Ero sivun ”Umaijadi-moskeija” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p "s. luku–luku"
Rivi 9:
Itä-Rooman kristillinen keisari Theodosius I muutti temppelin vuonna 391 kristilliseksi basilikaksi, ja siitä tuli Damaskoksen piispanistuimen katedraali. 500-luvulta alkaen kirkosta tuli erityisesti Johannes Kastajaan kohdistuneen kultin keskus. Tämän pääkallon kerrotaan sijaitsevan kirkossa.<ref>Johannes Kastajan pääkallon kerrotaan löytyvän nykyisin neljästä kaupungista: Damaskos, Istanbul, Rooma ja Amiens.</ref>
 
Itä-Rooman vetäydyttyä Syyriasta alueen ja lopulta koko Lähi-idän hallitsijaksi nousi 640-luvulla [[Muawija I|Muawija]], joka rakensi valta-asemaansa [[Johannes Kastaja|Johannes Kastajan]] pyhäinjäännösten suojelijana samaan tapaan kuin itä-Rooman keisarit olivat julistautuneet Jerusalemin Pyhän Ristin suojelijoiksi.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Volker Popp|Nimeke=From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trial of Ernst Herzfeld. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources. (s. 14-17514–175)|Vuosi=2013|Sivu=52|Julkaisija=Prometheus}}</ref> Vastaavasti Syyriassa ghassanidit olivat suojelleet Sergiuksen jäänteitä Rusafassa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Volker Popp|Nimeke=The early history of islam. Following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Is-lam. (s. 17–124).|Vuosi=2010|Sivu=41|Julkaisija=Prometheus books}}</ref> Muawijan lyömissä kolikoissa aiheena oli myös Johannes Kastaja kantamassa omaa irtileikattua päätään.
 
== Kehitys moskeijaksi ==
Arabiuskonnon lisääntyvää vihamielisyyttä kristinuskoa kohtaan osoitti, että kalifi al-Walid vuonna 706 purki Johannes Kastajan kirkon ja rakennutti tilalle uuden rukoushuoneen ''(masjid).''<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.jstor.org/stable/1523262?origin=crossref&seq=8#metadata_info_tab_contents|nimeke=The Two Great Syrian Umayyad Mosques: Jerusalem and Damascus|tekijä=Rafi Grafman & Myriam Rosen-Ayalon|julkaisu=Muqarnas Vol. 16, 1-151–15|ajankohta=1999|julkaisija=|viitattu=}}</ref> Kristityt olivat tätä ennen saaneet melko rauhassa korjata kirkkojaan ja rakentaa myös uusia. Umaijadi-kalifien kaudelta tiedetään vain kolme aikaisempaa tapausta, jossa kirkko oli suljettu.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Nevo, Y. E. & Koren, J.|Nimeke=Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state|Vuosi=2003|Sivu=293|Julkaisija=Prometheus Books}}</ref>
 
=== Al-Walidin piirtokirjoitus ===
Rivi 19:
Piirtokirjoitus sisältää kolme viestiä: 1) jumalamme on Jumala, emme palvo ketään muuta, 2) profeettamme on ''muhammad'', 3) yhteisömme ''(din)'' on ''islam''.
 
Nevon ja Korenin mielestä tässä näkyy siirtymä Jeesuksesta profeetta Muhammediin. Volker Popp katsoo, että ''muhammad'' tarkoittaa edelleen vain ”ylistettyä” ja viittaa Jeesukseen.<ref>Popp, 2010, s. 99</ref> Poppin näkemyksen puolesta puhuu Al-Walidin myöhempi piirtokirjoitus Qasr Kharanan linnoituksessa vuodelta 710. Siinä puhutaan yhä Aabrahamin uskon mukaisesti ”Mooseksen ja Aaronin Jumalasta” ilman, että Muhammedia mainitaan. <ref>Nevo & Koren, 2003, s. 387</ref> ''Islam'' ei liioin vielä ole uuden uskonnon nimi vaan tarkoittaa alistumista ja kuuliaisuutta kirjoituksille.
 
Damaskoksen pyhäkön piirtokirjoitus toistuu Koraanissa, mihin se on käännetty seuraavasti:
Rivi 27:
Länsimaissa lauseen alkuosa on tulkittu upeaksi suvaitsevaisuuden julistukseksi. Jotkut tutkijat pitävät tällaista tulkintaa anakronismina, jossa moderni uskonnonvapauden periaate on siirretty 700-luvun Lähi-itään.
 
Christoph Luxenberg katsoo, että pyhäkön arabiankielinen seinäkirjoitus on luettu väärin. Tekstissä esiintyvä sana ''dῑn'' ei tarkoita uskontoa, vaan totuutta tai pyhiä kirjoituksia. Nykyaikaista uskonnon käsitettä ei tuohon aikaan vielä ollut olemassa, ei edes roomalaisilla. Tekstin oikea käännös ei siten ole ”uskonnossa ei ole pakkoa” vaan, ”totuutta (''dῑn'') ei voi kieltää”. Miksi ei voi, ilmenee seuraavasta virkkeestä: ”''oikea tie on selvästi erotettu harhateistä''”. Teksti kertoo, että on kaksi tietä, oikea ja väärä. Koska niiden välinen ero on selvä, erehtymisen riskiä ei ole. Kirjoitus olisi siten hallitsijan kehotus seurata hänen itsensä esittämää "oikeaa tietä". <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ohlig, K-H.|Nimeke=(2013). From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources (s. 251-307251–307)|Vuosi=2013|Sivu=263|Julkaisija=Prometheus Books}}</ref>
 
== Lähteet ==