Ero sivun ”Suvisaaristo” versioiden välillä

2 011 merkkiä lisätty ,  2 kuukautta sitten
Lisäyksiä
(Linkki)
(Lisäyksiä)
Suvisaaristo koostui alun perin kolmesta [[Maatila|tilasta]], Stor-Svinö, Lill-Svinö ja [[Moisö]].<ref name="Kyto">[http://www.maanmittauslaitos.fi/Kytosta_muodostetaan_uusi_tila.htm Kytöstä muodostetaan uusi tila - Toimitusmiesten mielestä Edelmannit omistajia, Espoon kaupunki eri mieltä] – Maanmittauslaitos tiedottaa</ref> Ajoittain historiassa ne ovat olleet hylättynä köyhyyden tai rauhattomien aikojen takia, mutta välillä myös suhteellisen vauraita. Vuoden [[1571]] veronkantorekisterissä Svinön tiloilla oli kummassakin kuusi [[lehmä]]ä ja kaksi [[hevonen|hevosta]]. Moisöllä oli viisi lehmää, yksi [[vasikka]] ja yksi hevonen. Nämä lukumäärät ylittivät esimerkiksi kaikkien [[Matinkylä]]n [[talonpoika|talonpoikien]] omistukset. Vauraus selittynee sillä, että Suvisaariston tilat olivat vanhastaan saaneet maksaa [[vero]]nsa [[hylkeet|hylkeenrasvana]] ja maavuokransa kuninkaankartanolle [[silakka|suolasilakoina]].
 
Saarien talonpojat lunastivat tilojaan omiksi 1825. Vuonna 1920 saariston kolme tilaa myytiin [[Juselius]]-suvun omistamalle Aktiebolaget Sommaröarna -osakeyhtiölle ja ne yhdistettiin samana vuonna yhdeksi Sommaröarna-nimiseksi tilaksi.<ref name="Kyto" /> Yhtiön puheenjohtaja oli Alfons Juselius, varapuheenjohtajiin kuului muun muassa arkkitehti [[Karl Lindahl]]. Yhtiön toiminta loppui 1930-luvun alkupuolella.<ref name=haro185>Härö, s. 185</ref>
 
1920-luvun loppuun mennessä Aktiebolag Sommaröärna oli myynyt Svinöstä ja Moisöstä noin 120 huvilapalstaa. Ab Sommaröarna markkinoi Suvisaaristoa helsinkiläisille 1911 muun muassa korostamalla "maaseutumaista vapautta ja riippumattomuutta". Markkinoinnissa painotettiin niin ikään, että Suvisaaristosta ei kehitetä huvilakaupunkia. Tosin jonkilaisen "elävämmän keskuksen" tarve tuotiin esiin etenkin niitä ajatellen, jotka toisinaan kaipaavat sosiaalista elämänmenoa. Liikenne Helsinkiin tapahtui pääosin vesiteitse. Ab Sommaröarnalla oli yksi [[höyrylaiva]]; lisäksi oli kahden höyrylaivayhtiön tarjoama liikenne. Moisö oli yhdistetty Ramsöhön sillalla ja Bosundin yli oli rakennettu silta, joka yhdisti Ramsön Svinöhön.<ref name=haro185/> Maantieyhteys eteläisen manner-Espoon kautta Helsinkiin oli varsin heikko ennen [[Jorvaksentie|Jorvaksentien]] valmistumista 1938. "Elävämpää keskusta", jota kaavailtiin 1910-luvulla ei Suvisaaristoon saatu aikaiseksi.
Huvilat eli villat ovat osa Suvisaariston historiaa. Ensimmäinen varsinainen kesähuvila oli [[Villa Tallholmen]] [[Tallholm]]in saarella, se rakennettiin 1860-luvulla.<ref>Härö, s. 179</ref> Muita villoja ovat esimerkiksi [[Villa Stakeudd]], [[Klampen]] ja [[Villa Bergvik]].
 
== Huvilat ==
Huvilat eli villat ovat osa Suvisaariston historiaa. EnsimmäinenVarhaisin varsinainen kesähuvila olion [[Villa Tallholmen]] [[Tallholm]]in saarella, se rakennettiin 1860-luvulla.<ref>Härö, s. 179</ref> Muita villoja ovat esimerkiksi [[Villa Stakeudd]], [[Klampen]] ja [[Villa Bergvik]].
 
Svinön Skatantien varrella on merkittävä huviloiden keskittymä, johon kuuluvat muun muassa rautatietarkastaja Alexander Feodoroffin rakennuttama pietarilaisempirevaikutteinen Villa Björkstrand (K. F. Andersson, 1915), [[Terijoki|terijokelaiseen]] tyyliin rakennettu Villa Bromsnäs (1912) sekä erittäin jyrkkäkattoinen ja korkea Villa Olgino (1921), jonka nimi tulee huvilan rakennuttaneen kauppaneuvos Hardénin puolisolta Olgalta. Skatan kärjessä sijaitsee norjalaistyylinen huvila Sjötorp, jonka Norjan konsuli Robert Pehrsson rakennutti 1910-luvulla.<ref>Härö, s. 196–197</ref>
 
Saarilla joihin ei ole tieyhteyttä, on useita historiallisia huviloita, kuten Villa Munkholmen [[Munkholmarna]]n saarella [[Moisöfjärden]]in merialueella ja [[Villa Zilliacus]] [[Lehtisaaret|Pienellä Lehtisaarella]]. [[Kopplorna|Träskkoplanilla]] on arkkitehti [[Valter Jung]]in itselleen suunnittelema kulttuurihistoriallisesti arvokas huvila.<ref>Härö, s. 191</ref>
 
==Elinkeinot==
ElinkeinotSuvisaariston elinkeinot ovat olleet perinteiset saaristoaskareet, kalastus, [[metsästys]], pienimuotoinen [[maanviljely]], ja saarilla toimi monta hyvänmaineistahyvämaineista puunveistäjää, kivityöstäjää ja timpuria. Stor-Svinön [[isäntä]] 1880-luvulla oli myös jaalakippari. Aikaisemmin tiloilla oli [[luotsi|luotsausvelvollisuus]] tarpeen tullen, ja asukkaita velvoitettiin myös ylläpitämään muutamia [[viitoitusjärjestelmä|reimareita]] ja väylämerkkejä. 1950-luvulla Suvisaaristossa oli kuusi [[veneveistämö]]ä, joissa kolmessa rakennettiin veneitä, ja kaikissa huollettiin veneitä ja moottoreita. Silloin oli vielä sillattomissa saarissa kuusi perhettä pääelinkeinonapääelinkeinonaan kalastusta harjoittaviakalastus ja siltojen ulottuvissa kolme, joille kaikille venehuolto oli tärkeä. Viimeinen ammattikalastaja vetäytyi [[eläke|eläkkeelle]] 1980-luvulla, mutta veneveistämöjä on edelleen kaksi toiminnassa, toinen niistä alueen synty­peräisen ­asukkaan hallussa. Yhden veneveistämön rakennuksessa toimi 1950-luvulta 1970-luvulle [[muovi]]tehdas. Moisön viimeistä hevosta, Frelinde, saatettiin tuonpuoleisille laitumille 1952, ja lehmät, Utta ja Popsi, saivat 5-10 vuotta vielä armonaikaa. 1960-luvulle asti toimi Lill-Svinön rakennuksissa vuokraviljelijä, jolla oli muutama lehmä. Muutamalla timpurilla oli oma hevonen auttamassa työnsä kuljetuksissa. Muutamaa vuotta pidettiin Svinössä kesäisin [[lammas|lampaita]] osakastoiminnan muodossa, ja Moisössä oli toimiva kanala 1970-luvun loppuun saakka. Enimmillään kauppoja oli kolme ja postikonttorikin tuli 1970-luvulla, mutta se oli toiminnassa vain muutaman vuoden.{{Lähde||7. toukokuuta 2020|vuosi=2020}}
 
Viimeinen ammattikalastaja vetäytyi [[eläke|eläkkeelle]] 1980-luvulla, mutta veneveistämöjä on edelleen kaksi toiminnassa, toinen niistä alueen synty­peräisen ­asukkaan hallussa. Yhden veneveistämön rakennuksessa toimi 1950-luvulta 1970-luvulle [[muovi]]tehdas. Moisön viimeistä hevosta, Frelinde, saatettiin tuonpuoleisille laitumille 1952, ja lehmät, Utta ja Popsi, saivat vielä 5-10 vuotta armonaikaa. 1960-luvulle asti toimi Lill-Svinön rakennuksissa vuokraviljelijä, jolla oli muutama lehmä. Muutamalla timpurilla oli oma hevonen auttamassa kuljetuksissa. Muutamana kesänä Svinössä pidettiin [[lammas|lampaita]] osakastoiminnan muodossa, ja Moisössä toimi kanala 1970-luvun loppuun saakka. Kauppoja oli enimmillään kolme ja postikonttorikin tuli 1970-luvulla, mutta se toimi vain muutaman vuoden.{{Lähde||7. toukokuuta 2020|vuosi=2020}}
 
==Väestö, rakennuskanta ja infrastruktuuri==
Ympärivuotista asutusta oli 1950-luvulla viitisenkymmentä taloutta ja väestö oli kahta lukuun ottamatta [[suomenruotsalaiset|ruotsinkielisiäruotsinkielistä]]. Vuoden 2018 lopussa Suvisaariston asukasluku oli 640, joista ruotsinkielisiä 218 (34&nbsp;%).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.aluesarjat.fi/ | Nimeke = Helsingin seudun aluesarjat | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = Tilasto: Espoon väestö äidinkielen mukaan 1.1. | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 15.5.2012 | Kieli = }}</ref> Alkuperäisväestöstä on ehkä parisenkymmentä perhettä jäljellä. Alue oli 1970-luvulta 1990-luvulle saakka [[kaavoitus|kaavoituksen]] kesken­eräisyyden vuoksi [[rakennuskielto|rakennus­kiellossa]], eikä sitä myöhemminkään ole rakennettu kovin tiheästi. Kuitenkin 1800-luvulla rakennettuja taloja lieneeon enää muutama jäljelläharvoja, muun muassa Pentalan kalastajatilan ranta-aitta, Munkholmenin huvila ja Moisön [[navetta]]. 1990-luvulla tonttihinnat kipusivat melko korkeallekorkeahkoiksi, ja uudisrakennukset ovatkinovat nykypäivinä niiden mukaisiatasokkaita. Pääsaarilla kesäasutusta on enää nimeksi, mutta ulkosaarilla mökkejä on vielä jonkun verran käytössäjoitakin. Vuonna 2008 enää yksi perhe asui ympäri vuoden saaressa, johon ei ole tieyhteyttä.
 
==Saaria==
7 663

muokkausta