Ero sivun ”Sarkaoja” versioiden välillä

Sarkaojan syvyys riippuu maalajista, mutta Suomessa se on keskimäärin 32-42 32–42&nbsp;cm. Avo-ojat ovat noin 10-2510–25 metrin välein riippuen maalajista ja pinnanmuodosta. Sarkaojan leveys on Suomessa keskimäärin 80 &nbsp;cm ja ojasta johtuva hukkaleveys 132 &nbsp;cm, jota ei voi viljellä. Sarat pyritään muotoilemaan [[Kupera|kuperiksi]], jotta vesi valuisi pellonpinnalta sarkaojaan. Sarkaojien pituus oli keskimäärin koko maassa 123 metriä.<ref name="viite1">{{Kirjaviite | Nimeke = Maanviljelijän tietokirja 1| Julkaisija = | Vuosi = 1963| Tekijä = | Suomentaja = | Luku = | Sivu = | Sivut = 98-110| Selite = | Julkaisupaikka = | Tunniste = | Isbn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>

Peltolohkojen jakaminen avo-ojitettuihin sarkoihin yleistyi Suomessa varsin nopeasti [[Suomen Talousseura|Suomen Talousseuran]] neuvonnan ansiosta 1800-luvun alkupuolella. Peltojen sarkaojittamisesta maksettiin myös palkkioita. Sarkaojien haitoista viljelyn kannalta oltiin myös tietosia 1800-luvulla. Sarkaojitus yleistyi Suomessa erityisesti peltojen pienikuvioisuudenpienikuvioisuudesta ja hajanaisuudenhajanaisuudesta sekä viljelmien pienuudesta johtuen. Tästä syntyi suomalaiselle peltomaisemalle ominainen piirre, joka eroaa monista muista maatalousmaista.<ref name="viite1" />

Sarkaojitus aiheuttaa monenlaisia ongelmia varsinkin nykyaikaiselle koneelliselle viljelylle. Huolimattomasti tehty [[kyntö]] siirtää vesivaon keskelle päin peltosarkaa, jolloin vesi jää seisomaan vaon pohjaan, eikä kulkeudu ojaan. Pellolla olevat avo-ojat supistavat peltolohkon viljelyalaa 7-16 7–16&nbsp;%. Sarkaojia joudutaan puhdistusperkaamaan oja-auralla 7-107–10 vuoden välein, josta aiheutuu ylimääräistä vaivaa ja [[Kustannus|kustannuksia]]. Ojanpenkkoja joudutaan myös pyöristämään vuosittain pellonpinnan kuivumisen varmistamiseksi.<ref name="viite1" />

Entisaikaan sarkaojat on kaivettu joko [[Lapio|lapiolla]] tai vedetty hevosvetoisella [[oja-aura|oja-auralla]]. Koneellistumisen myötä ojien puhdistuksessa siirryttiin [[traktori]] vetoisiin oja-auroihin. Nykyään [[Salaoja|salaojitus]] on korvannut sarkaojat lähes täysin. Sarkaojat laskevat vetensä ympäröiviin piiriojiin ja niistä edelleen valtaojiin ja vesistöihin.<ref name="viite1" />

{{Kirjaviite | Nimeke = Maanviljelijän tietokirja 1| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1963| Tekijä = Taneli Juusela| Suomentaja = | Luku = Paikallisojitus| Sivu = | Sivut = 98-11098–110| Selite = | Julkaisupaikka = | Tunniste = | Isbn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}