Ero sivun ”Rillumarei” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 14:
Kalervo Kärjen mukaan hänen isänsä suhde rillumareihin oli hieman pulmallinen. Toivo Kärjellä ei ollut työläistaustaa kuten monella hänen noiden aikojen työtoverillaan. Papin poikana hänen varhaisimmat musiikilliset juurensa olivat kirkkomusiikissa, nuoruudessaan hän oli kiinnostunut [[jazz]]ista, ja sotien aikana ja niiden jälkeen hän oli säveltänyt useita romanttisia, slaavilaissävyisiä tangoja. Siten Kärki joutui rillumareissa toimimaan hänelle ainakin näennäisesti vieraalla kentällä. Toisaalta hän oli kotoisin maalta ja saanut jo lapsuuskodissaan rokotuksen kaikenlaista hienostelua vastaan. Sota-aikana hän oli viettänyt viisi vuotta rintamalla tavallisten jermujen parissa, upseerina mutta millään tavoin asemaansa pönkittämättä. Hän korosti arvostavansa "tavallisia ihmisiä" ja vastustavansa "nappiherroja". Kalervo Kärki korostaa, ettei hänen isänsä koskaan vastustanut aitoa korkeakulttuuria, vaan päin vastoin arvosti sitä mitä suurimmassa määrin. Sen sijaan Toivo Kärki ei hyväksynyt sievistelevää tekotaidetta ja kulttuurilla ratsastamista vain sen vuoksi, että se oli hienoa.<ref name="kärki"/>
Toivo Kärjen omien kokemusten mukaan suhtautumisessa rillumareihin oli melkoinen annos kaksinaismoraalia. Kun hänet kutsuttiin esiintymään erääseen yksityistilaisuuteen ja hän kysyi, mitä hänen odotettiin soittavan, eräs vuorineuvos sanoi: ''"Antaa tulla vain 'Rovaniemen markkinoilla', mitäs te turhaan kyselette!"'' Julkisuudessa samat vieraat olivat esiintyneet vannoutuneina [[Ludwig van Beethoven|Beethovenin]] ja [[Jean Sibelius|Sibeliuksen]] kannattajina.<ref name="tapsa"/>
Toimittaja [[Maarit Niiniluoto]] kirjoitti vuonna 2004, miten muutkin kuin varsinaiset rillumarei-kappaleita esittäneet laulajat saivat osansa suhtautumisesta Kärkeen:
{{Sitaatti | [[Metro-tytöt]] pääsivät laulamaan [[Kalastajatorppa|Kalastajatorpalle]] vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1959 sillä ehdolla, että yhtye ei esitä Toivo Kärjen musiikkia. Naistaiteilijat vakuuttivat, ettei heidän ohjelmistossaan ole mitään rillumareita vaan ''Rakasta, kärsi ja unhoita'' -tangoja. Kärjen nimi oli niin kirottu, etteivät nekään kelvanneet.}}<ref>Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman (toim.): ''Suomi soi 1: tanssilavoilta tangomarkkinoille,''s. 174. Helsinki: Tammi, 2004.</ref>
Rillumareikulttuuri sammui [[1960-luku|1960-luvulla]] television yleistyttyä, mutta nousi uudestaan esiin [[1970-luku|1970-luvun]] alussa elokuvassa ''[[Meiltähän tämä käy]]'' (1973), vaikkakin vain hetkellisesti. Rillumarei käsitti myös elokuvia, kuten ''[[Rovaniemen markkinoilla]]'', ''[[Hei, rillumarei!]]'' ja ''[[Lentävä kalakukko]]''.
| |||