Ero sivun ”Monte-Criston kreivi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p "–" |
|||
Rivi 33:
== Juoni ==
Romaani alkaa, kun ''Edmond Dantès'' palaa [[Marseille]]en ja tapaa perheensä ja ystävänsä. Dantèsista on tulossa ''Morrelin'' laivanvarustamoyhtiön Pharaon-laivan kapteeni ja hän aikoo naimisiin kauniin ''Mercedeksen'' kanssa. Kapteenin paikasta kateellinen ''Danglars'' ja Mercedestä rakastava ''Fernand'' juonittelevat ilmiantokirjeen, ja häät keskeytyvät kun Dantèsia tullaan pidättämään kuninkaan nimissä. Kuulustelijana toimivan prokuraattorin sijaisen ''de Villefort''in annetaan ymmärtää, että Dantès oli viemässä kirjettä [[Napoleon]]ilta hänen isälleen
Neljätoistavuotisen vankeutensa aikana Dantès menettää melkein toivonsa ja yrittää kuolla nälkään. Hän pelastuu, kun ''[[apotti]] Faria'' kaivautuu pakotunnelistaan hänen selliinsä. Apotista tulee hänelle ystävä ja opettaja, jolta hän oppii monia asioita pakotunnelin kaivamisen lomassa. Apotti myös päättelee Dantèsin vihamiesten nimet ja Dantès vannoo kostavansa heille. Kun Faria kuolee, Dantès karkaa tämän ruumissäkissä, löytää apotin aarteen [[Montecristo]]n saarelta ja muuttaa nimensä Monte-Criston kreiviksi aarresaarensa mukaan. Hän palkitsee ensin [[Sindbad Merenkulkija]]na hyväntekijänsä Morrelin, jonka jälkeen matkustelee ja suunnittelee kostoaan kymmenen vuotta.
Rivi 45:
== Henkilöt ==
* '''Edmond Dantès''' – päähenkilö, kauppalaiva Pharaonin perämies ja varakapteeni, joka esiintyy myös nimillä Monte-Criston kreivi, Sindbad merenkulkija, apotti Busoni ja lordi Wilmore; on kirjan alussa menossa kihloihin Mercedeksen kanssa, mutta joutuu [[vankila]]an bonapartistiksi syytettynä.
* '''Apotti Faria'''
* '''Bertuccio''' – päähenkilön uskollinen palvelija, korsikalainen ja bonapartisti.
* '''Ali''' – päähenkilön lähin palvelija; kielensä menettänyt nubialainen, joka oli jo tuomittu [[Mestaus|mestattavaksi]] mutta jonka Monte-Cristo lunasti vapaaksi, koska tarvitsi tällaisen palvelijan. Kuolemaan asti uskollinen kreiville.
*'''Jacopo'''
* '''Fernand Mondego''' – Dantèsin kilpakosija, joka lopulta menee Mercedeksen kanssa naimisiin ja kohoaa kenraaliksi, pääriksi ja lopulta kreiviksi nimellä Morcerf
* '''Danglars''' – Pharaonin tilinhoitaja, joka kadehtii Dantèsin kapteenin paikkaa; nousee rikkaaksi pankkiiriksi.
* '''Hermine de Nargonne Danglars''' – edellisen puoliso, toista kertaa naimisissa.
Rivi 57:
* '''Héloïse de Villefort''' – edellisen toinen puoliso; myrkyttäjätär. Kuolee omaan myrkkyynsä.
* '''Edouard de Villefort''' – edellisten täysin piloille hemmoteltu pikkupoika. Kuolee äitinsä myrkyttämänä.
* '''Renée de Villefort'''
* '''Andrea Cavalcanti''' – Gérard de Villefort'in ja Hermine de Nargonnen salainen avioton lapsi; vanhemmat luulevat tämän syntyneen kuolleena, mutta Bertuccio pelasti lapsen hengen; lapsi kasvatettiin Korsikassa nimellä Benedetto. Oikean isänsä pohjimmaisen pahuuden täysin myrkyttämä varas ja murhaaja.
* '''Mercédès Herrera''' – Dantèsin kihlattu tarinan alussa; myöhemmin kreivi Morcerfin eli Fernandin vaimo.
Rivi 72:
* '''Maximilien Morrel''' – Morrelin poika, spahiratsumestari joka rakastuu Valentineen
* '''Haydée''' – [[Ioánnina|Janinan]] visiiri [[Ali pašša|pašša Ali Tebellinin]] ja hänen lempivaimonsa Vasilikin tytär, jonka Haydéen isän pettänyt Fernand myi orjaksi ja jonka Monte-Cristo vapautti ja adoptoi.
* '''Franz d'Epinay'''
* '''Beauchamp''' – Albertin ystävä, pariisilainen lehtimies, joka selvittää kreivi Morcerfin rikokset käymällä itse Janinassa.
* '''Lucien Debray''' – Albertin ystävä, ministerin sihteeri, Danglarsin perheen ystävä.
| |||