Ero sivun ”Titulaarikirkko” versioiden välillä

Kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina, ennen sen vakiintumista valtionuskonnoksi, toimi Roomassa vain vaatimattomia seurakuntia. Toisen vuosisadan lopussa jaa. niillä ei ollut rukoushuoneita tai muita julkisia kokoontumispaikkoja. Niinpä seurakunnat kokoontuivat yksityisasunnoissa, joissa aterioitiin Jeesuksen muistoksi. Kokoontumispaikkoja nimitetiin tituluksiksi, ja arkeologisissa kaivauksissa niitä on löydetty 28. Kukin titulus toimi varsin itsenäisesti [[Presbyteeri|presbyteerinsä]] johtamana ja valvomana. <ref name=rooma>{{Kirjaviite | Tekijä = Hintzen-Bohlen, Brigitte & Sorges, Jürgen | Nimeke = Taide & Arkkitehtuuri: Rooma | Suomentaja = Riikka Ketonen & Maija Pellikka & Pirkko Roinila & Merja Turunen| Vuosi = 2006 | Julkaisija = Könemann |Julkaisupaikka = Königswinter | Luku =Renessanssi ja Rooman jälleenrakentaminen Nikolaus V:n aikana | Viitattu = 8.10.2020 | Sivu = 400–401| Tunniste=ISBN 978-3-8331-2309-2}}</ref> NäitäNäistä kirkoista vastuussa olevia pappeja alettiin vähitellen kutsua nimellä cardinalis (in cardinatus cardinalis) eli kardinaali. Myöhemmin näistänäitä kirkkoja samoin kuin eräitä Roomassa sijaitsevia vanhoja diakonialaitoksia alettiin nimittää titulaarikirkoiksi. Vuodesta 2017 alkaen titulaarikirkkoja on ollut 163.