Ero sivun ”Annikki Huhta” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Crt (keskustelu | muokkaukset) Hieman viilausta. |
Poistettu pyynnöstä |
||
Rivi 21:
| tuotannon kieli =
| puoliso = [[Simo Huhta]]
| lapset =
| vanhemmat = Oskar ja Lahja (s. Perälä) Antola
| palkinnot =
Rivi 32:
}}
'''Rauha <u>Annikki</u>''' '''Huhta''' s. Antola ([[25. lokakuuta]] [[1946]] [[Tuusula]]) on suomalainen opettaja, kouluttaja ja pappi.<ref name
== Perhetaustat ==
Huhta syntyi rehtori Oskar ja kanslisti Lahja Antolan (s. Perälä) perheeseen.<ref name = "pm" />
Annikki Antola avioitui [[Simo Huhta|Simo Juha Kustaa Huhdan]] kanssa 1967. Teologipariskunta Huhdan perheeseen syntyi neljä lasta
== Opinnot ==
Rivi 59:
== Huomiota ==
Huhdan pääasiallinen työ oli [[Uskonto Suomessa|uskonnon]] ja [[Psykologia|psykologian]] opettajana. Huhdan työjakso Seurakuntaopistolla [[Uskonnonpedagoginen instituutti|Uskonnonpedagogisen instituutin]] (UPI) syntyvaiheissa oli uraauurtava. Seurakuntaopistossa aloitettiin kokeiluluontoisesti uskontoa opettavien opettajien koulutustoimintaa. Huhta ideoi sitä alusta lähtien vuodesta 1984 alkaen. Hän myös suunnitteli ja veti ensimmäiset pilottikurssit 1985. Varsinaisesti toiminta käynnistyi jyväskyläläisen lehtori Kaija Laurion toimesta 1986, kun [[kirkkohallitus]] myönsi projektirahoituksen. Hänen jälkeensä työtä jatkoi Annikki Huhta vuonna 1986. Nyt Huhdan monipuolinen koulukokemuksensa ja mm. lääninkouluttajana rakennetut verkostonsa tulivat UPI:n käyttöön. Uskonnonopettajia ja uskontoa opettavia luokanopettajia oli noin 20 000, joten koulutettavia oli paljon. Päätoimisia kouluttajia lisäkoulutuksessa oli vain yksi. Yhteistyötahoina olivat uskonnonopettajat, yliopistot ja opettajavalmistuslaitokset, kouluviranomaiset paikallisella ja valtakunnallisella tasolla, kirkossa toimivat pedagogisten kysymysten asiantuntijat. Työlle asetettiin kolme päälinjaa: uskontoa opettavien täydennyskoulutus, muu opettajaidentiteettiä ja opetusta tukeva lisäkoulutus sekä materiaali- ja julkaisutoiminta.<ref name
Opettajien täydennyskoulutustoiminnan keskeisinä painopisteinä olivat uskonnonopetuksen tiedolliset sisällöt, esimerkiksi [[kirkkohistoria]], metodiset taidot, esim. [[bibliodraama]] sekä opettajan persoonalliset vuorovaikutustaidot, esim. Toimiva koulu -kurssit.<ref name ="ah" />
|