Ero sivun ”Veikko Vennamo” versioiden välillä

30 merkkiä poistettu ,  1 kuukausi sitten
→‎Maalaisliiton kansanedustaja-aika: Kekkonen sai noissa vaaleissa yli 22 000 ääntä ks. Luettelo eduskuntavaalien ääniharavista
(Kuvia)
(→‎Maalaisliiton kansanedustaja-aika: Kekkonen sai noissa vaaleissa yli 22 000 ääntä ks. Luettelo eduskuntavaalien ääniharavista)
Veikko Vennamo valittiin vuonna 1945 eduskuntaan Maalaisliiton edustajana vielä silloin toiminnassa olleesta, Karjalan siirtoväelle tarkoitetusta [[Viipurin läänin itäinen vaalipiiri|Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä]]. Vennamoa oli suositellut kansanedustajaehdokkaaksi erityisesti pitkän linjan maalaisliittolainen poliitikko, kunnallisneuvos [[Juhani Leppälä]]. Vennamo toteutti yhtenä ensimmäisistä poliitikoista Suomessa ennen näkemättömän amerikkalaistyylisen henkilökohtaisen vaalimainonnan lyhyine, voimakkaine iskulauseineen. Eduskunnassa Vennamo solmi läheiset suhteet silloisiin johtaviin maalaisliittolaisiin poliitikkoihin, kuten [[Eemil Luukka]]an, [[Viljami Kalliokoski|Viljami Kalliokoskeen]], [[Kauno Kleemola]]an ja [[Johannes Virolainen|Johannes Virolaiseen]].<ref>Johannes Virolainen: ''Yhden äänen presidentti'', s. 342–343. Helsinki: Otava, 1985.</ref>
 
Vuonna 1954 Vennamo oli maalaisliittouransa huipulla saadessaan [[eduskuntavaalit 1954|eduskuntavaaleissa]] 9&nbsp;912 ääntä, enemmän kuin Urho Kekkonen.<ref>Virtanen 2018, s. 47.</ref> Puolueen sodanjälkeisen eduskunnan uudet edustajat ryhmittyivät useimmiten uudistustarvetta politiikassa korostaneen [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] ympärille. Myös Vennamo tuki Kekkosta edustajakautensa alussa, ei kuitenkaan varauksetta. Erityisesti hänen oli vaikea hyväksyä Kekkosen häikäilemättömästi masinoimaa puheenjohtaja Kalliokosken syrjäyttämistä Maalaisliiton johdosta, ja toisaalta sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä. ASOn ylijohtajana Vennamon asema oli poliittisesti merkittävä: Kekkonen ottikin hänet [[Kekkosen V hallitus|hallitukseensa 1954–1956]] toiseksi valtiovarainministeriksi.<ref name="kb"/> [[Suomen presidentinvaali 1956|Vuoden 1956 presidentinvaalissa]] Vennamo tuki Kekkosen presidenttiehdokkuutta miesten orastavasta ristiriidasta huolimatta.<ref>Virtanen 2018, s. 49.</ref>
 
Presidentinvaalin jälkeen suhteet Vennamon ja presidentti Kekkosen välillä kiristyivät. SMP:n myöhemmän kansanedustajan [[Mikko Vainio]]n mukaan Vennamo loukkaantui sydänjuuriaan myöten siitä, että Kekkonen ei kutsunut häntä pääministerin virka-asunnossa [[Kesäranta|Kesärannassa]] pidettyyn voitonjuhlaan presidentinvaalipäivän iltana.<ref>Virtanen 2018, s. 52.</ref> Saman vuoden kesällä Maalaisliiton 50-vuotisjuhlakokouksessa [[Nivala]]ssa Vennamo haastoi puheenjohtajavaalissa [[V. J. Sukselainen|V. J. Sukselaisen]], mutta hävisi tälle selvin numeroin, 627−101. Vennamo ajautui puolueessa paitsioon, ja hänen poliittiset vastustajansa ajoivat ASO:n lakkauttamista, mikä toteutettiinkin vuonna 1959. Vennamo uskoi Kekkosen vaikuttaneen asiaan. Hän siirtyi seuraavana vuonna Tullihallitukseen tili- ja talousosaston päälliköksi sekä tullineuvokseksi. Vennamo työskenteli Tullihallituksessa vuoteen 1980 asti.<ref name="kb"/>
 
Ulkopoliittisesti Vennamon ja Kekkosen tiet erkanivat jo vuonna 1953 [[Josif Stalin|Stalinin]] kuoleman jälkeen. Vennamo näki vallanvaihdoksessa merkin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] suurvalta-aseman horjumisesta tulevaisuudessa ja puolusti parempia länsisuhteita. Presidentti Kekkonen oli eri mieltä ja nousi puolueessa jyrkästi Vennamoa vastaan. Myös useimmat muut maalaisliittolaiset poliitikot sanoutuivat jyrkästi irti Vennamon lausunnoista, jollaisten esittämistä pidettiin tuohon aikaan liian vaarallisena.<ref> Virolainen 1985, s. 370–372. </ref> Vennamo oli puolestaan valmistellut jo muutaman vuoden uuden puolueen perustamista. Hän erosikin Maalaisliitosta vuonna 1959.<ref name="kb"/>