Ero sivun ”Pikkurumpu” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  1 vuosi sitten
p
kh: Lähi-itä
(Botti poisti linkin tiedostoon Bolero-Maurice_Ravel-Philadelphia_Orchestra-Eugene_Ormandy-1957.ogg, koska käyttäjä Taivo on poistanut tiedoston Commonsista. Syy: Copyright violation; see c:Commons:Licensing: [[:c:Common...)
p (kh: Lähi-itä)
 
Maton kireyttä voi säätää ja sen saa kokonaan pois käytöstä mattokoneistolla. Poiskytkeminen on tavallista silloin kun rummulla ei soiteta, koska rummun matto reagoi helposti orkesterin muiden soittimien aiheuttamaan ilman liikehdintään, ja rumpu saattaa päristä tahattomasti.<ref name="Wade-Matthews"/> On myös orkesteriteoksia, joissa pikkurummun virvelimatto tulee olla kytketty pois.<ref name="britannica"/> Soittimen sointi on tällöin huomattavasti pehmeämpi. Rummun kalvojen kireyttä voi säätää erityisistä ruuveista. Yleensä pikkurummun kalvot ovat kaikista perinteisen rumpusetin rumpukalvoista kireimmällä.
 
Pikkurumpu tunnettiin jo [[antiikin Egypti]]ssä ja se muodostaa osan useita nykyajan Lähi-Idänidän [[tamburiini|tamburiineja]].<ref name="britannica"/>
Aiemmin, vielä 1800-luvulle asti pikkurummut olivat huomattavasti paksumpia, tyypillisesti noin 50 cm korkeita. Niiden kalvot ja rumpukalikat olivat nykyistä paksumpaa tekoa. Rummusta lähtevä ääni oli nykysoittimia matalampi, vähemmän kirkas.<ref name="Wade-Matthews"/><ref name="britannica"/> Rumpujen rakenne muuttui merkittävästi 1800-luvulla. Rummut ohenivat ja niiden kehikko tehtiin usein messingistä ja rumpujen viritys muuttui narulla tai ruuveilla kiristettäväksi. Virvelimaton vapautusmekanismi kehitettiin vasta 1900-luvulla. Ennen 1900-lukua virvelin kuidut tehtiin yleensä suolesta.<ref name="britannica"/>
128 267

muokkausta