Ero sivun ”Granville Bantock” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: thumb|right|Granville Bantock Sir '''Granville Ransome Bantock''' (7. elokuuta 1868 Lontoo16. lokakuuta 1946 Lo...
 
Rivi 7:
Bantockin isä [[George Granville Bantock|George Granville]] oli merkittävä [[skotlanti]]laistaustainen kirurgi ja gynekologi, jonka vastahakoisuudesta huolimatta poika aloitti syyskuussa 1888 opiskelun [[Royal Academy of Music]]issa pääaineinaan sävellys ja harmonia sekä opettajanaan [[Frederick Corder]]. Sivuaineina hän opiskeli monien soitinten soittoa ja lauloi [[kuoro]]ssa. Hän kehittyi musiikillisesti verrattain myöhään, mutta hänen lähtiessään opinahjosta siellä pidettiin täysimittainen konsertti, joka koostui hänen teoksistaan. Niitä esitettiin myös julkisissa konserteissa.<ref name="Budd"/>
 
Kesällä 1892 julkaistiin ensimmäiset Bantockin sävellykset: [[piano]]albumi ja ''The Fireworshippersin'' vokaaliosuus. Hän sai musiikkiaan [[August Manns]]in esittämäksi [[Kristallipalatsi]]ssa. Varhaisiin teoksiin kuuluvat kaksinäytöksiset [[ooppera]]t ''Caedmar'' ja ''The Pearl of Iran''; Bantock kirjoitti myös itse [[libretto|libretot]]. Hän ihannoi [[Richard Wagner]]ia ja osoitti myös omassa sävellystyössään suureellisiasuurellisia pyrkimyksiä. Hän sävelsi ilmeisesti musiikin ilmeisesti neljääntoista tekstiin [[Robert Southey]]n [[intia]]laisaiheisesta ''[[Curse of Kehama]]'' -runoteoksesta, mutta vain kuusi näistä sävellyksistä tunnetaan ja kolme julkaistiin. Bantock sävelsi myös kuusi [[egypti]]läistä draamaa, joista ainoa julkaistu oli ''Ramses II'', josta tehty [[baletti]]sarja esitettiin. Epäkäytännöllisestä suureellisuudestasuurellisuudesta huolimatta useat kriitikot, kuten [[George Bernard Shaw]], pitivät Bantockia lupauksena.<ref name="Budd"/>
 
Bantock osallistui suoraan opiskelijapohjaisen ''The Overture'' -lehden perustamiseen Royal Academy of Musicissa ja perusti myös oman lehtensä (''The New Quarterly Musical Review''), jota julkaistiin kolmen vuoden ajan vuodesta 1893 lähtien. Bantock sai tukijoikseen [[William Wallace]]n sekä [[H. Orsmond Anderton]]in, joka myös oli hänen ensimmäinen [[elämäkerta]]kirjailijansa. Elokuussa 1893 Bantock pääsi [[burleski]]yhtiö Ronnie Boy Bluen johtoon. Tämän jälkeen hän palveli musiikkijohtaja [[George Edwardes]]ia, loi uraa kevyemmässä musiikissa ja pääsi esiintymään maailmanlaajuisesti. Veljensä [[Leedham Bantock]]in kanssa hän sävelsi [[music hall]] -lauluja, joista "Who'll Give a Penny to the Monkey" oli huomattava hitti. Bantock liittyi [[Charles Villiers Stanford]]in ''[[Shamus O'Brien]]'' -esityskierrokseen ja johti näyttämömusiikkia [[ranska]]laisiin näytelmiin [[Royalty Theatre]]ssa. Hän päätti myös organisoida oman sävellyskonserttinsa, joka pidettiin 15. joulukuuta 1896. Siellä esitetyt teokset olivat ''Overture: Eugene Aram'', ''Songs of Arabia'' ja ''The Funeral'' ''Curse of Kehama'' -kokonaisuudesta. Toukokuussa 1897 toisessa merkittävässä brittiläisen [[kamarimusiikki|kamarimusiikin]] konsertissa kuultiin Bantockin ''Songs of Japan''. Säveltäjä kuitenkin palasi kevyen musiikin pariin johtamalla sotilasyhtyettä [[New Brighton]]issa jo kesäkuussa 1897.<ref name="Budd"/>