Ero sivun ”Israel” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Väestö: iso satelliittikuva tarpeeton |
→Israel nykyään: kh, Biden |
||
Rivi 187:
[[Kuva:Ariel Sharon.jpg|thumb|Ariel Sharon vuonna 2003.]]
[[Tiedosto:Netanyahu in 2016 (cropped).jpg|pienoiskuva|[[Benjamin Netanjahu]], Israelin pääministeri vuosina 1996-1999 ja vuodesta 2009 lähtien]]
[[Ariel Sharon]]in johtama [[Likud]]-puolue voitti vuoden 2001 maaliskuussa pidetyt vaalit, ja hänet valittiin uudelleen pääministeriksi vuoden 2003 vaaleissa. Oikeistolainen Likud kieltäytyi 2002 tunnustamasta palestiinalaisten valtiota missään tilanteessa.<ref>Encyclopedia Britannica: Likud: "In 2002, against the wishes of Sharon and at the behest of Netanyahu, the party voted to oppose the establishment of a Palestinian state under any conditions."</ref> Vuonna 2003 Israelin parlamentti hyväksyi niin sanotun [[Lähi-idän suunnitelma|Lähi-idän suunnitelman]] rauhansuunnitelman pohjaksi. Samana vuonna Sharon allekirjoitti palestiinalaisten kanssa Tiekartta-rauhansuunnitelman, joka tähtää
Sharonin esitettyä suunnitelman Israelin yksipuolisesta vetäytymisestä Gazasta hänen puolueensa ajautui sisäisiin ristiriitoihin ja pääministeri hajotti knessetin ja perusti lokakuussa 2005 uuden puolueen [[Kadima]]n. Sharon sai vakavan [[aivoverenvuoto|aivoverenvuodon]] ennen vaaleja, ja hänen tilalleen virkaa tekeväksi pääministeriksi ja Kadima-puolueen johtajaksi nousi [[Ehud Olmert]]. Olmert johti Kadiman vaalivoittoon maaliskuussa 2006. Kannatuksensa menettänyt Kadima-puolue lopetettiin vuoden 2015 parlamenttivaalien jälkeen.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.jpost.com/Opinion/Op-Ed-Contributors/The-rise-and-fall-of-Kadima-A-cautionary-tale|nimeke=The rise and fall of Kadima: A cautionary tale|julkaisu=The Jerusalem Post {{!}} JPost.com|viitattu=2020-01-27}}</ref>
Rivi 193:
Väkivalta alueella lisääntyi taas kesäkuussa 2006 sen jälkeen, kun palestiinalaiset sieppasivat israelilaisen sotilaan Gilad Shalitin ({{k-he|גלעד שליט}}) panttivangiksi. Tämän jälkeen Israel aloitti [[Operaatio kesäsade|operaatio Kesäsateen]] iskemällä ilma- ja maajoukoilla moniin kohteisiin [[Gaza]]ssa<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iht.com/articles/2006/07/02/news/power.php | Nimeke = Gaza breaking down without power plant | Tekijä = Anne Barnard | Selite = | Julkaisu = International Herald Tribune | Ajankohta = 2.7.2006 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli = {{en}} }}</ref> sekä vangitsemalla muun muassa palestiinalaishallinnon kahdestakymmenestä ministeristä kahdeksan. Heinäkuussa yhteenotot levisivät Libanoniin [[Hizbollah]]-sissien tunkeuduttua Israeliin, jossa he tappoivat kolme sotilasta ja ottivat kaksi panttivangiksi. Israel iski muun muassa [[Beirut]]in kansainväliselle lentokentälle ja saartoi maan kaikki satamat.
Joulukuussa 2008 Gazan aluetta hallitsevan [[Hamas]]-järjestön ja Israelin välinen tulitauko päättyi. 27. joulukuuta 2008 Israel aloitti ilmapommitukset Gazan alueelle, ja maahyökkäyksen, [[Operaatio Valettu lyijy|operaatio Valetun lyijyn]], 3. tammikuuta 2009. Israel vetäytyi suurimmaksi osaksi uuden Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaisiin mennessä 21. tammikuuta 2009 ja täydellisesti seuraavana päivänä.<ref>http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3659626,00.html</ref> Suuri siviiliuhrien määrä (
Vuoden 2009 vaaleissa parhaiten menestyivät oikeistopuolueet, ja hallitus muodostettiin Benjamin Netanjahun johdolla. Likud-hallitusta tukivat myös Työväenpuolue, Yisrael Beiteinu ja Shas. Eniten kritiikkiä herätti arabivastaisista lausunnoistaan tunnettu ja rasistiksi leimattu [[Avigdor Lieberman]], joka sai ulkoministerin aseman.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.haaretz.com/hasen/spages/1075341.html | Nimeke = Lieberman becomes foreign minister, Barak stays at defense | Tekijä = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Haaretz | Viitattu = 31.3.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref> Lieberman sanoutui irti [[kahden valtion ratkaisu]]sta ja julisti Yhdysvaltain johdolla neuvotellun Annapolisin prosessin mitättömäksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.independent.co.uk/news/world/middle-east/israels-new-foreign-minister-dismisses-twostate-solution-1660017.html | Nimeke = Israel's new foreign minister dismisses two-state solution | Tekijä = Ben Lynfield | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2.4.2009 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Independent | Viitattu = 26.4.2009| Kieli = {{en}} }}</ref>
Vuonna 2010 tapahtunut Gazaan matkalla olleen kansainvälisen avustussaattueen [[Israelin hyökkäys avustussaattueeseen|siviiliuhreja tuottanut valtaus]] 31. toukokuuta 2010 sai osakseen jyrkkää arvostelua. Monet valtiot tuomitsivat [[Israelin puolustusvoimat|Israelin puolustusvoimien]] toimet, mukaan lukien Israelin naapurimaat,
Joulukuussa 2017 Yhdysvaltain presidentti [[Donald Trump]] ilmoitti, että Yhdysvallat tunnustaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi ja siirtää suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://yle.fi/uutiset/3-9965399|nimeke=Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi – Lähi-itä pelkää levottomuuksia|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2020-02-29|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> Vuoden 2020 Yhdysvaltain presidentinvaalien ratkettua ei ollut odotettavissa, että uusi presidentti Joe Biden siirtää Yhdysvaltain suurlähetystön takaisin Tel Aviviin.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://yle.fi/uutiset/3-11640176|nimeke=Venäjä-linja kovenee, joutuuko Britannia maksamaan tuestaan Trumpille? Näin Bidenin odotetaan muuttavan USA:n ulkopolitiikkaa|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2020-11-12|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>
Heinäkuussa 2019 [[Benjamin Netanjahu|Benjamin Netanjahusta]] tuli Israelin historian pisimpään virassa ollut pääministeri, kun hän ylitti Israelin ensimmäisen pääministerin [[David Ben-Gurion|David Ben-Gurionin]] pääministerikausillaan vuosina
Israelin tärkeimmät poliittiset ryhmittymät ovat 2020-luvulle tultaessa Benjamin Netanjahun johtama oikeistolainen Likud ja entisen asevoimain komentajana [[Benny Gantz|Benny Gantzin]] johtama keskustalainen Sininen ja valkoinen. Israel ajautui vuoden 2019 lopussa poliittiseen umpikujaan. Vuonna 2019 järjestettiin kahdesti parlamenttivaalit, jotka päättyivät käytännössä tasatulokseen näiden kahden välillä ja kumpikaan ei saanut pienempien ryhminen riittävää tukea hallituksen muodostamiseksi, joten Israel on ajautumassa kolmansiin parlamenttivaaleihin vuoden sisällä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.bbc.com/news/world-middle-east-50486647|nimeke=https://www.bbc.com/news/world-middle-east-50486647|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.bbc.com/news/world-middle-east-29123668|nimeke=https://www.bbc.com/news/world-middle-east-29123668|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
| |||