Ero sivun ”Islam” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Suuri jihad: tekstiä siirretty jihad-artikkeliin
→‎Suuri jihad: lyhentäen muokattu
Rivi 131:
Patricia Cronen mukaan ''jihad'' oli sotaa, jonka syyksi riitti uskottomien pelkkä olemassaolo. Uskottomat oli alistettava muslimien herruuteen, jolloin he saattoivat valita kääntymisen islamiin tai suojellun eli ''[[dhimmi]]''-aseman välillä.<ref name=":63">{{Lehtiviite|Tekijä=Joseph S. Spoerl|Otsikko=Islam and War: Tradition versus Modernity|Julkaisu=Comparative Islamic Studies, s.181–212|Ajankohta=2008|Julkaisija=|Tunniste=doi: 10.1558/cis.v4i1–2.181}}</ref> Islamilainen valtioteoria jakoi maailman islamin tai rauhan alueeseen (''Dár al-islám, Dár as-Salám'') ja sodan alueeseen (''Dár al-Harb'').<ref>Hämeen-Anttila 2004, Islamin käsikirja, s. 33</ref> Islam rauhan uskontona tarkoittaa, että muslimit tarpeellista väkivaltaa käyttäen kukistavat ”sodan alueen”.<ref>Reliance of the Traveller, 2017, s. 602 (o9.8) ja 946 (w4.5)</ref> Muslimiherruuteen jääneiden ei-muslimien asema määriteltiin ''dhimmi'' -järjestelmän mukaisesti. ''Dhimmien'' oikeudet olivat rajoitettuja, ja he joutuivat maksamaan ''[[jizya]] -''veroa, joka useimpien lakikoulukuntien mukaan piti periä ''dhimmiä'' nöyryyttäen, kuten Koraanissa säädetään.<ref name=":25">{{Kirjaviite|Tekijä=Fernandez-Morera, D|Nimeke=The Myth of the Andalusian Paradise. Muslims, Christians and Jews under Islamic Rule in Medieval Spain|Vuosi=2016|Sivu=209|Julkaisija=ISI Books}}</ref> Kääntyminen islamiin oli vapaaehtoista, sillä klassinen islam ei tunne kristillisen lähetystyön kaltaista toimintaa.<ref>{{Verkkoviite|osoite = https://www.islamopas.com/bok/vuoro.htm |nimeke =Kristityn ja muslimin vuoropuhelu (Christian-Muslim Dialogue)|tekijä=H. M. Baagil |julkaisu=Islamopas.com|ajankohta=1993|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
=== Suuri jihad ===
Jo 800-luvun ''hadith''-kokoelmissa ''jihadista'' puhutaan myös vertauskuvallisena henkisenä kamppailuna. Monissa ''haditheissa'' todetaan, että naisten ''jihad'' on pyhiinvaellus.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://sunnah.com/bukhari/56/91|nimeke=Fighting for the Cause of Allah (Jihaad)|tekijä=al-Bukhari|julkaisu=Sahih al-Bukhari, Book 56, Hadith 91|ajankohta=|julkaisija=sunnah.com|viitattu=}}</ref> Niissä ei kuitenkaan esiinny käsitettä "suurempi jihad" eikä sitä pidetä ensisijaisena. Suufilaisuuden piirissä kehittyi 1000-luvulla oppi, jonka mukaan "sisäinen jihad" eli henkinen kilvoittelu oli "suurempaa jihadia" ''(jihad al-akbar)'', ja aseellinen jihad oli siihen nähden toissijaista "pienempää jihadia".<ref>David Cook, 2005, s. 35–36</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.youtube.com/watch?v=9eaidDQxOlc|nimeke=Rémi Brague France 24-kanavan haastattelussa|julkaisu=France 24|ajankohta=Maanantai 13. 1. 2015|julkaisija=|viitattu=}}</ref><ref name=":24">{{Verkkoviite|osoite=https://dergipark.org.tr/download/article-file/723257|nimeke=A Neglected Ottoman Sufi Treatise from 16th century: Mawāhib al-Raģman fi bayān Marātib al-Akwān by Ibrāh m al-Qirimi|tekijä=Mykhaylo M. Yakubovych|julkaisu=Osmanlı Araştırmaları / The Journal of Ottoman Studies, XLV, 137−160|ajankohta=2015|julkaisija=|viitattu=}}</ref> Islaminuskoon "suuri ''jihad"'' astui kuitenkin toden teolla vasta 1100-luvulla ja silloin kuuluisan suufilaisen [[Al-Ghazali|al-Ghazalin]] kirjoituksissa.<ref>David Cook, 2005, s. 27</ref> Al-Ghazali ei esittänyt suurta ''jihadia'' pienen ''jihadin'' vastakohtana, vaan liitti sen hyvään käskemisen ja pahan kieltämisen islamilaiseen periaatteeseen. Ghazali esitti suuresta jihadista esimerkkinä myös jihadistin, joka oman henkensä uhraten aiheuttaa vastustajalle tappioita. Islamilaiset terroristit ovatkin vedonneet al-Ghazaliin. <ref name=":27">Cook, 2005, s. 37</ref>
 
Länsimaiset lähteet usein korostavat, että perusmerkityksessään ''jihad'' tarkoitti väkivallatonta itsensä kehittämistä ja ainoastaan harvinaisena poikkeuksena sotaa ja silloinkin vain puolustussotaa.<ref>esim. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, 2004, s. 215-</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Näin arvelee mm. prof. Jukka Korpela|Nimeke=Länsimaisen yhteiskunnan juurilla. Jumalan laista oikeusvaltion syntyyn|Vuosi=2015|Sivu=207|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref> ''Jihad -''kirjallisuutta tutkinut historioitsija David Cook ei allekirjoita väitettä. Hänen mukaansa klassinen islamilainen kirjallisuus sisältää satoja teoksia sotaisesta ''jihadista'', kun taas rauhallisemmasta hän on löytänyt vain yhden kirjan, [[Ruhollah Khomeini|ajatollah Khomeinin]] kirjoittaman teoksen ''Jihade akbar'' eli ”Suurempi ''jihad''.” <ref>David Cook, 2005, s. 46–47</ref> KeskiaikainenEsimerkiksi keskiaikainen šarialakikirja, al-Misrin (1302–1367) ''Umdat al-salik'' tuntee vain sotaisen ''jihadin'' ''.''<ref>Reliance of the Traveller, 2017, s. 599–605</ref>
Suufilaisuuden piirissä kehittyi 1000-luvulla oppi, jonka mukaan "sisäinen jihad" eli henkinen kilvoittelu oli "suurempaa jihadia" ''(jihad al-akbar)'', ja aseellinen jihad oli siihen nähden toissijaista "pienempää jihadia".<ref>David Cook, 2005, s. 35–36</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.youtube.com/watch?v=9eaidDQxOlc|nimeke=Rémi Brague France 24-kanavan haastattelussa|julkaisu=France 24|ajankohta=Maanantai 13. 1. 2015|julkaisija=|viitattu=}}</ref><ref name=":24">{{Verkkoviite|osoite=https://dergipark.org.tr/download/article-file/723257|nimeke=A Neglected Ottoman Sufi Treatise from 16th century: Mawāhib al-Raģman fi bayān Marātib al-Akwān by Ibrāh m al-Qirimi|tekijä=Mykhaylo M. Yakubovych|julkaisu=Osmanlı Araştırmaları / The Journal of Ottoman Studies, XLV, 137−160|ajankohta=2015|julkaisija=|viitattu=}}</ref> Islaminuskoon "suuri ''jihad"'' astui kuitenkin toden teolla vasta 1100-luvulla ja silloin kuuluisan suufilaisen [[Al-Ghazali|al-Ghazalin]] kirjoituksissa.<ref>David Cook, 2005, s. 27</ref> Al-Ghazali ei esittänyt suurta ''jihadia'' pienen ''jihadin'' vastakohtana, vaan liitti sen hyvään käskemisen ja pahan kieltämisen islamilaiseen periaatteeseen. Ghazali esitti suuresta jihadista esimerkkinä myös jihadistin, joka oman henkensä uhraten aiheuttaa vastustajalle tappioita. Islamilaiset terroristit ovatkin vedonneet al-Ghazaliin. <ref name=":27">Cook, 2005, s. 37</ref>
 
Tavallisen muslimin elämässä ''jihad'' nykyisin tarkoittaa lähinnä itsensä kehittämistä eli suurempaa ''jihadia''.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ayaan Hirsi Ali|Nimeke=Harhaoppinen|Vuosi=2015|Sivu=157|Julkaisija=Scanria}}</ref> Henkinen kilvoittelu on jokaisen muslimin velvollisuus ja sisältää ajatuksen Jumalan lakiin alistumisesta ja šarian tarkasta noudattamisesta.<ref>Hämeen-Anttila 2004, Islamin käsikirja, s. 215–216 </ref> Al-Ghazalin hengessä tämä voi joillekin tarkoittaa myös terrorismia, joten suurempi ''jihad'' ei aina tarkoita väkivallasta luopumista.<ref name=":27" /> Nykyisin uskonoppineiden mielipiteet ''jihadin'' suhteen vaihtelevat puolustussodasta terrorin hyväksymiseenterroriin. Prof. Landau-Tasseronin mukaan nämä äärimmäisetkin näkökannat mahtuvat islamin monimuotoisuuteen, eikä kumpaakaan kantaa voi pitää ei-islamilaisena.<ref name=":18">{{Verkkoviite|osoite=http://www.memri.org/publicdocs/Memri_delegitimizating_ISIS_on_Islamic_grounds.pdf|nimeke=Delegitimizing ISIS On Islamic Grounds: Criticism Of Abu Bakr Al-Baghdadi By Muslim Scholars|tekijä=Ella Landau-Tasseron|julkaisu=Inquiry & Analysis #1205|ajankohta=19.11.2015|julkaisija=Middle East Media Research Institute|viitattu=|Kieli={{en}}}}</ref>
Länsimaiset lähteet usein korostavat, että perusmerkityksessään ''jihad'' tarkoitti väkivallatonta itsensä kehittämistä ja ainoastaan harvinaisena poikkeuksena sotaa ja silloinkin vain puolustussotaa.<ref>esim. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, 2004, s. 215-</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Näin arvelee mm. prof. Jukka Korpela|Nimeke=Länsimaisen yhteiskunnan juurilla. Jumalan laista oikeusvaltion syntyyn|Vuosi=2015|Sivu=207|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref> ''Jihad -''kirjallisuutta tutkinut historioitsija David Cook ei allekirjoita väitettä. Hänen mukaansa klassinen islamilainen kirjallisuus sisältää satoja teoksia sotaisesta ''jihadista'', kun taas rauhallisemmasta hän on löytänyt vain yhden kirjan, [[Ruhollah Khomeini|ajatollah Khomeinin]] kirjoittaman teoksen ''Jihade akbar'' eli ”Suurempi ''jihad''.” <ref>David Cook, 2005, s. 46–47</ref> Keskiaikainen šarialakikirja, al-Misrin (1302–1367) ''Umdat al-salik'' tuntee vain sotaisen ''jihadin'' ''.''<ref>Reliance of the Traveller, 2017, s. 599–605</ref>
 
Tavallisen muslimin elämässä ''jihad'' nykyisin tarkoittaa lähinnä itsensä kehittämistä eli suurempaa ''jihadia''.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ayaan Hirsi Ali|Nimeke=Harhaoppinen|Vuosi=2015|Sivu=157|Julkaisija=Scanria}}</ref> Henkinen kilvoittelu on jokaisen muslimin velvollisuus ja sisältää ajatuksen Jumalan lakiin alistumisesta ja šarian tarkasta noudattamisesta.<ref>Hämeen-Anttila 2004, Islamin käsikirja, s. 215–216 </ref> Al-Ghazalin hengessä tämä voi joillekin tarkoittaa myös terrorismia, joten suurempi ''jihad'' ei aina tarkoita väkivallasta luopumista.<ref name=":27" /> Nykyisin uskonoppineiden mielipiteet ''jihadin'' suhteen vaihtelevat puolustussodasta terrorin hyväksymiseen. Prof. Landau-Tasseronin mukaan nämä äärimmäisetkin näkökannat mahtuvat islamin monimuotoisuuteen, eikä kumpaakaan kantaa voi pitää ei-islamilaisena.<ref name=":18">{{Verkkoviite|osoite=http://www.memri.org/publicdocs/Memri_delegitimizating_ISIS_on_Islamic_grounds.pdf|nimeke=Delegitimizing ISIS On Islamic Grounds: Criticism Of Abu Bakr Al-Baghdadi By Muslim Scholars|tekijä=Ella Landau-Tasseron|julkaisu=Inquiry & Analysis #1205|ajankohta=19.11.2015|julkaisija=Middle East Media Research Institute|viitattu=|Kieli={{en}}}}</ref>
 
== Islamilainen teologia ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Islam