Ero sivun ”Evankelikalismi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Pääpiirteet laajemmin tunnetun teorian mukaiseksi
Rivi 4:
 
Luterilaisuuden sisäisenä liikehdintänä siitä käytetään perinteisesti nimitystä [[pietismi]]; sen sijaan evankelikalismi-sanaa käytetään useimmiten ei-piispallisen seurakuntajärjestyksen omaksuneista matalakirkollisista seurakunnista (Suomessa niin sanotut [[vapaat suunnat]]). Myös luterilainen pietismi on luonteeltaan [[matalakirkollisuus|matalakirkollista]], mikä tarkoittaa että piispuuden, sakramenttien ja muodollisen jumalanpalvelusjärjestyksen sijaan korostetaan epämuodollista ja epähierarkkista uskonnonharjoitusta, kuten rukous- ja raamattupiiritoimintaa sekä yksityistä hartauselämää.{{lähde}}
 
== Pääpiirteet ==
Evankelioimisliikkeen yhtenä laajimmin käytetyistä määritelmistä pidetään [[David W. Bebbingtonin|"Beppingtonin nelikenttää"]]. Määrittelyn mukaan evankeloimisliikkeen toiminta koostuu neljästä pilarista: Raamattukeskeisydestä, ristin ja sovitustyön korostamisesta, henkilökohtaisesta kääntymyksestä ja "uudelleen syntymisestä" sekä evankeliumin levittämisestä ja esilläpitämisestä aktivismin kautta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.vartija-lehti.fi/evankelikalismin-tutkijatahdet-itsereflektion-aarella/ | Nimeke = Evankelikalismin tutkijatähdet itsereflektion äärellä | Kirjoittaja = Olli Heino | Julkaisija = Vartija-lehti | Ajankohta = 16.4.2020 | Viitattu = 30.10.2020 }}</ref>
 
== Historia ==
Rivi 25 ⟶ 28:
=== Evankelioimisliikkeen saapuminen Suomeen ===
Suomalaisen evankelioimisliikkeen tausta on sekä pietistisessä herätyskristillisyydessä, myös englantilaisessa ja amerikkalaisessa evankelioimisliikkeessä. 1800-luvun lopulla [[Suomen Lähetysseura]]n lähetyssaarnaaja [[Frans Hannula]]n toimesta syntyi [[Hannulan herätys|lähetysherätys]], joka sai pontta 1900-luvun alussa. Lähetysseuran puitteissa tapahtunut toiminta sai pontta anglosaksisen evankelioimisliikkeen uudesta toiminnasta, kuten evankelioimis- ja rukouskokouksista. 1900-luvun alussa evankelioimisliikkeen vaikutuskanavana toimi myös [[Nuorten Kristillinen Yhdistys|Nuorten Kristilliset Yhdistykset]] sekä [[Ylioppilaiden Kristillinen Yhdistys]].<ref name="Heino39" />
 
== Pääpiirteet ==
Harri Heino esittää kirjassaan nykyisen evankelioimisliikkeen pääpiirteintä seuraavia:<ref name="Heino68"/>
* Raamtun pitäminen korkeimpana uskon ja elämäntavan auktoriteettina;
* Henkilökohtaisen uskon ja kääntymyksen välttämättömyyden korostus;
* Jumaluuden toisen persoonan, Jeesuksen, korostuminen uskon kohteena;
* Jokaiselle kristitylle kuuluvan lähetys- ja evankelioimistehtävän esilläpitäminen;
* Kirkon luonteen korostaminen hengellisenä uskovien yhteytenä ja vähemmän painoarvon antaminen kirkon viralle, liturgialle, sakramenteille ja muille kirkon aineellisille, historiallisille, näkyville ja organisatorisille aineksille;
* Ihmisen yksilöllisen jumalasuhteen ja tuonpuoleisuuden korostaminen;
* Pidättäytyvä suhtautuminen muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksellisiin virtauksiin;
 
== Vaikutus ==