Ero sivun ”Nikamavälilevy” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 7:
Kaularangan ja lannerangan välilevyt ovat kiilan muotoisia, mistä johtuen selkärangan ylä- ja alaosaan muodostuu neutraalissa asennossa seistessä lordoosiksi ja kyfoosiksi kutsutut notkot<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Isanoori Leppäsalo|Nimeke=LANNERANGAN AVAAVAT ASENNOT. Harjoitteluopas opetus- ja koulutuskäyttöön|Vuosi=2013|Sivu=|Julkaisija=Lahden ammattikorkeakoulu}}</ref>.
 
Nikamavälilevy jaetaan ulkokehään (''annulus fibrosus'') ja ulkokehän sisällä sijaitsevansijaitsevaan ytimeen eli nukleukseen (''nucleus pulposus''). Kummankin rakenne muistuttaa toistaan, mutta ulkokehällä on enemmän kerroksittain sijaitseviä sitkeitä kollageenisäikeita. Molemmat sisältävät myös geelimäistä ainetta, joka koostuu vedestä ja proteoglykaaneista, mutta ydin sisältää sitä enemmän kuin ulkokehä. Välilevyn syyt kiinnittyvät sen ylä- ja alapuolella sijaitseviin luisen nikaman rustoisiin päätelevyihin.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.coloradospineinstitute.com/education/anatomy/intervertebral-discs/|nimeke=Understanding Spinal Anatomy: Intervertebral Discs|julkaisu=www.coloradospineinstitute.com|viitattu=2020-11-01}}</ref>, Välilevyjotka saaluetaan ravinteensa etupäässä nikamastatoisinaan välilevyn ja nikaman välissä olevan rustoisen päätelevyn kautta sekä osaksi myös välilevyä ympäröivän verisuoniston kauttarakenneosaksiti<ref name=":1">{{Verkkoviite|osoite=https://loistoterveyswww.fi/modicphysio-muutoksetpedia.com/Intervertebral_disc|nimeke=Modic-muutokset|tekijä=LoistoIntervertebral Terveysdisc|julkaisu=Loisto TerveysPhysiopedia|viitattu=2020-11-0104|ietf-kielikoodi=fien}}</ref>. Rustoinen päätelevy ei ulotu välilevyn ulkoreunaan asti. Välilevyn ytimen nestepitoisuus on 66 - 86 % ja ytimen loppuosa koostuu etupäässä kakkostyypin kollageenista ja proteoglykaaneista. Välilevyn ytimessä sijaitsee myös välilevyn rakenneaineita tuottavia soluja. Jokainen säiekerros kulkee eri suunnassa, mistä muodostuu vahva kudelma. Terveessä välilevyssä on hermoja ja verisuonia ainoastaan ulkokehän uloimmassa kolmanneksessa, mutta välilevyn tulehtuminen saa aikaan hermopäätteiden lisääntymistä ja kipuherkkyyttä lisääviä tulehdussytokiineja tuottavan granulaatiokudoksen kasvua. Kun selkärankaa taivutetaan eteenpäin, välilevyn ydin siirtyy taaemmas ja toisin päin, mutta tätä tapahtuu ainoastaan terveessä välilevyyssä.<ref name=":1" />
 
Etummainen ja takimmainen pitkä nivelside sitovat välilevyjä ja nikamia yhteen<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.physio-pedia.com/Intervertebral_disc|nimeke=Intervertebral disc|julkaisu=Physiopedia|viitattu=2020-11-04|ietf-kielikoodi=en}}</ref>.
 
Välilevyjen solut tarvitsevat glukoosia ja happea<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Christopher M. De Geer|Otsikko=Intervertebral Disk Nutrients and Transport Mechanisms in Relation to Disk Degeneration: A Narrative Literature Review|Julkaisu=Journal of Chiropractic Medicine|Ajankohta=2018-6|Numero=2|Sivut=97–105|Pmid=30166966|Doi=10.1016/j.jcm.2017.11.006|Issn=1556-3707|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6112070/}}</ref>. Välilevy saa nämä ravinteensa etupäässä nikamasta välilevyn ja nikaman välissä olevan rustoisen päätelevyn kautta sekä osaksi myös välilevyä ympäröivän verisuoniston kautta<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://loistoterveys.fi/modic-muutokset|nimeke=Modic-muutokset|tekijä=Loisto Terveys|julkaisu=Loisto Terveys|viitattu=2020-11-01|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>.
 
Nikamavälilevyt ohenevat mentäessä dorsaalisesti rintanikamista lannenikamiin. Kaulanikamat ovat ohuempia dorsaalisesta puoliskostaan kuin ventraalisesta puoliskosta. Nikamavälilevyt puuttuvat kallon ja [[kannattajanikama|atlaksen]] välistä sekä atlaksen ja [[kiertäjänikama|axiksen]] välistä. Ristinikamien nikamavälilevyt osallistuvat [[ristiluu]]n muodostukseen, jolloin ne ovat luutuneet ristinikamien väleihin. Nuorella eläimellä nikamavälilevyissä on oma verisuonitus, josta se saa ravinteensa, mutta vanhemmiten verisuonet poistuvat ja nikamavälilevyn ravinteet tulevat [[diffuusio]]lla viereisistä kudoksista osmoosin avulla.