Ero sivun ”Väinämöinen” versioiden välillä

13 merkkiä poistettu ,  1 kuukausi sitten
sijoitellaan kuvat tasaisemmin, säädetään kokoja
(Haaviolta osio Väinämöisen mainintojen historiasta; ryhmitellään muita osioita paremmin)
(sijoitellaan kuvat tasaisemmin, säädetään kokoja)
 
==Maininnat ja luonnehdinnat kirjallisuudessa==
 
Ensimmäinen kirjallinen maininta Väinämöisestä on [[Mikael Agricola]]n vuonna 1551 julkaisemassa [[Dauidin Psalttari|Psalttarin suomennoksen]] alkupuheessa. Agricola mainitsee [[Mikael Agricolan jumalaluettelo|hämäläisten ja karjalaisten epäjumalien luettelossaan]] ”virrentakoja” Väinämöisen kolmantena: ”Aeinemöinen wirdhet tacoi”.<ref>Haavio 1950, s. 9.</ref>
 
 
[[Gabriel Haberfelt]] mainitsee väitöskirjassaan vuodelta 1766 Väinämöisen suomalaisena [[Orfeus|Orfeuksena]], [[Kreikkalainen mytologia|kreikkalaisen mytologian]] soittotaiturina.<ref>Haavio 1950, s. 16–17.</ref>
 
[[Tiedosto:Erik Cainberg - Väinämöinen Plays Kantele.jpg|pienoiskuva|200px|''Väinämöinen soittaa kanteletta'', [[Erik Cainberg]]in reliefi Turun [[Akatemiatalo]]n seinällä vuodelta 1814, jota pidetään ensimmäisenä kuvana Väinämöisestä<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://journal.fi/elore/article/view/78806 | Nimeke = Vellamon kanssa ongelle – eli kuinka merenneitoa kansalliseksi kuvitellaan | Tekijä = Aila Viholainen | Julkaisu = Elore, 16(2) | Ajankohta = 2009 | Julkaisija = Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. | Viitattu = 25.7.2020}}</ref>]]
 
Turkulaisen [[H. G. Porthan]]in aikana 1760-luvulla alettiin kerätä [[Suomalainen kansanrunous|suomalaista kansanrunoutta]]. Tutkijat saivat silloin käytettäväkseen useita Väinämöisestä kertovia runoja, kuten kalanluisen ja koivuisen [[kantele]]en syntyrunot, [[kilpalaulanta]]runon, laivaretkirunon sekä useita loitsuja. Runoja ja loitsuja julkaistiin esimerkiksi [[Christian Erici Lencqvist]]in väitöskirjassa 1782. Lencqvist loi samalla Väinämöisestä ensimmäisen kokonaiskuvan, jossa hän kertoo Väinämöisestä soittotaidon ensimmäisenä keksijänä, kanteleen keksijänä ja taitavana soittajana, tulen tuojana maan päälle, laivanrakentajana sekä salaman valtiaana. Kilpalaulantaruno kuvasi Lencqvistin mukaan Väinämöisen jopa koko maailman muodostajana, eikä yksikään jumala ollut Väinämöistä korkeampi.<ref>Haavio 1950, s. 17–20.</ref> ''Mythologia Fennicassa'' (1789) voidaan nähdä kaksi Väinämöis-kuvaa: kertovien runojen runoilija- ja laulaja-Väinämöinen, ja loitsujen jumala-Väinämöinen.<ref>Haavio 1950, s. 21–22.</ref> Reinhold von Becker julkaisi vuonna 1819 ''Turun Viikkosanomissa'' laajan ja tunnetun kuvauksensa Väinämöisestä. Siinä hän kuvaili Väinämöistä muun muassa sepäksi, merenkävijäksi, soturiksi, [[puolijumala]]ksi, sankariksi, parantajaksi ja laulajaksi.<ref>Haavio 1950, s. 24–26.</ref>
 
[[Elias Lönnrot]]in pieni mutta historiallisesti merkittävä maisterinväitöskija ''[[De Väinämöine priscorum Fennorum numine]]'' vuodelta 1827 pyrki selittämään Väinämöisen syntymäaikaa ja -paikkaa, epiteettejä, ominaisuuksia ja toimia. Väinämöis-runoihin tutustuminen antoi Lönnrotille kimmokkeen lähteä omille runonkeruumatkoille, joiden pohjalta hän myöhemmin kirjoitti ja julkaisi ''[[Kalevala]]n''.<ref>Haavio 1950, s. 26–29.</ref>
 
[[Tiedosto:Väinämöinen-Stigell.jpg|pienoiskuva|160pxupright|Väinämöistä kuvaava patsas Helsingin [[Vanha ylioppilastalo|Vanhalla ylioppilastalolla]], [[Robert Stigell]], 1887]]
 
1800-luvun alussa käynnistyi suomalaiset oppineet yli sadaksi vuodeksi kahteen leiriin jakanut väittely Väinämöisen luonteesta jumalana tai ihmissankarina. Esimerkiksi [[K. A. Gottlund]] kuvaili kirja-arvostelussaan vuonna 1817 Väinämöistä muinaisena sankarina, ei jumalana, ja piti kansanrunoja mystiikan värittämänä historiana. Sen sijaan esimerkiksi [[Fabian Collan]] kuvaili vuonna 1838 Väinämöistä jumalhahmona ja runoja epähistoriallisina. Elias Lönnrot piti Väinämöistä historiallisena henkilönä, joka opetti suomalaisille laivakulkua ja pellonviljelystä. Sankaritulkintaa kannattanut [[Kaarle Krohn]] ja Väinämöisen kuvaamisesta jumalana vakuuttunut [[E. N. Setälä]] väittelivät asiasta vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninäkin.<ref>Haavio 1950, s. 22–34.</ref> Kaarle Krohnin (1918) mukaan Väinämöinen oli muiden ''Kalevalan'' päähahmojen tapaan muinainen Itämeren [[Viikingit|viikinkipäällikkö]] ja -soturi. E. N. Setälä piti Väinämöistä vedenhaltijana. Historioitsija [[Jalmari Jaakkola]] kuvasi ''[[Suomen varhaishistoria]]'' -teoksessaan vuodelta 1935 Väinä-alkuisia nimiä [[Satakunta|Satakunnasta]]. Hänen mukaansa Väinämöisen hahmo on syntynyt todellisista aineksista mutta kerännyt ympärilleen paljon taruaineistoa, myös ulkomailta.<ref>Haavio 1950, s. 33–40.</ref>
 
===Väinämöisen ja maailman synty===
[[Tiedosto:Erik Cainberg - Väinämöinen Plays Kantele.jpg|pienoiskuva|200px|''Väinämöinen soittaa kanteletta'', [[Erik Cainberg]]in reliefi Turun [[Akatemiatalo]]n seinällä vuodelta 1814, jota pidetään ensimmäisenä kuvana Väinämöisestä<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://journal.fi/elore/article/view/78806 | Nimeke = Vellamon kanssa ongelle – eli kuinka merenneitoa kansalliseksi kuvitellaan | Tekijä = Aila Viholainen | Julkaisu = Elore, 16(2) | Ajankohta = 2009 | Julkaisija = Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. | Viitattu = 25.7.2020}}</ref>]]
[[Tiedosto:Väinämöinen-Stigell.jpg|pienoiskuva|160px|Väinämöistä kuvaava patsas Helsingin [[Vanha ylioppilastalo|Vanhalla ylioppilastalolla]], [[Robert Stigell]], 1887]]
 
Monissa kansanrunoissa Väinämöinen on olemassa jo ennen maailmaa. Hän auttaa maailman luomisessa, kuten runossa [[Väinämöisen ampuminen]]. <!-- Väinämöisen äidiksi kerrotaan toisinaan [[ilman impi]] eli [[ilmatar]]. Ilmattaren sanotaan myös olevan [[Kave]] ja [[Luonnotar]]. Ilman impi tylsistyy impenä elämiseen ilman pihoilla, ja laskeutuu meren selälle. Tulee Meritursas partalainen, ikäinen [[iku-turso|Iku-Turilas]] tai vastaava hahmo, ja tekee neidon raskaaksi meren kuohuilla. Myös Väinämöisen isä on kave; hänet tunnetaan eräässä runossa myös [[Kave]]-ukkona, Pohjan herrana.
 
 
===Väinämöisen laulu ja soitto===
[[Kuva:Robert Wilhelm Ekman - Väinämöinen’s Play.jpg|160px|thumb|[[R. W. Ekman]]: ''[[Väinämöisen soitto]]'' (1866)]]
Väinämöinen kerrotaan taidokkaaksi loitsujen laulajaksi ja [[kannel|kanteleen]] soittajaksi. Väinämöinen voittaa laulaen loitsinnassa eli [[kilpalaulanta|kilpalaulannassa]] Joukahaisen. Hän loitsuaa Joukahaisen suohon, josta päästäkseen Joukahainen joutuu lupaamaan siskonsa Väinämöisen puolisoksi. Avioliitto ei kuitenkaan toteudu, sillä sisko tappaa itsensä.
 
 
===Tuonela-käynnit===
[[Tiedosto:Pekka Halonen - Väinämöinen in Tuonela.jpg|pienoiskuva|120pxleft|upright|''Väinämöinen Tuonelassa'', [[Pekka Halonen]], 1895–1910]]
Väinämöisen kerrotaan matkustavan kuolleiden maahan Tuonelaan etsimään puuttuvaa tietoa, ehkä vain kolmea sanaa, jotka hän tarvitsee rakentaakseen veneen tai korjatakseen [[reki|reen]]. Joissain kertomuksissa hän käy hakemassa työvälinettä. Väinämöinen käy myös ammoin kuolleen tietäjä Vipusen vatsassa tietoa hakemassa. Matka kuolleiden maahan on kuviteltu hyvin vaaralliseksi, vain mahtavien tietäjien on ajateltu pystyvän siihen ja tulemaan vielä takaisin. Väinämöisen Tuonela-käynneissä arvellaan olevan muistumia todellisten tietäjien tai [[šamaani]]n rituaaleista, joissa tietäjä vajoaa transsiin ja hänen sielunsa uskotaan liikkuvan kuolleiden maailmassa suorittamassa jotain tehtävää.{{lähde}} On vain joitakin tulkinnallisia historiallisia todisteita siitä, että suomalaiset olisivat käyttäneet transsitilaa tällä tavoin. (katso: [[tietäjä]]) Kuitenkin suomalaisessa mytologiassa kerrotaan loveen lankeamisesta ja lovesta nostosta, joiden arvellaan liittyvän juuri tähän.{{kenen mukaan}}
 
===Isätön lapsi ja Väinämöisen lähtö===
{{Pääartikkeli|[[Väinämöisen tuomio]]}}
[[Kuva:Väinämöisen lähto.jpg|thumb|180px|Akseli Gallen-Kallela: ''[[Väinämöisen lähtö]]'' (1906). Maalauksen Väinämöinen on suuttunut ja muuttunut mustaksi, taustalla loistaa Jeesus-lapsi.|alt=]]
 
Tunnetaan kertomus, jossa Väinämöinen joutui lopulta poistumaan [[kristinusko]]n tieltä. Yksityiskohdat vaihtelevat jonkin verran eri versioiden välillä. Kertomukseen on yhdistynyt myytti [[Jeesus|Jeesuksen]] neitseellisestä syntymästä, tosin nimeä Jeesus ei mainita.
==Väinämöisen eri puolet==
===Väinämöinen moraalisena opettajana===
[[Kuva:Halonen Vainamoinen.jpg|thumb|180px|[[Pekka Halonen]]: ''[[Väinämöisen soitto (Pekka Halonen)|Väinämöisen soitto]]'' (1879)|alt=]]
{{Pääartikkeli|[[Väinämöisen kiellot]]}}
 
 
==Suhde muihin myytteihin==
[[Tiedosto:Orfeu-atenas.jpg|150pxupright|thumb|[[Orfeus]] soittaa lyraansa eläinten ympäröimänä.]]
 
Väinämöisessä on huomattavaa samankaltaisuutta [[kreikkalainen mytologia|kreikkalaisen mytologian]] suureen runoilijaan ja soittajaan [[Orfeus|Orfeukseen]]. Myös Orfeus tunnetaan tiedoistaan ja runoistaan, ja Väinämöisen tapaan hän soittaa kielisoitintaan niin vaikuttavasti, että koko luonto heltyy ja tulee ihmettelemään. Myös Orfeus matkustaa manalaan ja palaa. Orfeusta palvottiin [[mystiikka|mystisessä]], shamanismia muistuttavassa kultissa orfismissa. Orfeus-hahmon katsotaan omaksutun Kreikkaan pohjoisesta päin; Itä-Euroopasta, ja siinä, kuten Väinämöisessä, sanotaan olevan šamaanin piirteitä. Esimerkiksi Holger Thesleff kertoo Orfeuksen olevan "eräänlainen myyttinen šamaani, sukua mm. Väinämöis-hahmolle". <ref> Toim. Maarti Kaimio, Paavo Castren, Jorma Kaimio: Antiikin myytit ja uskonnot (2007) </ref>
73 058

muokkausta