Ero sivun ”Aléxandros Papágos” versioiden välillä

36 merkkiä lisätty ,  7 kuukautta sitten
p
ei muokkausyhteenvetoa
p
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|9|12|1883|4|10|1955}}
| kuolinpaikka = [[Kreikka]]
| puolue = [[EllinikósKreikkalainen Synergasmóskansankokous]] {{small|(1950–1955)}}
| ammatti = sotilas
| uskonto = [[ortodoksinen kirkko|ortodoksi]]
Papágos aloitti palveluksensa Kreikan armeijassa vuonna 1906 ja osallistui [[Balkanin sodat|Balkanin sotiin]] vuosina 1912–1913 sekä [[Kreikan–Turkin sota (1919–1922)|Kreikan Turkin-sotaretkeen]] 1919–1922. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1927 ja hänestä tuli vuonna 1935 sotaministeri ja 1936 yleisesikunnan päällikkö. Italian [[Italian–Kreikan sota|hyökätessä Kreikkaan]] lokakuussa 1940 Papágoksesta tehtiin ylipäällikkö ja hän johti menestyksekästä puolustustaistelua, jonka tuloksena Italian joukot pakotettiin perääntymään [[Albania]]n puolelle. Kreikan puolustus kuitenkin murtui nopeasti [[Kreikan taistelu|Saksan hyökättyä]] huhtikuussa 1941 ja antautumisen jälkeen Papágos jäi saksalaisten vangiksi.<ref name="brit" /> Liittoutuneet vapauttivat hänet saksalaisten vankileiriltä vasta aivan [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] viimeisinä päivinä.
 
Papágos palasi maailmansodan jälkeen Kreikan armeijaan ja johti sotilasoperaatioita sissisotaa käyneitä kommunisteja vastaan. Hänet ylennettiin sotamarsalkaksi vuonna 1949. Papágos erosi ylipäällikön tehtävistä toukokuussa 1951 ja perusti [[Kreikkalainen kansankokous]] (''Ellinikós Synagermós'') -nimisen puolueen, josta tuli nopeasti Kreikan suurin puolue. Papágos nautti suurta henkilökohtaista kansansuosiota ja marraskuun 1952 parlamenttivaaleissa saavutetun ratkaisevan voiton jälkeen kohosi pääministeriksi. Hän kuoli virassa ollessaan kolme vuotta myöhemmin.<ref name="brit" />
 
Aléxandros Papágoksen isä oli kenraalimajuri Leonídas Papágos. Papágoksen mukaan on nimetty Ateenan esikaupunki [[Papágou]].
71 318

muokkausta