Ero sivun ”Oppikoulu” versioiden välillä

[[Kuva:Kemin Lyseon lukio 2006 03 05.JPG|thumb|300px|Useimmat kaupunkien valtiolliset oppikoulut rakennettiin 1920- ja 1930-luvuilla ja niiden arkkitehtuuri edusti [[klassismi]]a. Kuvassa Kemin lyseo.]]

'''Oppikoulu''' oli Suomessa ennen [[peruskoulu]]-uudistuksen voimaantuloa valtioneuvoston luvalla ylempää koulusivistystä varten perustettu valtion, kunnallinen tai yksityinen oppilaitos, johon voivat kuulua ylioppilastutkintoon johtava ja sitä kautta korkeakouluopintoihin valmentava [[lukio]], sekä keskiasteen opintoihin oikeuttava keskikoulu. Kokonaisuutena oppikoulu oli kahdeksanvuotinen [[koulu|oppilaitos]], joka lakkautettiin [[peruskoulu]]-uudistuksen yhteydessä 1970-luvulla. Se jakautui vuodesta 1914 alkaen viisi- tai kuusivuotiseen keskikouluun sekä kolmivuotiseen ''[[lukio]]on'' – [[tyttökoulu]]issa keskikoulu saattoi kestää kuusi vuotta, koska muun muassa kotitalous- ja käsityötunteja oli enemmän ja ylimmillä keskikoululuokilla luettiin useampaa kieltä kuin yhteiskouluissa tai poikakouluissa. Oppikouluun saattoi pyrkiä [[kansakoulu]]n neljännen luokan jälkeen pääsykokeiden kautta; osa oppilaista pyrki sinne kansakoulun viidennen ja joskus vasta kuudennen luokan jälkeen.

Oppikouluun meneminen ei riippunut pelkästään oppilaan älynlahjoista. Erityisesti maaseudulla ja pikkukaupungeissa oppikoulu oli yksityinen ja sen maksut olivat yleiseen palkkatasoon nähden korkeat, joten vähävaraisilla perheillä ei ollut varaa laittaa lastaan sinne. Usein myös työläisperheissä haluttiin lapset mahdollisimman nopeasti työhön, mikä onnistui parhaiten käymällä pelkkä kansakoulu ja kenties sen jälkeen [[ammattikoulu]]. Valtion oppikouluissa lukukausimaksut olivat edullisemmat, mutta verrattuna ilmaiseenmaksuttomaan kansakouluun lapsen laittaminen oppikouluun merkitsi taloudellista uhrausta. Koulukirjat oli joka tapauksessa ostettava itse eikä ilmaistamaksutonta kouluruokailuakaan ollut. Maaseudun oppikouluverkko oli harva, mikä merkitsi suurempia matka- tai asumiskustannuksia. Valtionavun ehtona niin valtion kuin yksityisissäkin oppikouluissa oli kuitenkin vapaaoppilas- ja puolivapaaoppilaspaikkoja, joita myönnettiin vähävaraisten perheiden hyvin koulussa menestyneille lapsille. Tällä järjestelyllä pyrittiin turvaamaan, että myös vähävaraisten perheiden lapsilla olisi mahdollisuus päästä opiskelemaan oppikouluihin.<ref name="koskestavoimaa">[http://www.uta.fi/koskivoimaa/arki/1900-18/oppikoulu.html Koskesta voimaa – arki – oppikouluolot 1900–1918.] Viitattu 30.3.2020.</ref>

Oppikoulun suurimpana ongelmana oli opetettavan aineksen teoreettisuus. Opetussuunnitelmaan ei alkujaan sisältynyt lainkaan käsityötä, ja lukuaineiden opetus oli varsin teoriapainotteista. Kun 1950-luvulta alkaen yhä suurempi osa ikäluokasta siirtyi oppikouluun, alkoi käydä ilmeiseksi, että opetussuunnitelmaa olisi uudistettava vastaamaan paremmin käytännön elämän tarpeita. Eräänä ratkaisuna tähän olisi voinut olla kansakoulun kuudennen luokan jälkeen aloitettava kolmivuotinen keskikoulu, jota oli kokeiltu 1930–1950-luvulla eräissä syrjäseudun kunnissa. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä kansakouluissa ei opetettu lainkaan vieraita kieliä. Ensimmäinen vieras kieli olisi tällöin aloitettu vasta 13-vuotiaana. Ratkaisuksi valittiin 1950-luvun lopussa ruotsalaismallinen [[peruskoulu]]järjestelmäperuskoulujärjestelmä, joka täytti paremmin alueellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset sekä mahdollisti entistä suuremman valinnaisuuden. PeruskoulujärjestelmäPeruskoulujärjestelmään toteutettiinsiirryttiin 1970-luvun aikana vaiheittain koko maassa, jolloin suurin osa valtiollisista ja yksityisistä oppikouluista kunnallistettiin. Keskikoulut ja kansakoulujen jatkoluokat yhdistettiin [[Yläaste|peruskoulun yläasteeksi]], jossa opettajat olivat [[Aineenopettajan koulutus |aineenopettajia]].

Suomen ensimmäinen yksityinen oppikoulu oli 18. maaliskuuta 1853 perustettu ''Fruntimmers-skolan i Nyslott'' (1853–1894), tunnettu myöhemmin nimillä Savonlinnan yksityinen tyttökoulu (1894–1931) ja Savonlinnan yksityinen tyttölyseo (1931–1950). Koulu perustettiin ruotsinkielisenä 1-luokkaisena kouluna. Vuodesta 1874 koulu toimi 2-luokkaisena, vuodesta 1881 alkaen kolmiluokkaisena ja 1895 alkaen viisiluokkaisena. Laajentumisluvan 9-luokkaiseksi koulu sai 22. toukokuuta 1931. Koulu otettiin valtion haltuun 6. huhtikuuta 1950 valtioneuvoston antamalla asetuksella. Koulun valtion haltuun ottamisen jälkeen toimintaa jatkettiin Savonlinnan tyttölyseon nimellä, vuodesta 1972 Savonniemen yhteislyseo, vuodesta 1975 Savonniemen yläaste ja -lukio.

Vanhin maaseudulle perustettu oppikoulu oli 1899 toimintansa aloittanut, ja tammikuussa 1900 keisarilliselta senaatilta toimiluvan saanut [[Forssan yhteislyseo]].

Suomen nuorin yksityinen oppikoulu on 1. elokuuta 2001 perustamisluvan saanut ''Klaukkalan aikuislukio''{{lähde|12.4.2015}}. Toimilupa periytyy Käpylän iltaoppikoululta, perustettujoka perustettiin 10. toukokuuta 1962.