[[Saksan keisarikunta|Saksalaiset]] alkoivat pian rakentaa omia vastaavia laivojaan, joista ensimmäinen oli 1911 vesille laskettu ''[[SMS Von der Tann]]''. Alus oli huomattavasti hitaampi ja paremmin panssaroitu kuin kuninkaallisen laivaston alukset.<ref name="W14"/> [[Saksan keisarikunnan laivasto|Saksan laivasto]] kuitenkin uudisti myös kevyempiä ristelijöitään. Tästä syystä Saksa oli hetken aikaa niskan päällä ns. risteilijäsodassa, jota käytiin valtamerillä [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] alkuvaiheessa.
Taisteluristeilijän ongelmana oli se, että niitä alettiin pitää suurten tykkiensä vuoksi taistelulaivojen veroisina. Nopeuden uskottiin korvaavan panssaroinnin puutteet. Kuninkaallinen laivasto menetti 1916 [[Skagerrakin taistelu]]ssa kolme taisteluristeilijää, kun ''HMS Invincible'', ''[[HMS Queen Mary]]'' ja ''[[HMS Indefatigable (1909)|HMS Indefatigable]]'' räjähtivät osumia saatuaan. Taistelun jälkeen [[John Jellicoe|amiraali Jellicoe]] arvosteli taisteluristeilijöiden panssarointia riittämättömäksi.<!--''The facts which contributed to the British losses were, first, the indifferent armour protection of our battle-cruisers, particularly as regards turret armour and deck plating, and, second, the disadvantage under which our vessels laboured in regard to the light''--> Saksalaiset puolestaan menettivät ''SMS Lützowin'', joka upposi ''HMS Invinciblen'' osumista. Mutta osumien perusteella on arvioitu, että jos saksalaiset olisivat käyttäneet brittiläistä kordiittia ja brittiläistä tykistöohjesääntöä joka painotti tulen nopeutta turvallisuusnäkökohtien sijaan, he olisivat menettäneet yhden sijasta 6–8 taisteluristeilijää Skagerrackissa – heidänkin taisteluristeilijöidensä panssarointi osoittautui riittämättömäksi.
Taisteluristeilijät osoittautuivat onnistuneeksi konstruktioksi siihen tehtävään, mihin ne oli suunniteltu – vihollisen risteilijöiden metsästämiseen ja tuhoamiseen, kuten amiraali Sturdeen lippueen menestys [[Falklandinsaarten taistelu|Falklandinsaarten meritaistelu]]ssa osoitti. Mutta taisteluristeilijä oli kuitenkin vain risteilijä, jolla oli taistelulaivan aseistus; ne olivat väistämättä alakynnessä varsinaisia taistelulaivoja vastaan. Toisessa maailmansodassa niin [[HMS Hood (51)|HMS Hood]], Scharnhorst, Hiei kuin Kirishimakin upposivat vihollisen taistelulaivojen tykkituleen.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen taisteluristeilijä osoittautui vanhentuneeksi konstruktioksi, ja huomio keskittyi [[lentotukialus|lentotukialuksiin]] sekä nopeisiin taistelulaivoihin.
