'''Abraham Achrenius''' ([[1. helmikuuta]] [[1706]] [[Jakkula]], [[Somerniemi]] – [[28. syyskuuta]] [[1769]] [[Nousiainen]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[herännäisyys|herännäis]][[pappi]], [[virsi]]runoilija ja [[Pietismi|pietistijohtaja]].<ref name="kb">{{Kansallisbiografia|nimi = Achrenius, Abraham (1706–1769)|tekijä = Esko M. Laine|ajankohta = 13.1.2012|viitattu = 29.12.2015}}</ref> Hän oli [[rukoilevaisuus|rukoilevaisuuden]] hengellinen isä.
Achreniuksen isäAchrenius oli yksi Someron pitäjänapulainenpitäjänapulaisen, Simon Achrenius, jonkaAchreniuksen kahdeksasta lapsesta Abraham oli yksi. Hän sai jo kotona uskonnollisen kasvatuksen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rukoilevaisuus.com/akrenius.php| Nimeke = Abraham Achrenius (rukoilevaisen herätysliikkeen hengellinen isä) | Tekijä = Sinkko, Ilpo| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys ry| Viitattu = 5.9.2011| Kieli = }}</ref> Opiskeluaikana hän kuuli varoituksia sen ajan herätysliikkeestä, [[pietismi]]stä. Ollessaan kotiopettajana Ahvenaisten kartanossa hän tutustui pietismiin kartanon isännän Gustaf Creutzin kautta ja joutui kovaan synninhätään. Achreniuksesta tuli itsestään pietisti. Tultuaan papiksi [[1730]] Achrenius toimi ensin pitäjänapulaisena [[Pietarsaari|Pietarsaaressa]], vuodesta [[1733]] Pohjanmaan rykmentin saarnaajana ja vuodesta [[1736]] kappalaisena [[Ähtävä]]llä, missä tutustui kirkosta eroon pyrkivään yltiöpietismiin eli separatismiin. Saarnatessaan kirkossa helluntaina [[1740]], hän oli joutunut hurmoksiin ja selittänyt olevansa ”ajan merkki tuhatvuotisen valtakunnan ja lopullisen tuomion tulosta”. Sen takia hän luopui papinvirastaan lahkolaisherännäisyyden vaikutuksesta ja joutui [[Turku|Turun]] [[tuomiokapituli]]n kuultavaksi. Kuulusteluissa hän perui kaikkein jyrkimmät puheensa, mutta esiintyi silti uskonnollisen suvaitsevuuden puolestapuhujana. Achrenius muutti Ruotsiin separatistiliikkeen yhteisöön, mutta pettyi liikkeeseen.
Myöhemmin Achrenius haki takaisin papinvirkaan ja toimi Turun linnan saarnaajana vuosina 1748–1753. Vuodesta 1753 hän oli [[Nousiainen|Nousiaisten]] kirkkoherrana.<ref name="kb" /> Sen ajan [[konventikkeliplakaatti]] kielsi saarnaamisen kirkon ulkopuolella, mutta ei kieltänyt veisaamista, joten Achrenius kirjoitti pitkiä virsiä.
