Ero sivun ”Mati Hint” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
aakkostus
Lisäykset tehty
Rivi 2:
 
== Lapsuus ja nuoruus ==
Hint oli kotoisin Etelä-Virosta, [[Rõngu|Rõngun]] pitäjästä Raigasten kylästä. Hänen isän- ja äidinpuoleinen sukunsa olivat varakkaita talonpoikia, mikä heijastui myös nuoren Matin elämään. Isä Oskar Hint (1896–1982) oli 1920–1930-luvuilla yhteiskunnallisesti ja poliittisesti aktiivinen toimija. Sen vuoksi Oscar Hint oli niiden joukossa, jotka [[Baltian maiden miehitys|Neuvostoliiton miehitettyä Viron]] joutuivat [[Viron sosialistinen neuvostotasavalta#Toisen maailmansodan jälkeen|kyyditetyksi vuonna 1945 Siperiaan]]. Erityisen raskauttavaa oli, että Oscar Hint oli ollut [[Kaitseliit|Kaitseliiton]] propagandaupseeri. Mati Hint on kertonut, että hänetkin oli tarkoitus lähettää isänsä matkaan. Viime tingassa – hänen jo istuessaan kyyditysautossa – paikalle tullut upseeri komens nuoren Matin pois kyydistä. Silti häntä kohdeltiin kansanvihollisen poikana, ja se heijastui hänen uraansakin. Koulutiensä Mati Hint aloitti Aakren kansakoulussa. Keskikoulunsa hän kävi Elvassa.<ref name=":0" /> Hän oli ollut koulussa mieltynyt erityisesti [[Matematiikka|matematiikkaan]] ja [[Kirjallisuus|kirjallisuuteen]].<ref name=":1">{{Lehtiviite|Tekijä=Remes, Hannu|Otsikko=Suomalaiset ystävät muistelevat Mati Hintiä – Kielimies oli oman tiensä kulkija|Julkaisu=Lähivõrdlusi – Lähivertailuja|Ajankohta=1/2020|Julkaisija=}}</ref>
 
== Tieteellinen työ ==
Vuonna 1957 Hint aloitti opinnot [[Tarton yliopisto|Tarton yliopistossa]], mistä hän valmistui vuonna 1963.<ref name=":0" /> Vasta yliopistossa hänen varsinainen kiinnostuksensa [[Kieli|kieliä]] kohtaan heräsi, mihin vaikutti voimakkaasti professori [[Paul Ariste|Paul Aristen]] ensimmäisen vuoden opiskelijoille luennoima kielitieteen peruskurssi.<ref name=":1" /> Hän opiskeli viron ohella [[Fennougristiikka|fennougristiikkaa]] sekä strukturaalista ja matemaattista kielitiedettä.<ref name=":1" /> Hän olisi halunnut jatkaa akateemista tutkijan- ja opettajanuraansa Tarton yliopisttossa, mutta koska neuvostoviranomaiset pitivät häntä kansanvihollisen poikana ja tunnettuna toisinajattelijana, se ei onnistunut.<ref name=":0" />
 
Suoritettuaan yliopistotutkintonsa 1963 Mati Hint sai Aristen suosittelemana työpaikan [[Tallinna|Tallinnasta]] Kielen ja kirjallisuuden instituutista, jossa hän saattoi harjoittaa jatko-opintoja. Hän toimi ensin aspiranttina ja vuodet 1966–1975 tutkijana. Hint väitteli vuonna 1971 filologian kandidaatiksi tutkimuksellaan ''Eesti keele rõhusüsteemi fonoloogia ja morfofonoloogia põhiprobleemid'' ja julkaisi siitä kaksi vuotta myöhemmin tarkistetun ja laajennetun laitoksen ''Eesti keele sõnafonoloogia I''. Vuonna 1975 Mati Hint siirtyi töihin Tallinnan pedagogiseen korkeakouluun viron kielen ja kirjallisuuden laitokselle opettajaksi. Vuodesta 1978 alkaen hän toimi dosenttina (apulaisprofessorina) ja vuodesta 1993 nimensä uudistaneen Tallinnan pedagogisen yliopiston viron kielen professorina. Yliopiston emeritusprofessori Mati oli vuodesta 2002. Vaikka neuvostoaikainen filologian kandidaatin tutkinto katsottiin [[Viro#Uusi itsenäisyys|itsenäisyytensä palauttaneessa Virossa]] tohtorin tutkinnon veroiseksi, halusi Mati Hint olla hänen sanoakseen oikea tohtori, ja helmikuussa vuonna 1997 hän puolusti [[Helsingin yliopisto|Helsingin yliopistossa]] väitöskirjaansa ''Eesti keele astmevahelduse ja prosoodiasüsteemi tüpoloogilised probleemid'', joka koostui pitkästä johdannosta ja yli kymmenestä varhemmin ilmestyneestä artikkelista. Väittelevällä professorilla oli vastaväittäjinä kaksi professoria: [[Paul Alvre]] Tartosta ja [[Kalevi Wiik]] Turusta. Karonkka järjestettiin [[Tuglas-seura|Tuglas-seuran]] tiloissa “astevaihtelun ystävien ylimääräisenä kokouksena”, kuten kutsussa luki.<ref name=":1" />
Mati Hint tunnetaankin ennen muuta viron kielen [[Äänneoppi|äänneoppia]] ja [[Muoto-oppi|muoto-oppia]] käsittelevistä tutkimuksistaan ja oppikirjoistaan. Myös käytännön kenttätutkimus oli hänelle tärkeää ja aivan erityisesti [[Suomen kieli|suomen]] ja viron lähisukukielen [[Liivin kieli|liivin]] tallentaminen. Hän teki ensimmäisen matkansa Liivinrantaan [[Kuurinmaa|Kuurinmaalle]] kesällä vuonna 1959 yhdessä jo silloin ansioituneen liivin tutkijan [[Eduard Vääri|Eduard Väärin]] kanssa. Kaikkiaan Hint kävi [[Liivinranta|Liivinrannassa]] parikymmentä kertaa. Myös [[Viron murteet|viron murteiden]] tallentaminen oli hänelle tärkeää. Hän teki useina kesinä opiskelijoidensa kanssa murteiden tallennusretkiä kaikkialle Viroon, ei vain hänelle rakkaaseen etelä-Viroon. Toisinajattelijana Mati Hintin kohtalona oli vuosikymmenien ajan, ettei hän kutsuista huolimatta päässyt matkustamaan Neuvostoliiton miehittämästä Virosta länsimaihin. Vasta kesällä vuonna 1989 Hint pääsi käymään ensimmäistä kertaa [[Suomi|Suomessa]]. Tuolla matkalla hän totesi, että [[Neuvostoliiton hajoaminen|Neuvostoliitto sortuu]] kahden vuoden kuluessa.<ref name=":0" />
 
Mati Hint oli ahkera ja taitava, kärjekäskin kirjoittaja. Hän julkaisi kymmenkunta kirjaa sekä noin 300 artikkelia usealla kielellä ja useassa maassa. Hän kiinnitti huomiota muun muassa puhekielen ja kieliopeissa sekä oikeakielisyyssanakirjoissa esitetyn normitetun kirjakielen suhteisiin ja esitti varsin kriittisiäkin kannanottoja. Hint yhdisti diakronisen ja synkronisen näkökulman käsitellessään virossa käynnissä olleita morfologisia, kvantiteettijärjestelmään ja astevaihteluun liittyviä muutoksia, esimerkiksi ''Minevikuline ja tulevikuline aines keelesüsteemis'' -artikkeleissaan, joka julkaistiin Keel ja Kirjandus -tiedelehdessä vuosina 1979 ja 1980. Niissä tarkasteltiin muun muassa viron monikonmuodostusta, niin sanotun i-monikon asemaa taivutusjärjestelmässä ja monikon kuvausta kieliopeissa. Artikkelissaan ''Eesti mitmusetüübid keeletüpoloogilisest seisukohast'' Hint esitti viron monikkotyypeistä hyvin perustellun, aiempia käsityksiä oikovan kolmijaon, jonka mukaan viron de-monikon lisäksi muita monikkotyyppejä ovat agglutinatiivinen monikko, niin sanottu varsinainen i-monikko (kuten taivutuksessa ''raamatu''/''i''/''d,'' 'kirjoja') ja fleksiivinen vartalomonikko (pesa : pesi, jalga : jalgu, paksu : pakse).<ref name=":1" />
Hint otti kantaa myös kielten sukupuuttoaaltoon ja liivin kielen tilaan. Vuonna 2003 hän vertasi Sirp-lehdessä ilmestyneessä artikkelissaan ''Eesti keel on meie ainus elukindlustus'' ('Viron kieli on meidän ainut henkivakuutuksemme') kielten katoa parhaillaan tapahtuvaan uhanalaisten eläin- ja kasvilajien katoon.<ref name=":0" />
 
Virossa keskusteltiin 1980-luvun taitteessa myös siitä, onko viron kielessä mahdollisesti neljäskin kvantiteettiaste. Mati otti toistuvasti kantaa näihin väitteisiin, perusteellisimmin pitkässä artikkelissaan ''Viroko neljän kvantiteettiasteen sävelkieli?'', joka tuli Suomeen epävirallista reittiä ja julkaistiin tiedelehti [[Virittäjä|Virittäjässä]] vuonna 1983. Hint kantoi jatkuvasti huolta äidinkielensä opetuksen tilasta ja kirjoitti ''Nõukogude Õpetaja'' -lehteen viron kielen opettajille artikkeleita erityisesti muoto-opin kysymyksistä, muun muassa nuorten puhekielessä esiintyvistä, kirjallisiin töihin tunkeutuvista piirteistä ja suhtautumisesta sellaisten arviointiin. Hän sai tehtäväkseen esittää uudistuksia viron kielen opetussuunnitelmaan ja laatia ne huomioon ottava oppikirja. Vuonna 1983 ilmestyikin Hintin laatima uudenlainen kielioppi ''Eesti keele õpik IX klassile'', josta julkaistiin toinen uudistettu painos vuonna 1987. Sen äänneoppia, [[Fonologia|ääntöoppia]] ja muoto-oppia käsitteleviä lukuja edeltää runsaasti kielitieteellisesti yleissivistävää tietoa sisältävä osuus. Hint tähdensi aina, että viron kielen seikkojen tarkastelussa on pidettävä mielessä yleiset kielitieteen teoriat. Häneltä ilmestyi vuonna 1978 viron opetuksen lisämateriaaliksi ja muutoinkin kielestä kiinnostuneiden lukemistoksi tarkoitettu kirja ''Häälikutest sõnadeni – Eesti keele häälikusüsteem üldkeeleteaduslikul taustal''. Se oli ensimmäinen laaja teos viron ääntöopista ja sen yhteydestä äänneoppiin ja muoto-oppiin. Hint teki kirjasta Viron itsenäistyttyä uudelleen ajantasaistetun toisen laitoksen, joka ilmestyi vuonna 1998.<ref name=":1" />
 
MatiVaikka Hint tunnetaankin ennen muuta viron kielen [[Äänneoppi|äänneoppia]] ja [[Muoto-oppi|muoto-oppia]] käsittelevistä tutkimuksistaan ja oppikirjoistaan., Myösmyös käytännön kenttätutkimus oli hänelle tärkeää ja aivan erityisesti [[Suomen kieli|suomen]] ja viron lähisukukielen [[Liivin kieli|liivin]] tallentaminen. Hän teki ensimmäisen matkansa Liivinrantaan [[Kuurinmaa|Kuurinmaalle]] kesällä vuonna 1959 yhdessä jo silloin ansioituneen liivin tutkijan [[Eduard Vääri|Eduard Väärin]] kanssa. Kaikkiaan Hint kävi [[Liivinranta|Liivinrannassa]] parikymmentä kertaa. Myös [[Viron murteet|viron murteiden]] tallentaminen oli hänelle tärkeää. Hän teki useina kesinä opiskelijoidensa kanssa murteiden tallennusretkiä kaikkialle Viroon, ei vain hänelle rakkaaseen etelä-Viroon. Toisinajattelijana Mati Hintin kohtalona oli vuosikymmenien ajan, ettei hän kutsuista huolimatta päässyt matkustamaan Neuvostoliiton miehittämästä Virosta länsimaihin. Vasta kesällä vuonna 1989 Hint pääsi käymään ensimmäistä kertaa [[Suomi|Suomessa]]. Tuolla matkalla hän totesi, että [[Neuvostoliiton hajoaminen|Neuvostoliitto sortuu]] kahden vuoden kuluessa.<ref name=":0" /> Vaikka Hint pääsi matkustelemaan vasta 1980-luvulla vapaasti, loi hän silti ympärilleen kansainvälisen verkoston.<ref name=":1" />
 
Hint otti kantaa myös kielten sukupuuttoaaltoon ja liivin kielen tilaan. Vuonna 2003 hän vertasi Sirp-lehdessä ilmestyneessä artikkelissaan ''Eesti keel on meie ainus elukindlustus'' ('Viron kieli on meidän ainut henkivakuutuksemme') kielten katoa parhaillaan tapahtuvaan uhanalaisten eläin- ja kasvilajien katoon.<ref name=":0" />
 
== Kielipoliitikko ja yhteiskunnallinen vaikuttaja ==
Hint oli paitsi kielitieteilijä myös kielipoliitikko ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Neuvostoliiton miehittämässä Virossa tuli vuonna 1978 kommunistipuolueen ensimmäiseksi sihteeriksi huonosti viroa osaava ja maata tunteva [[Karl Vaino]], ja maan venäläistäminen yltyi. Saman vuoden lopulla annettiin salainen määräys [[Venäjän kieli|venäjän kielen]] omaksumista ja opettamista edistävistä toimista. Tavoitteena oli muiden neuvostokansalaisten kuin [[Venäläiset|venäläisten]] kaksikielisyys: oman äidinkielen ohella virolaisten olisi nyt osattava yhtä hyvin Neuvostoliiton johdon määräämää kansojenvälisen kanssakäymisen kieltä eli venäjää. Syksyllä 1980 oli nuorisolevottomuuksia etenkin Tallinnassa, ja julkisuuteen tuli niin sanotun [[Neljänkymmenen kirje]], jonka allekirjoittajat olivat Viron älymystön edustajia ja jossa ilmaistiin vakava huolestuneisuus siitä, mihin vallalla ollut kieli- ja kansallisuuspolitiikka olivat johtamassa. Hint oli kirjeen allekirjoittajista ainoa varsinainen kielitieteilijä. Työpaikalla pedagogisessa korkeakoulussa ei kuitenkaan [[Kansallismielisyys|kansallismielisestä]] aktiivisuudesta tullut vakavia seuraamuksia, mutta [[KGB]]-kansioon asia merkittiin. Hint kiinnitti kirjoituksissaan, esitelmissään ja opetuksessaan toistuvasti huomiota viron kielen ja kulttuurin uhanalaiseen tilaan, johon oli johtamassa neuvostojärjestelmän markkinoima kaksikielisyys ja kieli- ja kulttuurisuhteisiin vaikuttava runsas [[Viron sosialistinen neuvostotasavalta#Kieli- ja maahanmuuttopolitiikka|maahanmuutto]]. Tilanne ei ollut verrattavissa Suomen kaksikielisyyteen, joka perustui kahden kielen lähes tuhatvuotiseen rinnakkaineloon. Terävä kannanotto Hintiltä oli pitkä artikkeli ''Vaateid kakskeelsusele roosade prillideta'', jonka [[Vikerkaar]] julkaisi vuonna 1987 ja jonka näkemykset herättivät runsaasti keskustelua. Hint esitti kaksikielisyyttä koskevissa kirjoituksissaan, miten venäjä pääsee vaikuttamaan viron kieleen, muun muassa sen rakenteisiin ja osin ideologisestikin sanastoon. Esimerkiksi venäjän vaikutuksesta lisääntynyt refleksiivijohdosten käyttö merkitsi lauserakenteen muuttumista ja sisällöllisesti vastuullisen henkilötekijyyden häivyttämistä, mikä johti siihen, että tietyissä ilmauksissa asiat esitettiin niin, että ne tapahtuvat ikään kuin itsestään.<ref name=":1" />
 
Mati Hint toimi 1990-luvulla oululaisen sanomalehti Kalevan kolumnistina ja kirjoitti sekä itsenäisyytensä palauttaneen Viron oloista että Suomen-kokemuksistaan. Hint muistetaan maaliskuussa 1995 julkaistusta kolumnistaan ''Luen omaa KGB-kansiotani'', josta saa kuvan siitä, kuinka nöyristelemättömän ja suorapuheisen tiedemiehen elämää ja työtä sekä luonnollisesti myös ulkomaisten kollegojen tapaamisia Neuvostoliiton viranomaiset seurasivat ja vaikeuttivat. Hintin kansiossa oli useita suomalaisiakin nimiä.<ref name=":1" />
 
Kun Virossa perustettiin 1980-luvun loppupuolella kansanrintama, [[Rahvarinne]], osallistui Mati Hint aktiivisesti sen toimintaan johtoportaassa. Samoin hän oli keskeisiä henkilöitä, kun Virolle laadittiin uusi, oman kansallisen kielen asemaa puolustava kielilaki. Tammikuussa vuonna 1989 hyväksyttiin laki, jonka mukaan Neuvosto-Viron valtionkieli on viro. Mati Hintin poliitikonura jatkui vielä venäläismiehityksen päätyttyä: hän toimi edelleen kansanrintaman johtoryhmässä ja vuosina 1992–1995 itsenäisen [[Riigikogu|Viron eduskunnan, riigikogun]], jäsenenä, jolla oli myös kansainvälisiä tehtäviä muun muassa Brysselissä.<ref name=":1" />
 
== Tunnustuksia ==
Hint sai uransa varrella lukuisia tunnustuksia tieteellisistä ja yhteiskunnallisista ansioistaan. Vuonna 2003 hänelle myönnettiin arvostettu F. J. Wiedemannin kielipalkinto.<ref name=":1" />
 
== Yksityiselämä ==
Mati Hint pti paljon kotiseudustaan etelä-Virosta, ja myös [[Tartto]] oli hänelle rakas kaupunki. Mati ja hänen vaimonsa Juta Hint viettivät lastensa Maarjan ja Madiksen kanssa useita kesiä etelä-Virossa. Vuonna 1982 Mati ja Juta Hint ostivat [[Saarenmaa|Saarenmaalta]] vanhan ruokokattoisen Raunan talon pihapiireineen. Vuosien kuluessa siitä tuli koko perheelle yhä tärkeämpi tukikohta, jonne Hint vei myös suuren osan tieteellisistä kirjoistaan.<ref name=":0" />
 
Mati Hintin elämään mahtui lapsuuden kokemusten lisäksi toinenkin hyvin traaginen tapahtuma: pojan Madisin tapaturmainen kuolema marraskuussa vuonna 2001. Hint ei toipunut siitä koskaan täysin. Madis Hint oli lehtimies, mutta myös lahjakas runoilija ja taiteilija. Varsinaisesti Matin surutyön tuloksena valmistui vuonna 2007 teos ''Minu vaade maale ja merele'' ''– Raamat Madise mälestuseks''. Se on samalla kertomus Mati ja Juta Hintin sukutaustoista sekä heidän oman perheensä vaiheista. Siinä Mati Hint käsittelee myös monia [[Suomalaiset|suomalaisia]] ystäviään. Hän olikin suuri Suomen ystävä ja piti suomalaisista ja hän oli myös Suomessa arvostettu ja pidetty henkilö. Teoksen nimeen sisältyy Madis Hintin postuumisti julkaistun runokokoelman nimi ''Vaade Merele'' (2002).<ref name=":0" />
 
Vuonna 2017 samaan pihapiiriin valmistui nykyaikainen uudisrakennus, jossa on suuri kirjastohuone. Hint oli suunnitellut sitä jo vuosikausia, ja hänen tavoitteenaan oli, että siitä tulisi [[Viron kieli|viron]] ja muiden [[FennougristiikkaSuomalais-ugrilaiset kielet|suomalais-ugrilaisten kielten tutkijoiden]] tutkijoiden tyyssija, jossa he voisivat viettää pitempiäkin aikoja.<ref name=":0" />
 
== Lähteet ==