Ero sivun ”Myanmar” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Chobot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti muokkasi: bs:Mjanmar
Totuus (keskustelu | muokkaukset)
→‎Historia: burmaksi Burman nimi on translitteroituna "Myanma", ei Myanmar
Rivi 53:
Seuraavina vuosisatoina eri kansat vuorollaan perustivat alueelle kukoistavia kuningaskuntia, jotka kuitenkin hajosivat. 1500-luvulla Myanmarissa alkoivat käydä kauppaa eurooppalaiset kauppalaivat. Vuonna [[1613]] kuningaskunta torjui portugalilaisten valloitusyritykset. 1700-luvulla syntyi Konbaung-dynastia, jonka myötä pääkaupunki siirtyi Rangooniin ja joka alkoi laajentaa valtakuntaansa muun muassa [[Assam]]iin, brittiläisten hallitsemaan Intiaan. Tämä johti ensimmäiseen Burman sotaan ([[1824]]–[[1826]]), joka päättyi brittien voittoon ja valloitettujen alueiden menetykseen. Brittiläiset julistivat toisen Burman sodan [[1852]], jolloin he valloittivat Pegun provinssin. Vallankumouksen myötä Myanmarissa valta vaihtui Mindon Minille, joka koitti vahvistaa maan taloutta ja siirsi pääkaupungin Mandalayhin. Brittiläiset syyttivät Mindonin poikaa ja seuraajaa Thibaw Miniä tyranniudesta ja liittoutumisesta ranskalaisten kanssa, ja julistivat kolmannen Burman sodan [[1885]], jonka myötä he valloittivat loputkin maasta. Burman kuningaskunnasta tuli Brittiläisen imperiumin siirtomaa vuonna [[1886]].
 
Toisen maailmansodan aikana japanilaiset miehittivät Burman [[1942]], mutta joutuivat vähitellen vetäytymään sodan loppupuolella. Sodan myötä myanmarilaisetburmalaiset näkivät mahdollisuuden itsenäisyyteen, ja neuvottelut [[Aung San]]in johtaman vapausliikkeen AFPFL:n kanssa aloitettiin. Maa itsenäistyi [[1948]] nimellä ''Burman liitto'', ja kansallissankariksi noussut Aun Sang murhautettiin. Kenraali [[Ne Win]] kaappasi vallan [[1962]] ja julisti maan sosialistiseksi sekä eristi sen ulkomaailmalta. 1980-luvun lopulla yleisen tyytymättömyyden, pudonneiden hyödykkeiden hintojen ja kasvaneen valtionvelan seurauksena maa ajautui vallankumouksen partaalle, kunnes kenraali [[Saw Maung]] syrjäytti Ne Winin [[1988]] ja palautti maahan järjestyksen. Hän muutti sosialistisen puolueen nimen NUP:ksi, joka hävisi selvästi vuonna [[1990]] järjestetyt vaalit [[Aung San Suu Kyi]]n Kansalliselle Demokratialiitolledemokratialiitolle (NLD). Sotilashallinto kuitenkin mitätöi vaalien tulokset ja tukahdutti verisesti demokraattisen liikehdinnän. Vuonna [[1992]] Saw Maung vetäytyi sotilashallinnon johdosta ja hänen tilalleen tuli nykyinen johtaja [[Than Shwe]].
 
Aung Sanin Britanniassa opiskellut tytär Aung San Suu Kyi sai [[Nobelin rauhanpalkinto|Nobelin rauhanpalkinnon]] vuonna 1991, mutta on ollut kotiarestissa suurimman osan vaalien jälkeisestä ajasta, viimeksi vuodesta 2003 lähtien. Hän toivoo maata kutsuttavan yhä Burmaksi, vaikka maan omankielinen nimi on Myanmar''Myanma'', minkä sotilashallinto halusi r-päätteen kanssa myös vieraskieliseen käyttöön propagandasyistä. Kansainvälinen yhteisö on laajalti tuominnut Myanmarin sotilashallinnon. Erilaiset etniset vähemmistöryhmät ja kommunistit ovat käyneet sissisotaa maan hallitusta vastaan käytännössä itsenäistymisestä lähtien. 1990-luvulla myös osa demokraattisesta oppositiosta pyrki kaatamaan sotilashallintoa aseellisen taistelun keinoin yhteistyössä etnisten sissiryhmien kanssa. Sotilashallinnon ihmisoikeusloukkaukset, kuten opiskelijamielenosoitusten verinen hajottaminen ja etnisten vähemmistöjen shanien ja karenien pakkomuutot ovat saaneet kansainvälistä kritiikkiä. Vuonna 1992 noin 200 000 vainottua muslimia pakeni maasta rajan yli Bangladeshiin.
 
Marraskuussa 2005 hallitus ilmoitti pääkaupungin siirtyvän [[Yangôn]]ista 320 kilometrin päähän viidakon keskelle [[Pyinmana]]n pikkukaupunkiin ja muuttotoimiin ryhdyttiin saman vuoden syksyllä.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Myanmar