Wikipedia

Ero sivun ”Suomen romanit” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Historia: Lisätty linkkejä
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta   Android 
Rivi 47:
Romanit yöpyivät matkoillaan toisinaan myös ulkosalla omatekoisissa teltoissaan. Kiertävien romanien omaisuus kulki usein heidän mukanaan hevosen ja kärryjen kyydissä. Romanit kiersivät yleensä omassa kotipitäjässään tai sen lähiseuduilla. Maaseutuväestö oppi tuntemaan alueellaan kiertelevät romanit ja suhtautui heihin monesti varsin ystävällisesti. Kulkiessaan romanit kertoivat usein uutisia eteenpäin pääväestöön kuuluville ja toimivat siten tärkeinä tiedottajina alueen tapahtumista. Romanilapset eivät monestikaan päässeet kouluun, koska heidän perheillään ei yleensä ollut vakituista asuinpaikkaa.<ref name=":19" />
 
Vuonna 1895 asetettiin Suomessa valtiollinen komitea selvittämään maan ”mustalaiskysymystä”. Komitean puheenjohtajana toimi rovasti A.[[Alexander G.Gustav Walle]], ja komiteaa onkin kutsuttu hänen mukaansa Wallen komiteaksi.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=|Nimeke=Mustalaiskomitean mietintö|Vuosi=1955|Sivu=11–13|Julkaisija=Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki}}</ref> Sen työn tuloksena syntyi mietintö, joka esitetiin keisarilliselle [[Suomen senaatti|senaatille]] vuonna 1900. Komiteamietinnössä keskityttiin ehdottamaan tapoja, joilla romanit pystyttäisiin mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti [[Assimilaatio (sosiologia)|assimiloimaan]] eli sulauttamaan pääväestöön. Komitea koki, etteivät romanit sopineet ruumiinrakenteensa, mielenlaatunsa ja luonteensa takia maataloustöihin. Sen sijaan pidettiin järkevänä yrittää kouluttaa romaneja käsityöammatteihin. Mietinnön ehdotukset jäivät kuitenkin käytännössä toteuttamatta.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Grönfors, Martti|Nimeke=Suomen mustalaiskansa|Vuosi=1981|Sivu=35, 36|Julkaisija=WSOY}}</ref>
 
1900-luvun alusta 1950-luvulle asti kiinnostus romaniasioiden hoitamiseen Suomessa oli pitkälti hengellisen lähetystyöjärjestö [[Romano Missio|Mustalaislähetyksen]] varassa. Sen perusti vuonna 1906 [[Oskari Jalkio]], joka myös toimi pitkään järjestön puheenjohtajana. Hän koki Wallen komitean tapaan, ettei romanien asemaa Suomessa voinut parantaa mitenkään muuten kuin sulauttamalla heidät maan väestön enemmistöön. Mustalaislähetyksen ideologiaa hallitsi alusta pitäen ajatus romanilapsien ”hankalasta” asemasta. Jalkion mukaan romaniväestön keskuudessa äidit opettivat tyttäriään varastamaan, ennustamaan ja kerjäämään ja isät puolestaan opettivat pojilleen alkoholinkäytön ja hevosien vaihtamisen. Järjestön keskeisenä tavoitteena olikin vuosikymmenestä toiseen romanilapsien ottaminen pois ”kelvottomilta” vanhemmiltaan, jotta heidät voitaisiin kasvattaa ”kunnollisiksi” yhteiskunnan jäseniksi. Suomen romaneja tutkineen Martti Grönforsin mukaan pääväestön ehdoilla toiminut Mustalaislähetys jätti lähes kokonaan huomioimatta romanien oman kulttuurin ja omat tarpeet. Grönfors on luonnehtinut järjestön asennetta Suomen romaneja kohtaan ”hyväntahtoisen halventavaksi”.<ref name=":14">{{Kirjaviite|Tekijä=Grönfors, Martti|Nimeke=Suomen mustalaiskansa|Vuosi=1981|Sivu=36–37|Julkaisija=WSOY}}</ref>[[Tiedosto:Kolme romaninaista.jpg|thumb|Kolme romaninaista kuvattuna Helsingissä 1930-luvulla.]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_romanit”