Ero sivun ”Yöpakkaset” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
p tf
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
p eipä kun pois sittenkin
Rivi 30:
 
==Jälkiarvioita==
Kun Nikita Hruštšov oli Leningradissa pitämässään lounaspuheessa nimennyt Urho Kekkosen Suomen ulkopoliittisen linjan takuumieheksi, tapahtumasarjan on katsottu lujittaneen Kekkosen siihen saakka heikon aseman Suomen sisäpolitiikan johtajana. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden ajan Kekkonen saneli hallitusratkaisut eikä mikään puolue tai kukaan henkilö päässyt hallitukseen ilman hänen hyväksyntäänsä.<ref>''Tarkka - Tiitta'', s. 222. </ref>
 
K.-A. Fagerholm pahoitteli hallituksensa − jolla oli ollut tukenaan eduskunnan enemmistö − kohtaloa myöhemmin muistelmissaan. Hän kirjoitti muun muassa: ”''En halua kieltää, että häpesin isänmaan joutumista sellaiseen tilanteeseen, etteivät Suomen kansa ja eduskunta itse saaneet määrätä, millainen hallitus maalla tulisi olla. Se tuntui jollakin tavoin alentavalta.''”<ref> Fagerholm: ''Puhemiehen ääni'', s. 324. </ref> Hallituksensa sisäisestä ilmapiiristä Fagerholm totesi, että ”''hallituksella oli kaikki edellytykset hoitaa maan asiat kuntoon. Yhteistyö hallituksen sisällä oli erinomainen. Kaikki ministerit halusivat tehdä parhaansa. Mutta niin ei saanut tapahtua. Hallitus ei saanut tulla suosituksi.''” Fagerholmin mukaan erityisesti maalaisliittolaiset ministerit olivat häpeissään hallituksen kaatumisesta.<ref> Fagerholm: ''Puhemiehen ääni'', s. 323.</ref> Historiantutkijat kiistelevät yhä siitä, mitkä olivat Urho Kekkosen motiivit hänen osallistuessaan Fagerholmin hallituksen kaatamiseen.