Wikipedia

Ero sivun ”Suomen avaruustoiminta” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Velma (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
66 024 muokkausta
Velma (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
66 024 muokkausta
fix
Rivi 13:
Satelliittien lentoon liittyvä tutkimus alkoi Suomessa [[13. lokakuuta]] [[1957]] Gustaf Järnefeltin aloittaessa [[Sputnik-ohjelma|Sputnik 1:n]] [[Kiertorata|radan]] seurannan.<ref>[http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/10/03/sputnik-taivaalla-1957 Radio-ohjelma Sputnikin seurannasta] Helsingistä, mukana muun muassa professori Järnefelt</ref> Seuranta tehtiin [[Ilmatieteen laitos|Ilmatieteen laitoksen]] Jokioisten observatorion laitteilla, joita oli käytetty [[Vaisala|Vaisalan]] säähavaintopallojen seurantaan.<ref name="Pellinen"/>
 
[[Martti Tiuri]] väitteli [[TKKTeknillinen korkeakoulu|Teknillisessä korkeakoulussa]] vuonna 1960 [[Sputnik 3|Sputnik 3:n]] lennon vaikutuksista ilmakehän kaikkein ylimpiin osiin. Tutkimus tehtiin tutkan avulla.
 
Vuonna 1965 Suomi liittyi SPARMOn (myöhempi nimi SBARMO) toimintaan <ref>[https://wiki.oulu.fi/display/fysareena/Vetypalloilla+avaruuteen+-+Avaruustutkimuksen+alkuvaiheita+Oulussa Vetypalloilla avaruuteen – Avaruustutkimuksen alkuvaiheita Oulussa]</ref>, jossa tehtiin monikansallisesti kokeita stratosfäärissä lentävillä palloilla; lentokampanjoita tehtiin Suomessa 1965–79.<ref name="AutoOW-1"/> Tällainen toiminta on monen maan kohdalla ollut avaruusalusten tieteellisten mittalaitteiden edeltäjä. Suomalaisia toimijoita olivat muun muassa [[Juhani Oksman]] ja [[Pekka Tanskanen]] [[Oulun yliopisto]]sta.
Rivi 21:
Saksan avaruustutkimuslaitos [[DLR]] rakennutti [[Utsjoki|Utsjoen]] [[Kevo]]lla sijaitsevalle [[Turun yliopisto]]n tutkimusasemalle vuonna 1968 yhden neljästä Saksan ensimmäisen satelliitin – eli [[Azur]]-satelliitin – vastaanottoasemista. Maa-asemaan kuului iso suunnattava antenni ja vastaanotto- ja nauhoituslaitteita. Azur toimi vain puoli vuotta. Kun asemaa alettiin käyttää saksalaisen [[Aeros (satelliitti)|Aeros]]-satelliitin maa-asemana, sinne tuli myös satelliitin komentolähetin. [[Ionosfääri]]ä tutkinut Aeros toimi puoli vuotta vuonna 1972. Vuonna 1974 laukaistiin sen kopio Aeros B, joka toimi vuoteen 1975 asti. Senkin maa-asema sijaitsi edelleen Utsjoella. Asema siirrettiin vuoden 1975 lopulla [[Sodankylä]]än. Sodankylässä maa-asemaan ainakin aiottiin käyttää kanadalais-amerikkalaisen ionosfääriä tutkivan ISIS 2 -satelliitin datan vastaanottoasemana.<ref name="AutoOW-2"/>
 
Vuonna 1972 [[TKK]]:nTeknillisen korkeakoulun Radiolaboratoriossa aloitettiin kaukomittaustutkimus eli kaukokartoitusmittaus. Tällöin kehitettiin muun muassa merijäätä tutkivaa laitteistoa. Tämä oli TKK:n Avaruustekniikan laboratorion syntymisen varhaisia alkumerkkejä. Maaliskuussa 1974 aloitti toimintansa [[Teknillinen korkeakoulu|TKK:n]] radioteleskooppi, [[Metsähovin radiotutkimusasema]]. Sen perustamisen voimahahmoja olivat Martti Tiuri ja [[Seppo Urpo]], joka johti Metsähovin asemaa 2000-luvun alkuun asti.
 
Dosentti Risto Arho alkoi opettaa [[Tampereen teknillinen yliopisto|Tampereen teknillisessä korkeakoulussa]] satelliittien [[ratamekaniikka]]a, jota hän oli tutkinut aiemmin tehden aiheesta muun muassa väitöskirjansa. TKK:ssa ratamekaniikan opetus alkoi vuonna 1974. Näissä yliopistoissa oli vuosina 1972–1979 käynyt satelliittien ratamekaniikan kurssin 55 opiskelijaa.{{lähde}} Ensimmäinen suomalainen [[Avaruustekniikka|avaruustekniikan]] luento pidettiin Tampereella Tampereen teknillisen korkeakoulun Pyynikintien rakennuksessa vuonna 1972.<ref name="AL3"/>. Tämäkin oli heijastuksia Suomen aikomuksista liittyä Länsi-Euroopan avaruustoimintaan 1970-luvulla, mikä ei kuitenkaan toteutunut.
 
[[Geodeettinen laitos|Geodeettiselle laitokselle]] alettiin vuonna 1972 kehittää [[Laseretäisyysmittari|satelliittilaseria]], jolla tehtiin maan [[geoidi]]in liittyvää tutkimusta. Hanketta johtivat professori Seppo Halme TKK:lta ja professori [[Juhani Kakkuri]] Geodeettiselta laitokselta. Laserin suunnattavan alustan suunnitteli ja valmisti VTT:n Kojetekniikan laboratorio, josta myöhemmin tuli VTT:n Avaruustekniikan laboratorio. Satelliittilaser valmistui vuonna 1978. Sillä mitattiin etäisyyksiä geodeettisiin satelliitteihin kuten [[NASA]]n GEOS 2 ja 3, Starlette, Lageos ja Seastar-A.<ref name="AL3" />
Rivi 56:
** 23.10.1985 ESAn pääjohtaja [[Reimar Lüst]] sai luvan alkaa neuvotella Suomen kanssa ESA-jäsenyydestä. Tätä ennen ESA joutui määrittelemään tarkemmin "assosiate member" -käsitteen, johon statukseen Suomi ensiksi pyrki. ESAlla oli ministerikokous Roomassa tammikuussa 1985, mutta tähän kokoukseen Suomi ei vielä osallistunut. Neuvotteluissa Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toimi apulaisosastopäällikkö Holger Rotkirch.
** Suomen liitännäisjäsenyyssopimus (association agreement) allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1986. <ref>http://www.esa.int/fin/ESA_in_your_country/Finland/25_vuotta_avaruustoimintaa_Suomessa/(print) 25 vuotta avaruustoimintaa Suomessa, ESA, 3.6.2010</ref> Samana päivänä Suomi liittyi [[ESAn Tiedeohjelma]]an ja Kaukokartoituksen valmisteluohjelmaan (Earth Observation Preparatory Programme).
** 9.–10.10.1987 Haagin ministerikokouksessa hyväksytty ESAn budjetti oli 1&nbsp;527,7 MAU (million accounting units; ilmeisesti MAU:n vaihtokurssi oli lähellä yhtä euroa?),{{lähde}} josta Suomen ja Kanadan maksuosuus (yhteensä) oli 1,6 prosenttia. Niin sanottu teollisuuspalaute oli tuolloin nolla eli ESAsta ei tullut alussa teollisia tilauksia Suomeen. ESAssa oli töissä yksi suomalainen. VTT:n ylijohtaja, professori [[Pekka Jauho]] edusti Suomea ESAn neuvostossa.
** 19.4.1989 ESA vietti [[avaruustoiminta]]nsa 25-vuotisjuhlaa. ESAn budjetti oli 2037 MAU, josta Suomen maksuosuus oli 0,1 prosenttia.{{lähde}} Suomen kumulatiivinen palaute oli 2,1 MAU.{{lähde}} ESAssa oli kolme suomalaista töissä. Suomea edustivat ESAn Neuvostossa Pekka Jauho, E. Eriksson ja P. H. Slotte.
** Vuonna 1992 ESAn budjetti oli 2967 MAU, josta Suomen vuosittainen palaute kotiutti 4 MAU (Suomen jäsenyyden alusta alkaen kumulatiivisesti 10 MAU).{{lähde}} ESAn 2&nbsp;064 työntekijästä oli neljä suomalaisia.{{lähde}}
** 22. maaliskuuta 1994 Suomi allekirjoitti ESAn täysjäsenyyssopimuksen. Tuolloin ESAn budjetti oli 2&nbsp;962 MAU.{{lähde}} ESAssa oli 2&nbsp;000 työntekijää, joista kolme oli suomalaisia.{{lähde}} Suomeen tuli tuona vuonna tilauksia 9 MAU:n arvosta ja oli tullut kaikkiaan ESA-toiminnan alusta lukien 23 MAUn verran.
** Vuonna 1998 Suomen maksuosuus oli 0,1 prosenttia ESAn 1&nbsp;903 MAU:n suuruisesta budjetista.{{lähde}} Suomen teollisuuspalaute oli 14&nbsp;000 AU.{{lähde}} ESAssa työskenteli kaksi suomalaista.
** Vuonna 2014 Suomi maksoi noin 20 miljoonaa euroa ESAn jäsen- ja ohjelmamaksuja. Tämä on noin 0,5% ESAn budjetista.
 
* [[7. tammikuuta]] [[1987]] Suomi ja [[Neuvostoliitto]] solmivat sopimuksen yhteistyöstä avaruuden rauhanomaisen tutkimuksen ja hyödyntämisen alalla. Vuonna 1985 aloitettu yhteistyöprojekti Phobos-luotaimen parissa oli Suomen ensimmäinen satelliittien laitteiden toteutushanke. Sopimusta on jatkettu Suomen ja [[Venäjän federaatio]]n väliseksi.
 
* Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995, sen puitteissa Suomi osallistuu avaruustoimintaan ainakin [[EDA]]n ja tutkimuksen puiteohjelmien (FP6, FP7, Horizon 2020) sekä [[Galileo (satelliittipaikannusjärjestelmä)|Galileo]]- ja [[GMES|Copernicus eli Kopernikus]]-ohjelmien kautta. Vuodesta 2011 lähtien Euroopan Komission Yritys-pääosasto on koonnut useita EU:n avaruusohjelmia yhteen ja kilpailukykyneuvosto käsittelee pääosan EU:n avaruusasioista. Suomen edustaa työ- ja elinkeinoministeriö. Suomen maksuosuus EU:n avaruusohjelmista on 1,5% niiden kustannuksista eli noin 26 miljoonaa euroa vuodessa vuosina 2013–2020.{{lähde}}
 
* Vuonna 2004 Suomi liittyi [[Euroopan eteläinen observatorio|Euroopan Eteläiseen Observatorioon]] (ESO, European Southern Observatory).
Rivi 85:
Kaikkiaan suomalaisia tahoja on osallistunut satelliitti- ja avaruusluotainhankkeisiin on noin 50 kertaa (kaikkiaan noin 60 avaruusalusta, jotka on kaikki listattu alla. Ensimmäinen niistä laukaistiin heinäkuussa [[1988]].
 
Suomalaista kokonaista [[satelliitti]]asatelliittia ei ole toteutettu, mutta yrityksiä on ollut. TKK:n ''HUTSAT''-[[Mikrosatelliitti|mikrosatelliitista]] rakennettiin keskeneräiseksi jäänyt prototyyppi 1990-luvun alussa. Kansallinen Tekesin rahoittama tutkimus ''FS-1'' pohti isompaa kansallista satelliittia vuonna 1992-3. 1990-luvulla tehtiin myös muita esitutkimuksia, mukaan lukien pari suomalaista ehdotusta ESAn avaruusaluksiksi. Suomalaisosallistuminen Tanskan Roemer-mikrosatelliittihankkeeseen päättyi vuonna 2003, koska Tanska ei pystynyt rahoittamaan satelliitin toteutuksen tanskalaisosuutta.
 
Keväällä 2010 [[Aalto-yliopisto|Aalto-yliopistossa]]ssa alettiin suunnitella [[Aalto-1]]-nanosatelliittia, joka laukaistiin vuonna 2017. Muita cubesat-luokan hankkeita ovat [[Aalto-2]], [[Suomi 100 (satelliitti)|Suomi 100]] ja [[Reaktor Hello World]]. [[Iceye]] on cubesateja suurempien alle 100 kg piensatelliittien hanke. [[Sähköpurje|Sähköpurjeeseen]]eseen liittyen on 2010-luvulla joitakin satelliittihankkeita.
 
=== Hankkeet ===
Rivi 198:
=== Tele-X ===
 
[[Tele-X]] oli pohjoismainen [[tietoliikennesatelliitti]], joka laukaistiin [[2. huhtikuuta]] [[1989]] [[Kourou]]sta [[Ariane 4]] -kantoraketilla. tehtävä on päättynyt ja [[satelliitti]] on [[16. tammikuuta]] [[1998]] siirretty geosynkronisen kiertoradan ”hautapaikalle”.
 
Suomi ja Ruotsi allekirjoittivat Tele-X-sopimuksen vuonna 1983. Suomen panostus oli 43 miljoonaa markkaa eli 3% hankkeen (alkuperäisestä) kustannusarviosta. Allekirjoituksen aikana uskottiin suomalaisen teollisuuden saavan 26 miljoonan markan edestä tilauksia. <ref>Mitä Missä Milloin- vuosikirja 1984, kohta "29.10.1983"</ref>
Rivi 221:
Vuonna 2009 suomalaisia hakijoita oli useita satoja [[Euroopan astronauttijoukot|ESAn astronauttihaussa]] ja yksi suomalainen on kymmenen kärjessä, muttei tullut valituksi. ESAn miehitettyihin lentoihin kuulumattoman maan astronauttipaikan voitti odotetusti Englanti.
 
Kesän 2009 NASAn sukkulalennon yhdysvaltalainen astronautti [[Timothy L. Kopra|eversti Kopra]] sai Suomen lehdistössä nimikkeen "sisunautti", koska hänen isoisänsä oli suomalainen siirtolainen. Kopra esiintyi Heurekassa 21. heinäkuuta 2010 ja tapasi Suomen vierailullaan tasavallan presidentin 22. heinäkuuta.<ref>http://www.heureka.fi/portal/suomi/heureka-uutiset/?id=709</ref>
 
ESAn astronauttihaun suosio on ehkä eräs syy Ylen vuoden 2010 [[Finnautti]]-televisiosarjaan, jossa [[Tositelevisio|tosi-TV]]-formaatilla käytiin [[avaruuslentäjä]]n paikasta kilpaa.<ref name="AutoOW-68"/> Kilpailu ei johtanut avaruuslentoon, mutta nosti [[miehitetyt avaruuslennot|miehitettyjen avaruuslentojen]] teeman esille kansallisesta perspektiivistä.
Rivi 233:
* '''Aurora Propulsion Technologies''' on 2018 syksyllä Espon Otaniemeen perustettu avaruusalusten työntövoimajärjestelmiin keskittyvä teknologiayhtiö, joka kehittää mm. plasmajarrua ja asennonsäätöjärjestelmiä. Yrityksen ensimmäinen oma satelliittihanke, AuroraSat-1, käynnistyi 2020 helmikuussa ja laukaistaan 2020 joulukuussa.
* '''[[DA-Design]]''' Oy osti SF-Design Oy:n vuonna 2007, joka oli syksyllä 2006 ottanut Elektrobit Microwaveen kuuluneen Insinööritoimisto Ylisen avaruusliiketoiminnan itselleen. Oston jälkeen DA-Design-yritys on osallistunut menestyksellisesti eurooppalaisen Sentinel 1- kaukokartoitussatelliitin tarjouskilpailuissa.
** [[Elektrobit]] Microwave syntyi kesällä 2005. Siihen kuului Suomen [[Avaruustoiminta|avaruustoiminnan]] pioneeriyrityksiin kuuluva Insinööritoimisto Juhana Ylinen, jonka Elektrobit osti 2000-luvun alussa. Elektrobit Microwave-yksikköön kuuluu entinen PJ Microwave sekä entinen Ylinen (Electronics). Se tekee mikroaaltolaitteita [[Kauniainen|Kauniaisissa]] (Ylinen) ja [[Oulu]]ssa. Ylisen avaruusalan referenssejä ovat erilaiset [[tutka]]t sekä [[mikroaalto]]laitteet ruotsalaisessa [[Odin (satelliitti)|Odin]]-satelliitissa ja ESAn [[Huygens]]-luotaimessa. Sen ensimmäinen loppuun viety avaruuslaite, Radioastron-satelliittiin tarkoitettu radiometri, jäi käyttämättömäksi, koska [[Neuvostoliitto]] ja sittemmin [[Venäjä]] eivät koskaan saattaneet Radioastron-[[satelliitti]]asatelliittia valmiiksi. Ylisen perusti ja sitä johti dipl.ins. Juhana Ylinen, jonka isä oli Suomen tunnetuimpiin kuuluva lentokonesuunnittelija [[Arvo Ylinen]]. Tämä merkitsi sitä, että yhtiöllä oli tavanomaista pienempi kynnys siirtyä avaruustoimintaan. Vuonna 2006 sillä oli tekeillä laitteita muun muassa ESAn [[SMOS]]- ja [[Planck]]-satelliitteihin. 24. elokuuta 2006 yhtiön lehdistötiedote kertoi aikomuksesta lakkauttaa avaruusliiketoiminta.<ref name="AutoOW-69"/>
* '''HARP Technologies Oy''' on 2000-luvulla perustettu espoolainen teknologiayritys, joka toimii radio-, mikroaalto- ja millimetriaaltotaajuksien laitteiden suunnittelussa myös avaruusalalla. <ref>http://www.harptechnologies.com/</ref>
* '''Iceye Oy''' on 2010-luvulla Espoon Otaniemeen perustettu avaruusteknologiayhtiö, joka kehittää piensatelliitteja, joista ensimmäinen on tarkoitus laukaista avaruuteen vuonna 2017 <ref>http://www.tekes.fi/nyt/uutiset-2015/suomalaiset-minisatelliitit-nakevat-olosuhteissa-kuin-olosuhteissa/</ref>
Rivi 280:
Vuonna 1985 perustettu [[Avaruusasiain neuvottelukunta]] on ylin Suomen julkisen sektorin avaruustoimintaa koordinoiva elin. Se syntyi Liikenneministeriön alaisuuteen mutta siirtyi muutaman vuoden päästä kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen. Sitä johtaa [[Suomen työ- ja elinkeinoministeriö|työ- ja elinkeinoministeriö]] ([[kauppa- ja teollisuusministeriö]]). Sen sihteeristönä toimi henkilöitä [[Tekes]]in yksiköstä, joka vastuussa ESA-rahoituksen jne. seurannasta, ja Suomen Akatemian yksiköstä, joka rahoittaa mm. ESO, EISCAT, NOT infrastruktuureja ja avaruustieteitä. Suomessa ei ole avaruusjärjestöä, joten neuvottelukunta toimii verkottuneen hallinnon keskuksena. Neuvottelukunnalla on mandaatti antaa vain suosituksia. Vuonna 2010 aloittanut 3-vuotinen neuvottelukunta toimii aiempaa korkeammalla virkamiestasolla ja sen sihteeristö on laajennettu kattamaan myös muita ministeriöitä kuin TEM. Neuvottelukunnan jäsenistö edustaa kaikkia [[avaruustoiminta]]a harjoittavia ministeriöitä, osin niiden alaisten laitosten kautta, ja avaruusteollisuutta. Jäsenten lisäksi neuvottelukuntaan kuuluu avaruustekniikan eri alojen asiantuntijoita.
 
TEM maksaa ESAn jäsenmaksun (Basis Activities, ESAn perustoiminnot), joka on 2000-luvulla noussut kahdesta yli kolmeen miljoonaan euroon vuodessa. VM maksaa EU-veron kautta Suomen maksuosuuden (1,5%) myös Euroopan Komission avaruusohjelmiin (Galileo, 7 miljardia euroa, Kopernikus, 4 miljardia euroa, Horisontti 2020 puiteohjelman avaruusohjelma 1,5 miljardia euroa – vuosina 2014-2020).{{lähde}} Täten Suomen panostus EU:n avaruusohjelmiin on noin 26 miljoonaa euroa vuodessa. EU:n avaruustoiminnan kasvu 2000-luvulla on ollut Länsi-Euroopan avaruustoiminnan suurin muutos, myös Suomen avaruustoiminnalle. TEM edustaa Suomea EU:n kilpailukykyneuvostossa, joka käsittelee EU:n avaruusasiat mukaan lukien Copernicus-kaukokartoitusjärjestelmä.
 
Tekes maksaa ESAn pakollisten ja vapaaehtoisten ohjelmien maksut, joka 2000-luvulla on ollut noin 15–17 miljoonaa euroa vuodessa.{{lähde}} [[Suomen Akatemia]] on toinen puoli neuvottelukunnan sihteeristöä. Se rahoittaa avaruustieteen ja kaukokartoituksen ja muita avaruusalan tieteellisiä tutkimusprojekteja vuosittaisen kilpaillun rahoituksen kautta. Sen rahoituspäätökset perustuvat pääosin kansainvälisten asiantuntijoiden tekemiin evaluaatioihin. Avaruusalalla ei ole euromääräistä kiintiötä Akatemian rahoitysprosessissa. Poikkeuksellisesti Suomessa lasketaan avaruustoimintaan maanpäällisten [[ESO]]n, [[EISCAT]]in ja [[NOT]]in fasiliteettien jäsenmaksut, jotka rahoitetaan Suomen Akatemian kautta. Nämä merkitsevät noin 4 miljoonan euron vuosittaista panostusta. 2010-luvulla Akatemia on panostanut muutamaan tutkimuksen huippuyksikköön myös avaruusalalla. Se päätti vuonna 2017 panostaa 12 miljoonaa euroa EISCAT 3D tutkajärjestelmän rakentamiseen. ▼
Tekes maksaa ESAn pakollisten ja vapaaehtoisten ohjelmien maksut, joka 2000-luvulla on ollut noin 15–17 miljoonaa euroa vuodessa.
▲[[Suomen Akatemia]] on toinen puoli neuvottelukunnan sihteeristöä. Se rahoittaa avaruustieteen ja kaukokartoituksen ja muita avaruusalan tieteellisiä tutkimusprojekteja vuosittaisen kilpaillun rahoituksen kautta. Sen rahoituspäätökset perustuvat pääosin kansainvälisten asiantuntijoiden tekemiin evaluaatioihin. Avaruusalalla ei ole euromääräistä kiintiötä Akatemian rahoitysprosessissa. Poikkeuksellisesti Suomessa lasketaan avaruustoimintaan maanpäällisten [[ESO]]n, [[EISCAT]]in ja [[NOT]]in fasiliteettien jäsenmaksut, jotka rahoitetaan Suomen Akatemian kautta. Nämä merkitsevät noin 4 miljoonan euron vuosittaista panostusta. 2010-luvulla Akatemia on panostanut muutamaan tutkimuksen huippuyksikköön myös avaruusalalla. Se päätti vuonna 2017 panostaa 12 miljoonaa euroa EISCAT 3D tutkajärjestelmän rakentamiseen.
 
Liikenne- ja viestintäministeriö on ollut kolmanneksi suurin Suomen avaruustoiminnan rahoittaja, koska sen alainen Ilmatieteen laitos maksaa [[EUMETSAT|EUMETSATin]] jäsenmaksun (keskimäärin 5 miljoonaa euroa vuodessa). Liikenneministeriö edustaa Suomea [[Galileo (satelliittipaikannusjärjestelmä)|Galileo]]-paikannussatelliittijärjestelmän EU-hallintoelimissä. Tämä on 2010-luvulla tuonut merkittäviä vastuita mm. LVM:n alaiselle Viestintävirastolle.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_avaruustoiminta”