Ero sivun ”Taistelu Britanniasta” versioiden välillä

Maailman ensimmäisessä lähes yksinomaan ilmavoimien käyttöön perustuneessa kamppailussa Luftwaffe yritti saavuttaa [[ilmaherruus|ilmaherruuden]] [[Englannin kanaali]]n ja Etelä-Englannin yläpuolella. Ilmatilan hallintaa pidettiin edellytyksenä [[operaatio Merileijona]]lle eli [[maihinnoususotatoimi|maihinnousulle]] [[Englanti]]in. Taistelu jakautui Luftwaffen suunnitelman ja RAF:n vastatoimien myötä useaan vaiheeseen. Taistelu Britanniasta päättyi brittien voittoon. Sen virallinen muistopäivä Britanniassa on 15. syyskuuta.<ref name="Price">Alfred Price</ref>

 

{{Pääartikkeli|[[Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat]]}}

Royal Air Forcea eli Britannian kuninkaallisia ilmavoimia komensi [[ilmamarsalkka]] [[Hugh Dowding|Sir Hugh Dowding]]. Heinäkuun 1940 alussa briteillä oli välittömässä palveluvalmiudessa 347 Hurricane-hävittäjää 29 laivueessa ja 199 Spitfire-hävittäjää 19 laivueessa. Varikoilla olevat mukaan lukien koneita oli 754. Lisäksi oli kymmenen laivuetta raskaita Defiant-hävittäjiä ja hävittäjiksi muunnettuja Bristol Blenheim -pommikoneita.<ref name="McKinstry"/> Laivueet oli jaettu neljään rykmenttiin (''Group''), jotka olivat numeroiltaan 10, 11, 12 ja 13. Niiden vastuualueet olivat Etelä-Wales ja Länsi-Englanti (10. rykmentti), Suur-Lontoo ja Kaakkois-Englanti (11. rykmentti), Keski- ja Itä-Englanti (12. rykmentti) sekä Pohjois-Englanti ja Skotlanti (13. rykmentti). Rykmenttien komentajina olivat Quintin Brand (10.), Keith Park (11.), [[Trafford Leigh-Mallory]] (12.) ja Richard Saul (13.). Heidän sotilasarvonsa vastasivat Parkin tapauksessa lähinnä kenraalia (Air Chief Marshal), muuten kenraalimajuria (Air Vice Marshal).