Ero sivun ”Väinämöinen” versioiden välillä

891 merkkiä lisätty ,  1 kuukausi sitten
 
Turkulaisen [[H. G. Porthan]]in aikana 1760-luvulla alettiin kerätä [[Suomalainen kansanrunous|suomalaista kansanrunoutta]]. Tutkijat saivat silloin käytettäväkseen useita Väinämöisestä kertovia runoja, kuten kalanluisen ja koivuisen [[kantele]]en syntyrunot, [[kilpalaulanta]]runon, laivaretkirunon sekä useita loitsuja. Runoja ja loitsuja julkaistiin esimerkiksi [[Christian Erici Lencqvist]]in väitöskirjassa 1782. Lencqvist loi samalla Väinämöisestä ensimmäisen kokonaiskuvan, jossa hän kertoo Väinämöisestä soittotaidon ensimmäisenä keksijänä, kanteleen keksijänä ja taitavana soittajana, tulen tuojana maan päälle, laivanrakentajana sekä salaman valtiaana. Kilpalaulantaruno kuvasi Lencqvistin mukaan Väinämöisen jopa koko maailman muodostajana, eikä yksikään jumala ollut Väinämöistä korkeampi.<ref>Haavio 1950, s. 17–20.</ref> ''Mythologia Fennicassa'' (1789) voidaan nähdä kaksi Väinämöis-kuvaa: kertovien runojen runoilija- ja laulaja-Väinämöinen, ja loitsujen jumala-Väinämöinen.<ref>Haavio 1950, s. 21–22.</ref> Reinhold von Becker julkaisi vuonna 1819 ''Turun Viikkosanomissa'' laajan ja tunnetun kuvauksensa Väinämöisestä. Siinä hän kuvaili Väinämöistä muun muassa sepäksi, merenkävijäksi, soturiksi, [[puolijumala]]ksi, sankariksi, parantajaksi ja laulajaksi.<ref>Haavio 1950, s. 24–26.</ref>
 
[[Elias Lönnrot]]in pieni mutta historiallisesti merkittävä maisterinväitöskijamaisterinväitöskirja ''[[De Väinämöine priscorum Fennorum numine]]'' vuodelta 1827 pyrki selittämään Väinämöisen syntymäaikaa ja -paikkaa, epiteettejä, ominaisuuksia ja toimia. Väinämöis-runoihin tutustuminen antoi Lönnrotille kimmokkeen lähteä omille runonkeruumatkoille, joiden pohjalta hän myöhemmin kirjoitti ja julkaisi ''[[Kalevala]]n''.<ref>Haavio 1950, s. 26–29.</ref>
 
[[Tiedosto:Erik Cainberg - Väinämöinen Plays Kantele.jpg|pienoiskuva|''Väinämöinen soittaa kanteletta'', [[Erik Cainberg]]in reliefi Turun [[Akatemiatalo]]n seinällä vuodelta 1814, jota pidetään ensimmäisenä kuvana Väinämöisestä<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://journal.fi/elore/article/view/78806 | Nimeke = Vellamon kanssa ongelle – eli kuinka merenneitoa kansalliseksi kuvitellaan | Tekijä = Aila Viholainen | Julkaisu = Elore, 16(2) | Ajankohta = 2009 | Julkaisija = Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. | Viitattu = 25.7.2020}}</ref>]]
 
[[Elias Lönnrot]]in pieni mutta historiallisesti merkittävä maisterinväitöskija ''[[De Väinämöine priscorum Fennorum numine]]'' vuodelta 1827 pyrki selittämään Väinämöisen syntymäaikaa ja -paikkaa, epiteettejä, ominaisuuksia ja toimia. Väinämöis-runoihin tutustuminen antoi Lönnrotille kimmokkeen lähteä omille runonkeruumatkoille, joiden pohjalta hän myöhemmin kirjoitti ja julkaisi ''[[Kalevala]]n''.<ref>Haavio 1950, s. 26–29.</ref>
 
1800-luvun alussa käynnistyi suomalaiset oppineet yli sadaksi vuodeksi kahteen leiriin jakanut väittely Väinämöisen luonteesta jumalana tai ihmissankarina. Esimerkiksi [[K. A. Gottlund]] kuvaili kirja-arvostelussaan vuonna 1817 Väinämöistä muinaisena sankarina, ei jumalana, ja piti kansanrunoja mystiikan värittämänä historiana. Sen sijaan esimerkiksi [[Fabian Collan]] kuvaili vuonna 1838 Väinämöistä jumalhahmona ja runoja epähistoriallisina. Elias Lönnrot piti Väinämöistä historiallisena henkilönä, joka opetti suomalaisille laivakulkua ja pellonviljelystä. Sankaritulkintaa kannattanut [[Kaarle Krohn]] ja Väinämöisen kuvaamisesta jumalana vakuuttunut [[E. N. Setälä]] väittelivät asiasta vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninäkin.<ref>Haavio 1950, s. 22–34.</ref> Kaarle Krohnin (1918) mukaan Väinämöinen oli muiden ''Kalevalan'' päähahmojen tapaan muinainen Itämeren [[Viikingit|viikinkipäällikkö]] ja -soturi. E. N. Setälä piti Väinämöistä vedenhaltijana. Historioitsija [[Jalmari Jaakkola]] kuvasi ''[[Suomen varhaishistoria]]'' -teoksessaan vuodelta 1935 Väinä-alkuisia nimiä [[Satakunta|Satakunnasta]]. Hänen mukaansa Väinämöisen hahmo on syntynyt todellisista aineksista mutta kerännyt ympärilleen paljon taruaineistoa, myös ulkomailta.<ref>Haavio 1950, s. 33–40.</ref>
 
Professori [[Unto Salo]]n mukaan Väinämöinen oli nimestään päätellen alun perin vanha, ehkä myöhäiskivikautinen, hiljaa virtaavan veden jumaluus, myöhemmin veden alkujumaluus. Kaikkeen hyvään liitettävä myyttisankari Väinämöisestä tuli [[Kokemäenjoen vesistö|Kokemäenjoen vesistöalueella]] Muinais-Hämeessä ehkä joskus vuosien 550–800 välillä. Tästä on Salon mukaan todisteena se, että Agricola mainitsee Väinämöisen juuri [[Hämäläiset|hämäläisten]] jumalaksi, sekä se, että Ylä-Satakunnassa on paljon ''väinä''-alkuisia paikannimiä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Salo, Unto | Otsikko = Maailman synty ja luominen: Muinaissuomalaisten maailmanymmärryksestä | Julkaisu = Auraica | Ajankohta = 2012 | Sivut = 25–26 | Julkaisija = | www = https://journal.fi/aur/article/view/7460/5803 | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 27.11.2020 }}</ref>
 
==Tapahtumat==
72 731

muokkausta