Ero sivun ”Armovuosi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kielenhuoltoa
Nokiabaltic (keskustelu | muokkaukset)
→‎Säännökset armovuodesta: Lisätty tieto armvuoden saarnaajasta 1960-luvulla
Rivi 6:
 
=== Säännökset armovuodesta ===
Papiston [[Erioikeus|erioikeuksissa]] vuodelta 1723 oli vakuutettu pappien leskille sekä vajaavaltaisille ja turvattomille lapsille oikeus armovuoteen.<ref group=L>Papiston erioikeudet (16.10.1723) 13. kohta.</ref> Papinviran haltijan kuoltua oli hänen oikeudenomistajillaan oikeus nauttia viranhaltijan palkkaetuja, kunnes kulumassa oleva virka- ja palkkavuosi oli päättynyt. Jos viranhaltijalta jäi leski tai omia vajaavaltaisia ja turvattomia lapsia, nämä saivat nauttia edut virasta ja [[virkatalo]]sta sekä kuluvalta virkavuodelta että sitä seuraavalta vuodelta, jota sanottiin armovuodeksi. Heidän oli kuitenkin suoritettava menot viran hoitamisesta armovuoden aikana. Tämä papistolle kuuluva erioikeus säilytettiin myös vuoden 1923 palkkauslaissa.<ref group=L>[[s:Laki valtion viroista ja toimista suoritettavan palkkauksen perusteista|Palkkauslaki (29.12.1923)]], 17 ja 19&nbsp;§.</ref> Leskien armovuodet eivät olleet [[Ulosotto|ulosmitattavissa]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hakkila, Esko (toim.) | Nimeke = Lakiasiain käsikirja | Vuosi = 1938 | Luku = Armovuosi | Sivu = 39 | Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Werner Söderström Oy | Viitattu = 25.10.2013 }}</ref> Armovuosi säilyi käsitteenä kirkollisessa lainsäädännössä aina 1960-luvun lopulle. Pielisensuun seurakunnassa oli vuosina 1968-89 pappi, joka oli määrätty "Kirkkoherranviran virka- ja armovuoden saarnaaja".<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=|Nimeke=Suomen teologit Finlands teologer 1982|Vuosi=1982|Sivu=581|Julkaisija=Suomen kirkon pappisliitto}}</ref>
 
=== Ylimääräinen armovuosiarmovuosiä ===
Palveluksessa kuolleiden, [[Valtakirja (virkaan)|valtakirjalla]] varustettujen pappien sekä [[lukkari]]en ja urkurien leskille ja turvattomille lapsille voitiin vuonna 1918 annetun asetuksen mukaan säälittävissä tapauksissa myöntää enintään kaksi ylimääräistä armovuotta.<ref group=L>Asetus 26.11.1918.</ref> Ylimääräisiä armovuosia oli anottava [[Suomen valtioneuvosto|valtioneuvostolta]]. Anomus oli tehtävä niin ajoissa, että se voitiin ratkaista ennen kuin uudelle viranhaltijalle oli annettu valtakirja siihen virkaan, josta ylimääräisiä armovuosia pyydettiin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hakkila, Esko (toim.) | Nimeke = Lakiasiain käsikirja | Vuosi = 1938 | Luku = Ylimääräinen armovuosi | Sivu = 1426 | Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Werner Söderström Oy | Viitattu = 25.10.2013 }}</ref>