Ero sivun ”Steve Lukather” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
p kuvakoodi
Kekkone (keskustelu | muokkaukset)
Lähteetön. Pov; mm. ei tietoa "hyvän maun rajoja koettelevasta lavahuumorista" eikä "kyvystä ottaa yleisö" ym
Rivi 13:
| levy-yhtiöt = Ride Records Intl.
}}
{{lähteetön}}
'''Steven Lee Lukather''' (nyk. '''Steve Lukather''', lempinimeltään '''Luke''', s. [[21. lokakuuta]] [[1957]] [[Los Angeles]], [[Kalifornia]]) on [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] muusikko, joka tunnetaan parhaiten [[Toto (yhtye)|Toto]]-yhtyeestä. Lukather on kitaristi ja laulaja, minkä lisäksi hän säveltää, tuottaa ja sovittaa kappaleita. Hänen soittoaan voi kuulla yli 1500:lla levyllä. Hänen soolotuotantonsa kattaa seitsemän levyä, joista viimeisin, "Transition", julkaistiin tammikuussa 2013.
 
 
Steve Lukather on tunnettu joskus hyvän maun rajoja koettelevasta lavahuumoristaan ja kyvystä ottaa yleisönsä.
 
== Ura ==
===1960-70-luvut ===
 
Jo ennen kuin SteveLukather sai seitsemänvuotiaana isältään ensimmäisen Kay-merkkisen [[Akustinen kitara|akustisen kitaran]] ja ''[[Meet The Beatles!]]'' -LP:n, hän soitti rumpuja ja kosketinsoittimia. Lukather on sanonut rakastavansa kosketinsoittimia ja hän säveltää monia kappaleita koskettimilla.
 
Kitaran ja [[The Beatles]]in levyn omistaminen muutti nuoren Lukatherin elämän ja seuraavinaSeuraavina vuosina Lukather opetteli soittamaan kitaraa vanhempien kavereidensa opastuksella. Lukiossa hän tapasi Porcaron veljekset jotka olivat häntä pari vuotta vanhempia. [[Jeff Porcaro]] ja [[David Paich]] soittivat jo erilaisissa studio-sessiossastudiosessioissa. Lukather oli itseoppinut 15-vuotiaaksi asti, kunnes alkoi ottaa tunteja Jimmy Wybleltä. Tämä opetti Lukatherille nuotinlukua ja muun muassa sovittamista.
 
Lukioaikoina erityisesti Jeff Porcarosta muodostui Steve Lukatherille eräänlainen isovelihahmo. [[Boz Scaggs]]in kanssa keikoilla kiertämisen jälkeen David Paich ja Jeff Porcaro pyysivät Steve Lukatheria, [[Bobby Kimball]]ia, [[David Hungate]]a ja [[Steve Porcaro]]a vuonna 1976 liittymään heidän omaan yhtyeeseensä nimeltä Toto. Tällä välin David Paich, Jeff Porcaro ja kaverit kuten [[Jay Graydon]] vetivät Lukea enemmän ja enemmän (nykyisin lähes kuolleeseen) sessiomuusikko -bisnekseen. 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvulla Lukather osoittautui ensiluokkaiseksi ja ensimmäisenä paikalle kutsutuksi sessiomuusikoksi ja hän päätyikin soittamaan useiden kuuluisten artistien levyillä niihin aikoihin.
 
Syyskuussa 1977 Toto julkaisi ensimmäisen ''[[Toto (albumi)|Toto]]''-nimisen albuminsa jolta löytyvät muun muassa hittisinglet [[Hold the Line]], [[I'll Suppy the Love]] ja [[Georgy Porgy]]. Levyn myötä David Paich ja Steve Lukather aloittivat 25-vuotisen uransa. Toton alkuvaiheissa Lukather ei näytellyt vielä kovin merkittävää osaa kappaleiden tekemisessä, mutta hänen roolinsa kasvoi vähitellen.
Rivi 32 ⟶ 33:
=== 1980-luku ===
[[Tiedosto:Steve Lukather Toto IV World Tour 1982.jpg|thumb|Steve Lukather Toton maailmankiertueella vuonna 1982.]]
Vuosi 1982 osoittautui Toton ja Lukatherin uran kaupallisesti menestyksekkäimmäksi vuodeksi. Lukather, Paich, Jeff ja Steve Porcaro osallistuivat merkittävästi [[Michael Jackson]]in Thriller -albumin tekemiseen, joka osoittautui yhdeksi maailman myydyimmäiksi albumiksi (yli 50 miljoonaa myytyä levyä.) Thrillerillä Luke vaikutti biiseissä "The girl is mine", "Beat it" ja "Human nature". "Beat it" -kappaleessa Luke soittaa rytmikitaraa läpi kappaleen Edward Van Halenin soittaessa soolon. Toton rumpali Jeff Porcaro soitti rumpuja katkenneen äänitysnauhan takia menetetyn synkronisoinnin takia jälkikäteen niin tarkasti livenä, että kappale "Beat it" saatiin julkaisukuntoon. Luken kertoman mukaan itse Michael Jackson soitti alun perin monta kertaa eräänä aamuna Lukea soittamaan levylle, mutta Luke piti soittajaa pilasoittajana ja katkaisi linjan. Lopulta tuottaja Quincy Jones soitti ja vahvisti asian ja loppu on historiaa. Toto IV -levy myi platinaa ja hittisinglet Rosanna ja Africa muodostuivat klassikoiksi. Vuotta myöhemmin Toto sai kuusi kultaista gramofonia [[Grammy Awards]]eissa Toto IV:n johdosta ja Lukather sai Grammyn parhaasta rhythm & blues -biisistä "Turn your love around", yhdessä Jay Graydonin ja Bill Champlinin kanssa.
 
Vaikka seuraavat Toton albumit eivät olleet yhtä suuria menestyksiä kuin IV, Lukather teki enemmän kappaleita ja esiintyi yhä valikoituneemman artistijoukon kanssa. [[Jeff Beck]]in, [[Simon Phillips]]in ja [[Carlos Santana]]n kanssa Japanissa kierrettyään vuonna 1989 Lukather julkaisi ensimmäisen soololevynsä nimeltä ''Lukather''. Se oli melko laaja-alainen albumi, jolla soittivat monet muusikkoystävät, joiden kanssa Luke oli soittanut aiemmin, kuten [[Michael Landau]], [[Danny Kortchmar]], [[Randy Goodrum]], [[Eddie Van Halen]], [[David Paich]], [[Steve Stevens]], [[Jeff Porcaro]] ja [[Richard Marx]]. Samana vuonna hän julkaisi ensimmäisen sivuprojektin tuotoksen [[Los Lobotomys]]in, joka oli äänitetty livenä länsirannikon muusikkokerman kanssa (muun muassa [[David Garfield]], [[Jeff Porcaro]], [[Vince Colaiuta]] ja [[Will Lee]].)
Rivi 40 ⟶ 41:
=== 1990- ja 2000-luku ===
[[Tiedosto:Steve Lukather Past to present tour 1990.jpg|thumb|Steve Lukather Toton konsertissa vuonna 1990.]]
Toton neljännen laulajan Jean-Michel Byronin lähdettyä vuonna 1991 Lukather otti roolin yhtyeen laulajana. Vuonna 1992, juuri ''Kingdom of Desire'' -albumin nauhoitusten jälkeen, Lukather kävi läpi yhden elämänsä suurimmista menetyksistä, ystävänsä ja mentorinsa Jeff Porcaron kuoleman. TämäPorcaro kuoli äkilliseen sydänpysähdykseen allergisen reaktion johdosta, jonka aiheutti kuuman suihkun jälkeinen hyönteismyrkyn ruiskuttaminen puutarhassa.
 
Muutamaa viikkoa ennen "Kingdom of Desire" -kiertuetta kolme Toton jäsentä, Steve Lukather, David Paich ja Mike Porcaro päättivät edetä kiertueen kanssa ja pyysivät jo aiemmin Japanissa kiertueella mukana ollutta Simon Phillipsiä korvaamaan Jeff Porcaron. Tämä päätös osoittautui onnekkaaksi, koska Simonista tuli olennainen osa Totoa ja innoittava musiikillinen partneri Lukatherille ja Los Lobotomys -yhtyeelle.
 
Kingdom of Desire -kiertueen jälkeen Lukatherin täytyi muuttaa mielensä sekä elämänsä että muusikko-uransa kannalta. Levyllä "Tambu" Lukather hän on kuvannut paljon henkilökohtaisia tuntojaan.
 
Seuraavaksi Lukather julkaisi toisen soololevynsä, "Candyman" vuonna 1994, joka oli melko fokusoitunut ja rankka Los Lobotomys -henkinen projekti Simon Phillipsin, [[David Garfield]]in ja [[John Peña]]n kanssa. Sen jälkeen hän julkaisi kolmannen soololevynsä "Luke" vuonna 1997, jota voisi kuvailla henkilökohtaiseksi ja musiikilliseksi retkeksi menneisyyteen. Neljäs albumi oli "Santamental" vuonna 2003, jolla oli aika uskaliaita fuusio- ja rock-henkisiä sovituksia klassisista ja uusista joululauluista. Niitä seurasi viisi uutta Toto -projektia kulminoituen laulaja Bobby Kimballin paluuseen Mindfields -levyllä vuonna 1999, Livefields vuonna 1999, Through the Looking Glass vuonna 2002 ja 25 -vuotisen taiteilijajuhlan kunniaksi julkaistu "25th Anniversary Live in Amsterdam" CD:llä ja DVD:llä. Lisäksi on paljon muita sivuprojektien tuotoksia, kuten osallistumisia David Garfieldin, Richard Marxin, Mike Terranan, Pat Torpeyn, [[Gregg Bissonette]]n ja muiden artistien projekteihin sekä keikkailu vanhan ystävän ja musiikillisen mentorin Larry Carltonin ja kaverin Edgar Winterin kanssa.
 
Vuoden 1998 Japanin kiertueen aikana Carlton ja Lukather äänittivät pari keikkaa. Vuonna 2001 he julkaisivat osan biiseistä levyllä "No Substitutions", jotka oli nauhoitettu Blue Note -klubilla Osakassa marraskuussa 1998 ([[Steve Vai]]n levymerkille.) 27.2.2002 he saivat Grammyn tästä levystä kategoriassa paras pop-instrumentaalialbumi. Luke korosti, että tuo palkinto oli hänelle erityisen merkittävä hänen voittajaparinsa takia. "Silloin kun aloittelin kitaransoittoa, Larry oli oma sankarini. Se, että seisoin siellä 25 vuotta myöhemmin lavalla palkinto kädessä oli unelman toteutuminen."