena lainsäätäjänä. Islamissa ei tarvinnut uskoa järjettömyyksiin eikä ihmeisiin, eikä Muhammedkaan ollut jumalallinen hahmo vaan ihminen. Orientalisti Hurgonje luonnehti 1800-luvulla kirjaa "antiklerikaaliseksi romanssiksi", joka perustui pinnalliseen tietoon islamista. <ref name=":0" />
[[Voltaire]] (1694–1778) kirjoitti Muhammed-kriitttisen näytelmän ''Mahomet'' vuonna 1742.<ref name=":0" /> Voltaire oli deisti ja käytti toisaalta islamia vertailukohtana hyökätessään kristinuskoa vastaan, joka oli uskonnoista "naurettavin, absurdein ja verisin". Islamin opeista Voltaire löytää yksinkertaisen uskon, jossa on yksi Jumala ja hänen profeettansa ilman pappeja, ihmeitä tai mysteereitä. Islam oli myös suvaitsevainen muita uskontoja kohtaan toisin kuin kristinusko.<ref name=":0" /> Voltaire piti silti Muhammedia myös petturina, roistona ja huijarina ("traître, scélérat, imposteur").<ref name=":13">{{Kirjaviite|Tekijä=Thomas, Johannes|Nimeke=Al-Andalus Propaganda: Verteufelung des Westens, Christentumskritik und Lobgesänge auf die (nur angeblich) tolerante islamische Theokratie. Teoksessa:Markus Gross & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion V. Der Koran als Werkzeug der Herrschaft|Vuosi=2020|Sivu=179–192|Julkaisija=Schiler & Mucke}}</ref>
Rivi 27 ⟶ 31:
[[Edward Gibbon]] (1737–1794), joka oli 1700-luvun merkittävin historioitsija, jakoi de Boulainsvilliersin esittämän kuvan Muhammedista viisaana ja suvaitsevaisena lainsäätäjänä ja islamista uskontona, joka oli vapautunut pappisvallasta.
[[Gotthold Ephraim Lessing]] (1729–1781) kirjoitti 1779 näytelmän [[Nathan Viisas]], joka uskonnollisen suvaitsevaisuuden hengessä kannusti kunnioittamaan sekä juutalaisuutta, kristinuskoa että islamia.<ref name=":20" />
[[Johann Wolfgang von Goethe]] (1949–1832) harrasti myös arabian kieltä ja kirjoitti teoksen ''West-Östlicher Divan,'' jossa islam ja Muhammed esiintyivät runollisen ihannoidussa kuvastossa: Muhammedin jalanjäljissä kukat puhkeavat niityille ja hänen vastustamatonta etenemistään todistavat marmoriset palatsit ja liekinmuotoiset kupolit.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.lieder.net/lieder/get_text.html?TextId=6507|nimeke=Mahomets Gesang|tekijä=Goethe|julkaisu=The LiederNet Archive|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=25.8.2020}}</ref> ▼
▲[[Johann Wolfgang von Goethe]] (
[[Thomas Carlyle]] (1795–1881), historioitsija ja yhteiskuntakriitikko, nauroi orientalisti [[William Montgomery Watt|Montgomery Wattin]] mukaan sydämensä pohjasta väitteelle, että Muhammed olisi ollut huijari. Islamin aitous näkyi sen saavuttamassa menestyksessä. Mahometin usko oli eräänlaista kristillisyyttä, mutta parempaa. Koraanista Carlyle kuitenkin esitti poikkeuksellisen jyrkän arvostelun: kirja oli väsyttävää, julmaa ja sietämättömän tyhmää sekasotkua, jota kukaan ei pystynyt lukemaan paitsi velvollisuudesta.<ref name=":0" />
| |||