Ero sivun ”Felix Mendelssohn Bartholdy” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ism (keskustelu | muokkaukset) p →Nuoruus: Commons-kuva |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 17:
===Kapellimestari===
Useiden matkojen jälkeen Mendelssohn sai lopulta vakituisen musiikillisen johtajan paikan [[Düsseldorf]]ista vuonna [[1833]]. Hän sävelsi sinä aikana yhden ''Sanattomien laulujen'' sarjoistaan, jotka ovat nykyään suosittuja pianolle kirjoitettuja tunnelmakappaleita. Hänen yksinvaltainen ja määräilevä lähestymistapansa johtajana kohtasi pian vastustusta, ja jo [[1835]] hän muutti [[Leipzig]]iin saatuaan sieltä kapellimestarin paikan kuuluisasta [[Leipzigin Gewandhausorkesteri|''Gewandhausista'']], missä hän pysyi seuraavat yksitoista vuotta. Konsertteihin hän sisällytti aikalaistensa ohella Bachin, [[Georg Friedrich Händel|Händelin]] ja suuten wieniläisten klassikoiden ([[Joseph Haydn|Haydn]], Mozart ja [[Ludwig van Beethoven|Beethoven]]) teoksia. Vuonna [[1836]] hän johti ''Paulus''-oratorionsa kantaesityksen Düsseldorfissa.
Mendelssohn tapasi elämänsä aikana useita kuuluisuuksia, joista ensimmäisenä [[Johann Wolfgang von Goethe|Goethen]], jonka tiedetään sanoneen nuorelle muusikolle: "Kun olen alla päin, tule ja piristä minua soitollasi". Hän tunsi myös [[Hector Berlioz]]in, jonka hän tapasi ensin ranskalaisten taiteiden akatemiassa [[Rooma]]ssa ja myöhemmin Saksassa. Myös Berlioz mainitsee hänet muistelmissaan. Matkallaan Pariisiin vuonna [[1831]] hän tapasi [[Frédéric Chopin|Chopinin]] ja [[Franz Liszt|Lisztin]]. Mendelssohn eli säveltäjätovereihinsa verrattuna varsin säädyllistä ja tasapainoista elämää: hän oli onnellisesti naimisissa Cécile Jeanrenaudin kanssa vuodesta [[1837]] lähtien, ja he saivat neljä lasta.
Rivi 24:
===Myöhäinen kausi===
Mendelssohn jatkoi kapellimestarin tehtäviään [[Leipzigin Gewandhausorkesteri|Gewandhausissa]], jonka orkesterin johtohahmoja oli maineikas viulusti Ferdinand David. Hänestä tuli Mendelssohnin hyvä ystävä ja inspiroi tätä säveltämään viulukonserttonsa (opus 64) vuonna [[1844]]. Viulukonsertto on nykyään yksi säveltäjän useimmin esitetyistä teoksista. Muita myöhäisen kauden teoksia ovat pianomuunnelmateos ''Variations sérieuses'' ([[1841]]), kuusi urkusonaattia (1844–[[1845]]) sekä suuri oratorio ''Elias'', joka sai ensiesityksensä [[Birmingham]]issa vuonna [[1846]] ja jossa Mendelssohn antaa kaikkensa dramaattisesta ja romanttisesta puolestaan.
Viimeisinä elinvuosinaan Mendelssohn kärsi jatkuvan matkailun ja ylitöiden aiheuttamasta liikarasituksesta. Kun Fanny kuoli veljensä oratorion harjoituksissa toukokuussa [[1847]], Mendelssohn masentui syvästi. Hän kärsi värinä- ja päänsärkykohtauksista, ja kuoli [[sydänkohtaus|sydänkohtaukseen]] marraskuussa 1847 Leipzigissä vain 38-vuotiaana. Häntä suremaan jäi erityisesti Robert Schumann, joka oli nähnyt hänessä mahdollisen Beethovenin seuraajan.
| |||