Ero sivun ”Ijma” versioiden välillä

800-luvun puolivälistä lähtien vakiintui oppi "järjen porttien sulkeutumisesta", joka tarkoitti sitä, että enää ei ollut henkilökohtaista oikeutta tehdä lain sisältöä koskevia päätöksiä. Šarian sisältö oli kiinnitetty, eivätkä uskonoppineetkaan voineet tehdä enempää kuin selittää, soveltaa ja äärimmillään tulkita sitä. Käsitteellä ''taklid'' alettiin kuvata sitä, että olemassa olevien koulukuntien sekä auktoriteettien ajatukset hyväksytään kysymättä. Henkilö, joka oli oikeutettu itsenäiseen järkeilyyn, oli ''mujtahid'', kun taas henkilö jota sitoi ''taklid'', oli ''mukallid. Taklid'' merkitsi, että henkilö ei voinut itsenäisesti tulkita pyhiä kirjoituksia, kuten Koraania, vaan hänen täytyi kääntyä olemassa olevien koulukuntien puoleen, joita tulkinnassa sitoi ''ijma'' eli yksimielisyyden periaate. Koulukuntien opetuksia ei löytänyt vanhojen auktoriteettien mielipiteistä, vaan koulukunnan yleisestä mielipiteestä. Nämä löytyvät keskiaikaisista šariakäsikirjoista, ja myöhemmät teokset saavat arvovaltansa niihin viittaamalla. <ref>Schacht, 1982, s. 71</ref> Esimerkki tällaisesta keskiaikaisesta šariakäsikirjasta on al-Misrin [[Reliance of the Traveller|''Reliance of the Travelle''r]].