Ero sivun ”Eduskuntavaalit 1954” versioiden välillä

962 merkkiä lisätty ,  1 kuukausi sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
 
'''Eduskuntavaalit 1954''' järjestettiin [[7. maaliskuuta|7.]]–[[8. maaliskuuta]]. Presidentti [[Juho Kusti Paasikivi|J. K. Paasikivi]] oli antanut 8. joulukuuta 1953 määräyksen [[eduskunta|eduskunnan]] hajottamisesta ja uusien vaalien pitämisestä<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Harjulehto, Seppo | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1955 | Vuosi = 1954 | Sivu = 21 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref>, koska puolueiden väliset risti­riidat olivat johtaneet [[parlamentarismi|parlamen­taari­seen]] umpi­kujaan.<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid – Harvey) | Sivu = 932, art. Eduskunta | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1977 | Tunniste = ISBN 951-1-04170-3}}</ref> Muussa tapauksessa vaalit olisi pidetty saman vuoden heinäkuun alussa. Paasikivi ei olisi halunnut hajottaa eduskuntaa, mutta SDP ja kokoomus painostivat häntä.<ref name=nimi>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.oulu.fi/sites/default/files/content/Mäntylä%20290314.pdf | Nimeke = Urho Kekkonen ja Pohjois-Suomi – Pohjois-Suomi Kekkosen poliittisessa toiminnassa vuosina 1936–1981 | Tekijä = Mäntylä, Matti | Sivusto = Oulun yliopisto | Tiedostomuoto = pdf | Ajankohta = 29.3.2014 | Viitattu = 17.10.2020}}</ref> Talvivaaleja pidettiin maalaisliitolle epäedullisina, koska sen kannatusalueella Pohjois-Suomessa sääolot olivat ongelmalliset. Maalaisliitto sai kuitenkin vaaleissa kaksi lisäpaikkaa. [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosta]] äänesti yli {{Luku|22000}} pohjoissuomalaista äänestäjää.<ref name=nimi/><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/8752/TMP.objres.1187.html | Nimeke = Vaalit ovat ohi, työ jatkuu | Tekijä = Kekkonen, Urho | Selite = Kyntäjä 3/1954 | Viitattu = 17.10.2020}}</ref>
 
Vaaleja edelsi lyhyt mutta kiivas vaalikamppailu, joka käytiin avoimesti valtapoliittisin tunnuksin. SDP:n iskulauseina olivat puoluesihteeri [[Väinö Leskinen|Väinö Leskisen]] ideoimat "Maalaisliitto on murskattava" ja "Kekkonen Kampinkadulle"; jälkimmäinen viittasi nelinkertaisen pääministerin [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] silloiseen asuinpaikkaan, nykyiseen [[Urho Kekkosen katu]]un. Maalaisliitto puolestaan syytti SDP:ta maan talouden romuttamisesta, puhui kristillisten arvojen ja raittiuden puolesta ja julisti, että vaaleissa ratkeaa maaseutuväestön tulevaisuus, joka olisi kurja SDP:n voittaessa.<ref name="tarkka"> Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 206. Helsinki: Otava, 1987.</ref><ref> Arvo Tuominen: ''Ettei totuus unohtuisi'', s. 49–50. Helsinki: Tammi, 1976.</ref>
 
Vaalit olivat ennätyksellisen vilkkaat ja uurnilla kävi ensimmäisen kerran Suomen historiassa yli kaksi miljoonaa äänioikeutettua. Maalaisliitto oli rakentanut puoluesihteerinsä [[Arvo Korsimo]]n johdolla Suomen joka kolkkaan ulottuneen piiriorganisaation, ns. tukimiesverkoston, joka tähtäsi pohjimmiltaan [[Suomen presidentinvaali 1956|vuoden 1956 presidentinvaaliin]]. Puolue hyötyikin äänestysaktiivisuuden noususta eniten: se voitti yli 60&nbsp;000 ääntä ja sai kaksi paikkaa lisää. Molemmat vasemmistopuolueet lisäsivät kannatustaan yli 40&nbsp;000 äänellä, mutta vasemmisto kokonaisuudessaan sai vain yhden lisäpaikan, joka meni SDP:lle. Kokoomus menetti vajaat 10&nbsp;000 ääntä, mutta vaalimatematiikka kohteli sitä äänestäjiäkin tylymmin, koska sen paikkaluku pieneni jopa neljällä. Vaalitulosta pidettiin elintärkeänä torjuntavoittona presidentinvaaliin valmistautuneelle Urho Kekkoselle.<ref name="tarkka"/>